perjantai, 27. heinäkuu 2012

Muuttopuuhia

Meidän blogi on siis muuttanut jo jonkun aikaa sitten parempien palvelimien ääreen. Tämä vuodatus kun on ollut jo viimeisen puoli vuotta ihmeellinen ja nyt tämä monen viikon käyttökatko ratkaisi asian.

Jos et löydä uutta blogia ja haluat sitä lukea, niin säpöllä saa osoitteen sinne.

perjantai, 29. kesäkuu 2012

Juhannuksen jälkeistä aikaa

Juhannus vietettiin mukavissa ja rauhallisissa merkeissä pääasiassa möksällä. Tosin meidän naapuri luuli, että mennään jonnekkin kauemmas pidemmäksi aikaa kun sitä tavaraa pakkautui mukaan ihan kuin itsestään tosi paljon  Ajatus oli juhannuksena tokoilla ja koiratanssahdella ja tehdä vaikka mitä, mutta se vähän jäi kun ei huvittanut. Aatonaattona kävin sentään aksaamassa molempien kanssa kuten sunnuntainakin. Aksat menivät hyvin, Tuksu alkaa kehittymään vähitellen kepeillä ja nyt olen välillä ottanut niitä verkkojen kanssa, jotta nopeus kehittyisi ihan huimaksi ja täysillä neiti pinkookin kepit silloin kun verkot on kiinni niissä

Maanantaina käytiin Loimaalla vetämässä aksaepiksiä ja Reiska toimi niissä nollakoirana, tosin oli kovin vallaton ja meni minne halusi, mutta oli silti hirmuisen paljon nopeampi kuin muut, jotka meni kuuliaisesti eikä tehneet tsiljoona omaa kieputusta  Tuksu osallistui epiksiin ja kuin hienosti pieni menikään! Olin tosi ylpeä siitä, meni tosi hienosti! Vitonen saatiin, mutta mentiin kuitenkin alle ihanneajan, joten hyvä suoritus  Muut esteet näyttävät olevan aika kunnossa paitsi kepit ja rengas. Keinua ei olla oikeastaan harjoiteltu suuremmin, mutta se ei tuota Tuksulle mitään ongelmia ja tosi hienosti joustaa keinun laskeutuessa. Ottaa muutenkin kontaktit kyllä aika hienosti, vaikka ei olla niitä ihan hirmu paljon treenattu, toki olen vaatinut ne aina ottamaan, niin ehkä sen vuoksi neiti ne hoitaa kunnialla.

Tiistaina piti mennä tokoilemaan, mutta oli niin huono ilma, ettei menty.

Keskiviikkona sain töihin ison mustan "paketin", joka näytti kovin Reiskalta ja sen kanssa mentiin siis agikisoihin Luopioisiin! Luopioinen oli melko vieras paikka minulle, mutta tulevia agikisoja miettiessäni totesin, ettei se ole kovin kaukana työpaikastani, joten tilasin isäni tuomaan Reiskan minulle töihin ja jatkettiin siis töiden jälkeen kisoihin.

Oltiin kisapaikalla hyvissä ajoin ja kerettiin tekemään pitkä lenkki ennen kisojen alkua. Olin salaa tyytyväinen siihen, että kerettiin kävelemään pitkä lenkki, koska ajattelin, että Reiska on hyvin kuulolla kun on vähän väsynyt. Paskat. Agirata ei ollut mitenkään hankala ja sain suunniteltua kaikki ohjauskuviot hienosti, mutta ei mennyt homma ihan putkeen ei... Tsiljoona kieltoa ja vitosta ja lopputulemana HYL. Reiska oli todella vallaton ja vauhdikas ja halusi soveltaa sen sijaan, että olisi tehnyt niinkuin minä ajattelin. Paikalla ollut seurakaveri tosin sanoi, että Reiskalla oli ihan sikakivaa ja sehän se agilityn tarkoitus on - pitää hauskaa! 

Ekasta radasta itselle jäi mieleen se, että keinulla Reiska meinasi tehdä lentokeinun, muttei ihan puhdas lentokeinu ollut vaan jotain sinnepäin. Ilmeisesti keinu oli todella kevyt, koska pamahti todella nopeasti alas. Keinu oli muutenkin pelottava, koska se tuulen mukana oli vaakatasossa hetkittäin, mutta onneksi Reiskan lähtiessä suorittamaan sitä, se oli oikein alhaalla. Kepeille ei lähtenyt pujottelemaan kunnolla vaikka keppikulma ei ollut sinänsä hankala ja sellaista keppikulmaa oli harjoiteltu. En tiedä mikä vaivasi, ilmeisesti ohjasin jotenkin huonosti. Lopun vaikea käännös saatiin kuitenkin suoritettua tooosi hienosti ja siitä olin ylpeä! 

Toinen rata oli hyppyrata ja käytiin taas vaan harjoittelemassa siellä. Rata oli tosi helppo, mutta kylläpä mekin siellä karahdettiin heti alkuunsa siihen, että Reiska juoksi hypyn ohi!  Olin tosin ajatellut rataan tutustuessa, että kun Reiska tulee putkesta ulos, niin minun pitää huutaa sitä menemään oikealle hypylle eikä sille, mikä on putken suusta suoraan katsottuna edessä. En sitten kunnolla ohjannut koiraani ja se meni sen hypyn ohi. Muutenkin kotimatkalla tajusin, etten ollut kunnolla ohjannut koiraani saatikka kertonut sille, että mihin mennään. Reiska kuitenkin osaa esteiden nimet, niin miksi en taas huudellut niitä sille ja auttanut sillä tapaa sitä?! Urpåsta ohjaajasta taas kärsitään. Kepit ei menneet hypärilläkään hyvin  Lämppäriesteillä ratojen jälkeen kokeilin, niin meni kepit tosi hyvin, että nyt en todellakaan tiedä mistä tämä keppiongelma johtui kisaradoilla.

Paikalla oli myös toinen beussi, joka otti hypärin ja tsissus mikä vauhti, ei voi muuta sanoa! Paikalla ukkosti myös lähes koko ajan ja kyllä moneen kertaan kiitin sitä, että Reiskaa ei ukkonen jaksa kiinnostaa millään tapaa. Jos olisi ääniherkkä, niin ei olisi kisaamisesta tullut varmasti mitään vaan olisi saanut lähteä ajamaan parin tunnin kotimatkaa heti takaisin.

Paljon parannettavaa jäi seuraavia kisoja varten ja ne koittavatkin jo muutaman viikon päästä, mutta sitä ennen treenataan ja käydään vähän reissussa ja ties mitä kaikkea! 

 Juhannuksen kuvasatoa löytyy TÄÄLTÄ ja alla hauskimpia otoksia:

Tuksu onnesta soikeana kun joku tuli moikkaamaan pientä, joka ihan ypöyksin koko juhannuksen sai ulkona syödä siansorkkiaan...

Juhannusreino

Juhannusruusu kukki kerrankin täsmälleen oikeaan aikaan!

Reiska joka suunnasta:

Tosi edukseen pojat osaavat näköjään posettaa

Tässä vähän skarpimpi otos.

Kontaktiharjoitusta myrskytuhojen päällä

Papan lempparia, taisteluleikkejä!

Ei vissiin ollut hyvä "saalis"

Elonkierrossa oltiin lenkillä Tuksun kanssa ja tuli vähän tilanteita kun siellä oli kyyttö karannut aitauksesta ja otti Tuksun silmätikukseen ja tuli vauhdilla meidän luo (hiukkasenko säikähdin), mutta lehmä tykkäsi Tuksusta ja Tuks rakastui ihan täysin lehmään! Tuks tosin tykkäsi myös vuohista ja possuistakin

 Heppalovea

torstai, 21. kesäkuu 2012

Uusvanhan harrastuksen elvytystä!

Maanantaina olin Tiikerin kanssa aksaamassa ja se meni tiikerimäiseen tapaan ja oikeastaan oikein hyvinkin! Samalla reissulla tokoilin Tuksun kanssa Pilvenmäellä ja tokoilin vielä kotonakin sen kanssa. Ei mitään ihmeellistä, vahvistettiin lähinnä niitä juttuja, jotka se jo osaa (seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja paikallamakuu lähinnä).

Tiistaina Tuksu kävi uimassa Elonkierron aika syvissä ojissa (oli paljon vettä tullut). Ensimmäinen kerta tänä vuonna. Juhannuksena täytynee raahata se uimaan jonnekkin järveen kun niin tykkää siitä puuhasta ja se tekee hyvää kunnolle!

Eilen oli sitten Pilvenmäellä koiratanssi-ilta, johon olin ilmoittautunut Tuksun kanssa, mutta jonne menin sitten lopulta Reiskan kanssa. Tosin olisin voinut mennä molempienkin kanssa ja puuhastella vuorotellen molempien kanssa, mutta sitäpä en etukäteen tiennyt. Ensin nähtiin kouluttajamme Nadja Böckermanin ja sheltti Hipun koiratanssiesitys, jonka jälkeen meitä briiffattiin sekä freestylen että heelworkin maailmaan. Uutta asiaa ei sinänsä tullut, mutta.... innostuin uudelleen lajista! Reiskan kanssahan ollaan harrastettu koiratanssia joskus kolme-neljä vuotta sitten silloin kun asuttiin Vantaalla, mutta harrastaminen jäi muutettaessa maalle.

Hienointa oli nähdä miten liekeissä Reiska olikaan kun pääsi tekemään temppuja. Ihan mieletön into ja yritys sillä oli päällänsä, voi kumpa tokoonkin saisi tuollaisen innon päällensä. Naksuttelin tosi paljon Reiskalle ja se oppikin tosi monta uutta juttua, mm. pujottelemaan mun jalkojen välistä, tulemaan mun jalkojen väliin istumaan ja tuijottamaan mua (tämä on ollut aiemmin tooosi vaikea), tulemaan mun väliin istumaan "väärinpäin" (eli pylly mun menosuuntaan), nostamaan tassuaan samaan aikaan kun mä nostan mun jalkaa ja sit opeteltiin vielä nilkuttamista, ts. Reiska pitää etutassua ylhäällä ja kävelee ihan kuin se tassu olisi tooosi kipeä. Mä oon niin fiiliksissäni, meillä oli niin kivaa ettei tosikaan ja oikein harmitti lähteä pois kesken, mutta pakko mikä pakko.

Nyt kyllä tsempataan ja naksutellaan kaikkia hienoja temppuja koko juhannus ja isännälle, joka on tunnetusti luovempi ihminen kuin minä annoin jo tehtäväksi keksiä meille musiikin ja suunnitella meille ohjelman koiratanssiesitystä varten! LiekkiReiska haluaa harrastaa nyt tätä!  Miksen ole muistanut miten kivaa tämä oli ja miten paljon Reiska tästä tykkää?!

Etsi alakuvista koira

Tuksulla oli lenkillä muutaman kerran vaikeuksia kun hukkasi Reiskan! Tuksu siis vapaana lenkkeillessään seuraa Reiskaa kuin varjo, mutta pitkä heinikko hankaloitti seuraamista muutamaan otteeseen.

Posket pullollaan ruohoa, ihan kuin meillä kotona ei saisi ruokaa!

Lehmät laitumella

"Aaawww...äippä huutaaa, äkkiä sinneeee..."

Astetta leveämpi kesähymy

Harmi kun näiden kahden yhteiskuva ei onnistunut. Kerrankin sain tyypit poseeraamaan vierekkäin ja paikallaan, mutta sitten kotona huomasin, että Tuksu paloi puhki  On muuten himppasen vaikea saada hyviä yhteiskuvia mustasta koirasta ja valkoisesta koirasta, jompi kumpi ei koskaan ole hyvä.

Meidän perheen kuolakalle on kyllä perheen pienin jäsen.

"Miksiköhän äippä taas on kiukkuinen...?"

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus, rentouttavaa juhannusta kaikille lukijoille!

maanantai, 18. kesäkuu 2012

Männä viikko

Viime maanantaina olin Tuksun kanssa agsaamassa Loimaalla. Neiti keräsi kierroksia reilun tunnin ajan ennenkuin pääsi vuoroon ja ottikin parit spurtit ennenkuin kykeni toimimaan ohjatusti. Tehtiin radan pätkiä ja meni oikein hyvin, kontaktit oli kunnossa ja muutenkin oli kivaa! :) Kepit pitäisi opetella, niin sitten olisi kaikki esteet kunnossa.

Torstaina puolestaan käytiin isännän(!) ja Reiskan kanssa Loimaalla tokoilemassa. Paikallamakuu Tiikerin vieressä ok. Liikkeestä istuminen ei ihan putkeen, vähän hinkattiin sitä sitten. Tunnarin teki Reetta ja toi oman, mutta mälvää, mälvää. Isäntä otti hyppynoutoa, hakivat lähinnä oikeaa käskyä ja sen sellaista. Loimaalta siirryttiin Kartanon puistoon, jossa voittajaluokan liikkeet isännän kanssa, mä liikkuroin. Tunnarissa ei haistellut ollenkaan, ei selkeästi tajunnut ollenkaan, mistä oli kyse. Tähän paljon treeniä siis! Ruutuakaan ei oikein jaksanut tajuta, meni merkille, joka oli Reiskan mielestä ruudun vasemmanpuoleisin etutörppö. Luoksetulo hieno, kauniit ja ripeät stopit! :) Seuraaminen ok. Kaukoja ei osannut, makasi vaan eikä suostunut nousemaan.

Perjantaina ei osannut enää seuratakaan ja tunnari oli edelleen Ranen kanssa tosi epävarma. Mut hei, metallinouto on tosi hyvä koko ajan! :D Mentiin sit isännän kanssa kattoon stand uppia ja siellä onneksi maalliset tokomurheet unohtui ;-)

Lauantaina kasattiin viiminenkin koiratarha ja nyt on sellainen kompleksi pihassa ettei muusta väliä ;) Koirat tietenkin joutuivat heti testaamaan uutta kompleksia ja hyvin näyttivät viihtyvät Tuksua ja Reinoa lukuunottamatta ;-) Iltasella grillattiin mainiossa seurassa ja ilta päättyi siihen, että mulla oli auton takapenkillä pari Walesin Tiikeriä  kutkuttelemassa mun nauruhermoja. Hitsi että tulikin posket kipeiksi siitä kaikesta nauramisesta!

Eilen fiksattiin pihaa ja kyllä siitä ehkä 10 vuoden päästä tulee sen näköinen kuin haluaisin. Istuttelin loput yrttini maahan ja nyt pidetään kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja toivotaan, että ne alkaa vielä itämään :) Basilikakin pääsi pihalle, sitä olen kevään kasvatellut vaan sisätiloissa ja sitä muuten on aika paljon kun itikin - kiitos äitini hukutusprosessin - paremmin kuin osasin hurjimmissa unissanikaan ajatella! 

Iltapäivällä ajeltiin Tuija Seren möllitokoon. Tokotuomari Sere oli aivan uusi tuttavuus, mutta tykkäsin kyllä tosi paljon ja uskoisin, että menemme uudelleenkin! :) Halli oli myös oikein kiva paikka, vaikka odottelutila olikin vähän ahdas, noh, onneksi Reiska on niin pelottava olento, että saatiin hyvin meille tilaa, tosin ne muut oli aika pienessä tilassa ;-)

Rane otti siis voittajaluokan liikkeet kisamaisesti miekkosen kanssa, jotta nähdään missä mennään ja jotta Rane tietää (ehkä) jatkossa, että miten siellä toimitaan. Paikalla makuu ensin yksin kun en suostunut sitä alokasluokkalaisten kanssa makuuttamaan (sillä on ihan tarpeeksi huonoja kokemuksia paikallamakuista viime aikoina niin en tahtonut sitä vielä lisäksi, että joku lähtee rivistä liikkeelle, mikä on aina mahdollista alokasluokassa etenkin). Haisteli hetkittäin mattopohjaa (nää on aina Reiskalle pahoja), hetkittäin oli taas tosi hienosti ihan paikallaan ja skarppina. Hieman ennen ajan loppumista vaihtoi hieman asentoa.

Seuraaminen oli sinänsä kivaa katseltavaa, että miekkonen teki innokkaasti hommia, paikka oli hyvä ja häntä heilui korkealla! Isäntä sitten otti ja käveli kuin etana ja koira kerkesi tekemään aika monta piruettia siinä mennessä, etenkin käännöksissä... Tähän tsemppiä ja treeniä.

Istumisessa jäi seisomaan (positiivista ettei mennyt maahan), toinen käsky tuli tooosi myöhään, mutta sillä meni istumaan hienosti.

Luoksetulossa ennakoi ihan pirusti ja meni ensimmäisellä käskyllä maahan! Tätä ei ole ennen tehnytkään eli uusi juttu, johon pitää paneutua. Toisella meni maahan ihan hyvin, stopit oli aika hyviä eikä tullut kovin paljon eteenpäin, tosin ennakoi niin paljon, että tuli ravilla kaikki välit muistaakseni. Tosin ennemmin otan hitaamman vauhdin ja paremmat stopit kuin nopean vauhdin ja hirmuiset valumiset stopeissa.

Ruutu - ai että kun tästä me kinattiin isännän kanssa torstaina kun isäntä väitti ettei koiralla ole hajuakaan missä ruutu on, mutta minä väitin että on sillä - lähti vasta toisella käskyllä (olisi tähän tarvinnut käsimerkin myös, mutta se tiedetään nyt vasta), meni ruutuun, isäntä käski mennä maahan -> Reiska ihmetteli, että mikä juttu tämä nyt on ja meni sitten maahan. Perse ulkona ruudusta. Minähän käsken Reiskan aina ensin pysähtyä ruutuun ja sitten vasta maahan, joten sitä vissiin ihmetteli kun pitikin mennä heti maahan. Rane myös huusi käskyn sen verran myöhään, että miekkonen oli kerennyt sen perseen verran ruudun ulkopuolelle. Seuraamaan tuli vasta toisella käskyllä kun ei uskonut ensimmäistä todeksi ;-) Otin Reiskan kanssa ruudun oikeaa kohtaa kosketusalustalla perjantaina ja se meni tosi hyvin, joten sitä jatketaan jatkossa - eiköhän tämä siitä! :)

Hyppynouto oli ihan hieno, kapulan mälväys alkoi hieman ennenkuin koira lähti kiertämään ohjaajan sivulle.

Metallinouto oli hyvä, pyöritteli kapulaa "salaa" ohjaajan takana kiertäessään.

Tunnarissa meni kapuloille, nosti ensimmäisen. Muisti sitten haistelun, haisteli kaikki läpi, ei löytänyt tuttua hajua (minun?), nosti jokaista kapulaa ja toi sen, mikä oli vissiin paras (=väärä) ja silppusi sen matkalla. Reiska ei nyt ymmärrä, että Ranen hajua pitää etsiä tällä hetkellä eikä minun. Tätä pitää treenata paljon, koska on niin herkkä liike kun ollaan vasta se opittu.

Kaikki noutojen palautukset opetetaan nyt myös uudelleen siten, että Reiska alkaa palauttamaan kaikki kapulat eteen, koska mälvääminen lisääntyy/alkaa siinä vaiheessa kun Reiska lähtee kiertämään ohjaajaa. Tämä aloitettiin jo viime viikolla, mutta ei ollut vielä kokeessa käytössä. Toivotaan, että auttaa asiaan, koska pelkät pitotreenit eivät auta ja niissä Reiska pitää tosi nätisti kapulaa.

Kaukoissa isännällä oli ihan väärät käsimerkit käytössä ja Reiska ei ihan tajunnut niitä, muuten ihan ok vaihdot, tosin tuli eteenpäin siitä johtuen että oli väärä käskysanakin parissa asennonvaihdossa. Näistä en jaksaisi tosin olla huolestunut.

Tässäpä vielä pisteet:

Paikalla makaaminen      7½

Seuraaminen              7

Istuminen               0

Luoksetulo        6

Ruutu           0

Hyppynouto      7

Metallinouto       8

Tunnistusnouto     0

Kauko-ohjaus      0

Kokonaisvaikutelma           8

Pisteet yhteensä 120 ja hyvin, hyvin kaukana tuloksesta. :)

Töitä näyttäisi riittävän, mutta asenne Reiskalla on parempi Ranen kanssa tehdessä kuin minun kanssa tehdessä. Uusia ongelmia tuli myös ilmi, johtuvatko sitten eri ohjaajasta kun minun kanssani joitain juttuja ei ole tullut esille, mutta nyt tuli. Kokonaisuutena Reiska on hieman epävarma joistakin liikkeistä ja niihin tarvitaan vaan lisää hiomista ja treeniä. Jostain mystisestä syystä koira on välillä edelleen ihan pihalla kuin lumiukko ja erittäin vallaton, sitä ei vaan saa kuriin hömpöttelemästä. Lisäksi liikkeiden välissä kun ei tapahdu mitään, niin hömpöttelee omiaan ja sen jälkeen joutuu käskyttämään paljon, jotta koiran saa kunnon perusasentoon seuraavaa liikettä varten. Tästä pitää miettiä, mitä lähtisi tekemään, jotta tämä saataisiin kuntoon. Ehkäpä kuitenkin tällä viikolla treenataan jotain sellaista, mihin meillä on selvät sävelet...

Positiivista oli myös se, että haluttiin ottaa kaikki liikkeet yhtä soittoa ja se ei sinänsä haitannut koiraa yhtään eli turnauskestävyyttä löytyy. Kisojen osalta päätettiin kotimatkalla, että aikaisintaan syyskuussa ja sitä ennen Serelle möllitokoon katsomaan tilannetta! :)

Maria ja Tiikeri olivat myös möllitokoilemassa alokasluokassa ja Tiikeri oli tosi hieno, omistaja vaan kaipaa vähän treeniä ja sitten ykköstuloksia alkaa tippumaan ihan oikeistakin kisoista! :)

        

 

maanantai, 11. kesäkuu 2012

Salon näyttely ja Porin agikisat

Lauantaina aamutuimaan startattiin isännän ja Tuksun kanssa kohti Salon näyttelyä. Ajatuksena oli katsella beussikehä ennen bullikehää. Onneksi oltiin ajoissa paikalla, koska bullikehän tuomari oli supernopea ja oli yli puoli tuntia aikataulua edellä!

Beussikehässä näkyi jotain erikoista, jota jäin ihmettelemään, mutta tulipa muistutus siitä, miksi en tykkää käydä Suomessa näyttelyissä. Onneksi ei olla menossakaan mihinkään taas aikoihin, tosin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa mennään taas Tuksusen kanssa 

Tuksulla oli tuomarina puolalainen Malgorzata Supronowizc ja minibulleja oli ilmoitettu paikalle käsittämättömät 9 kappaletta!  Paikalla luettelosta kävi ilmi, että 7 näistä oli narttuja. Tuomari oli tosi mukava ja tuntui arvostavan kauniisti esitettyä koiraa ja luonnetta. Kehäsihteerit myös ilmoittivat, että tuomari haluaa koirien olevan heti kehässä kun pitää, hän ei kestä odottelua! Tuksun arvostelu meni seuraavasti:

White, tall female with not very typical head. Almost lack of arch. Enough underjaw. Excellent neck and front angulation. Very high and a little curved tail. Parallel rear. Full of fire. Fluent movement.

Ei siis mitään uutta, tiedetään että pää kaipaisi täytettä ja että kulmaukset on hyvät ja että häntä on korkealla, vaikkakin sitä yritin piilotella, mutta kyllähän se nyt niin selkeästi töröttää  Tuo Full of Fire pisti silmään ja Annan ja Ranen kanssa sitä tavattiin ja menin jopa kehäsihteeriltä kysymään, että lukeeko siinä oikeasti niin ja kehis sanoi, että lukee ja että eipä hän ole sellaista ennen kirjoittanutkaan paperiin!

Meidän puikulapää:

Tosin eipä muillakaan bulleilla mitään kovin hienoja päitä ollut, ei ainakaan sellaisia mitä haaveilen bullille. Jokunen arka bulli oli myös joukossa ja se on aina yhtä harmillistä nähdä niitä arkoja ja aggressiivia bulleja tuon full of firen rinnalla  Onneksi itsellä on käynyt hirmuisen hyvä tuuri tuon luonteen kanssa ja sehän on se asia, jota toiseksi eniten koirassa arvostan heti sen terveyden jälkeen. Tuksulla on "synnytys" juuri tapahtunut ja se on ihan turvoksissa (on siis ollut valeraskaana ja synnytti tuossa joku viikko sitten), joten näytti hieman lihavalle seisotettaessa. Muuten meni kaikki tosi hyvin ja tuloksena oli tosiaan EH ja tyytyväisiä oltiin siihen!  

Kuvia bullikehän laidalta löytyy täältä: http://remixx.kuvat.fi/kuvat/KR%20Salo%209.6.2012/

Bullikehän jälkeen piti mennä beussihallituksen kokoukseen, mutta koska elämässä sattuu kaikenlaisia (valitettavia) juttuja, joita ei voi etukäteen tietää, niin en mennyt sinne, koska minun tärkeysjärjestyksessäni tämä juttu oli korkeammalla kuin beussihallitus, muttei siitä sen enempää.

Sunnuntaina herätyskello soi sitten ennen kuutta ja hieman teki mieleni kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Ilma näytti kuitenkin ihan kivalle, joten väänsin itseni sängystä ylös ja se muuten kannatti näin jälkeenpäin sanoen! Lähdin nimittäin seiskan maissa ajamaan Reiskan kanssa kohti Poria ja agilitykisoja! Pori olikin tällä kertaa lähempänä kuin ajattelinkaan ja oltiin siellä perillä 1,5 tuntia ennen omaa vuoroa ja kerettiin käymään tosi kivoissa maisemissa semmonen 45 minuutin lenkki, jonka jälkeen siirryin seuraamaan minien ja medien rataa. Oli tosi hyvä seurata edellä olijoita, koska sen perusteella vähän tiesi radalla olleista vaaran paikoista. Onneksi myös hyvin tiedän, missä pitää Reiskaa auttaa ja miten se toimii missäkin jutussa ja milläkin esteellä.

Rataantutustumisessa sain selvät sävelet itselleni päähän ja luottavaisin mielin lähdin radalle. Tosin olin ihan satavarma, että Reiska tekee lentokeinun, koska keinua on tänä kesänä otettu ehkä 2 kertaa! Ei ollut lentomalli se, vaan niin kaunis keinu kuin olla ja voi ja Reiskalta siis ihan ihme suoritus! Aan alla olevaan putkeenkin Reiska meni ihan kuin oli tarkoituskin ja keppien pujottelu lähti menemään hyvin, vaikka jouduin itse auttamaan Reiskaa, onneksi olin varautunut siihen, että se saattaa kaivata apuja taittumiseen toiseen väliin ja olin näin ollen paikalla auttamassa  Puomille meni hyvin ja kuinka onnellinen siitä olinkaan näiden puomiongelmien jälkeen! Puomilta loppusuoran rengas ja keinu. Puomilta vapautin Reiskan mene-käskyllä ja Reiskahan meni loppusuoran tosi kivan oma-aloitteisesti kuten olin tiennyt. Koira toimi kuin ihmisen mieli ja ajattelin mielessäni, että tuliko jopa nollarata?!  Huomasi kyllä, että me Reiskan kanssa ollaan tehty paljon yhdessä juttuja, koska tiedetään toistemme ajatukset ja osataan toimia toisen tarvitsemalla tavalla. Tulostaululta huomasin, että viisi virhepistettä tuli enkä kyllä tiennyt, että mistä hyvästä! Ihanneaika alitettiin ehkä kuudella sekunnilla jos oikein muistan. Jälkeenpäin selvisi tuloslapusta, että puomin alastulolta se tuli. Hieman harmitti tämä seikka, koska olin itse puomin alastulolla vapauttamassa koiran sinne renkaalle enkä huomannut mitään kontaktivirhettä!  Tooosi lähellä nollarata oli, mutta toisaalta tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen agilitykisa ikinä ja minun ensimmäinen agilitykisa ikinä, joten ei voi olla oikeasti muuta kuin supertyytyväinen!  Sinänsä myös hauskaa, ettei Reiskalle ole opetettu ikinä kontakteja kunnolla ja yllättävän hyvin ne siihen nähden vaan meni

Lopulta selvisi, että me voitettiin koko agirata! Kukaan ei tehnyt nollaa eikä muita vitosiakaan tainnut olla! Rata oli kyllä aika vaikea ykkösten radaksi ja missään luokassa yksikään koira ei tehnyt nollatulosta sillä, se kertonee jotain tasosta.

Hyppyradalle olin ilmoittanut meidät ihan harjoituksen vuoksi ja maksulliseksi harjoitukseksi se sitten menikin kun en minien ja medien enkä oman rataantutustumisen aikana keksinyt, että miten alun kolme ensimmäistä estettä saan ohjattua. Homma meni sitten niin, että sain huonosti ohjattua ne kolme estettä, jonka seurauksena toisen esteen rima tippui ja Reiska hyppäsi neljännen esteen väärästä suunnasta eli HYL. Loppu menikin sitten nollasuorituksella maaliin ja Reiska sai taas itseksiin revitellä loppusuoran.

Hypärin jälkeen lähdin Reiskan kanssa jäähdyttelylenkille ja kun tulin takaisin, niin otin vaan kisakirjan ja lähdin kotiin. Sitten tuli mieleen, että olisiko pitänyt jotain palkintoja saada...? Käännyin takaisin, koska minua olisi vaivannut asia muuten ainakin seuraavan viikon ja siellähän työntekijät etsivät minua palkintojen kanssa   Pahoittelivat etten nyt saa aplodeja vaikka niin ylivoimaisesti voitin muut. Totesin vaan, että aikamoinen voitto oli se kun sain itseni ylipäänsä radalle ja suoritettua sen radan kun kyseessä oli ensimmäinen kisani! Kannatti kääntyä kyllä siis takaisin, koska saatiin ruokasäkki, iso lelu ja ilmainen osallistuminen järjestävän seuran kisoihin. Pitänee siis kisata toisenkin kerran Porissa!  Kisapaikka tosin oli todella kiva hiekkakenttä  ja ympäristössä oli tosi kivat lenkkimaastot. Tuomarit olivat tosin tehneet kovin vaikeita ratoja ykkösten radoiksi! Vähänkö nolotti kyllä jälkeenpäin se kun en tajunnut olla palkintojenjaossa mukana, mutta mistäs hitosta minä senkin olisin voinut tajuta kun en ole ennen kisannut ja paikalla ei ollut ketään tuttua, jolta olisin voinut ehkä tajuta kysyä. Tiedetään jatkossa, tosin pelkään vähän, että tämä saattoi olla ainutkertainen saavutus.

Reiska on vaan aikamoinen monitoimikoira ja varmaan jotain ainutlaatuista minun elämässäni, en usko, että minkään muun koiran kanssa jatkossa saan samaa yhteyttä kuin mitä Reiskan kanssa on saavutettu. Nautitaan siis kuitenkin siitä mitä meillä nyt on!

Ja voitte muuten uskoa että ajelin kotiin hymy korvissa ja kuittailin isännälle siitä, että kerrankin olisi kannattanut tulla katsomaan sitä mitä se kutsuu räpeltämiseksi!