Kuten otsikostakin huomaa, viikonloppu oli ja meni ja taas ollaan työn teossa. Taidan olla kunnon loman tarpeessa.

Mutta viikonlopusta...

Perjantaina lähdin Kytän ja Repen kanssa katsomaan vanhempiani ja isoisääni. Koiria autoon pakatessa Reiska onnistui lyömään päänsä mun nenääni. Se muuten sattu sen verran, että oli silmät kosteina. Ja vieläkin sattuu nenään, nyt kuitenkin jo pystyy ihan vähän koskemaan siihen, viikonloppuna ei tehny mieli koskeakkaan.

Reissu meni muuten tosi hyvin. Käytiin äitini ja koirien kanssa mettässä. Oltiin ehkä jotain 1,5 tuntia ja oli taas niin ihana katsella, kun koirat nauttivat. Tosin Reiska ei aina niin paljon, kun Kyttä paimensi sitä. Kytän paimentaminen tuntuu menevän koko ajan rajummaksi ja rajummaksi ulkona. Jos Reiska ei HETI ole oikeassa paikassa mun jalkojen välissä kun pitäis olla, niin Kyttä haukkuu kuten ennenkin, mutta nyt uutena on tullu mukaan kuvioihin näykkiminen. Reiskaa otetaan pyllystä hieman kiinni, jos se reppana ei tajua HETI toimia.


1474512.jpg

Pojat ettimässä jotain..?


1474514.jpg

Kyttä miettii pitäiskö Reiskaa paimentaa vai uskaltaisko sitä keskittyä omiin juttuihin...


1474516.jpg

Meidän äippä Kytän kanssa. Reiska ihmettelee, että mitä ne tekee...


Onneksi Kyttä kyllä lopetti paimentamisen aina kun sille vähän mainitsi asiasta. Pääsääntöisesti meno oli kuitenkin sellaista, että Kyttä juoksi täysiä edellä ja Reiska pomppi kenguruna perässä. Jos Kyttä meni kauas, niin Reiska käänty jossain vaiheessa takasinpäin. Olen ihan tyytyväinenkin siihen, että se ei lähde omista ihmisistään kovin kauaksi ja tulee aina huudettaessa luokse.


1474534.jpg

Kyttä tulee vauhdilla...


Edelleen tulee todeta, että lihapullat on tosi hyvä juttu! Koirat tuli vauhdikkaasti luokse kun tiesivät, että mulla on taskut täynnä lihapullia ja muutenkin tottelivat tosi kivasti.

Lauantaina olin sitten Reiskan kanssa koirapuistossa. Siellä ei taaskaan ollut ketään muita. Eipä tuo haitannut, kun keksin harjoitella Reiskan kanssa paikallaanoloa. Ensin istutin sen ja sanoin "paikka". Lähdin kävelemään poispäin selkä Reiskaan päin. Pysähdyin, käännyin, huusin Reiskan luo. TOIMII! Sitten jossain vaiheessa lisäsin haastavuutta. Käskin sen seisoa ja olla paikallaan. Kaksi kertaa lähti löntystelemään perässäni, mutta pääsääntöisesti TOIMI! Sitten lisäsin haastavuutta jälleen ja ajattelin, että varmasti ei onnistu ikinä...Käskin siis Reiskan maata ja olla paikallaan. KAH, TOIMI! Tosin siihen, että Reiskan sai makaamaan meni aikaa tosi paljon. Ei niinko millään meinannu mennä makaamaan, mutta pysyi kyllä sitten maassa käskystä! Olin tosi onnellinen ja ylpeä taas Reiskasta! =)

Sunnuntai menikin sitten epämääräisessä pöhnässä, joka johtui kellojen siirtämisestä ja koko meidän poppoo makasi vaan sohvalla ja sohvan vieressä koko päivän. Teki kyllä tosi hyvää maata vaan ja rentoutua koko päivä. Eikä koiratkaan tuntuneet olevan halukkaita tekemään mitään. Tosin niitä on fyysisesti rasitettu ja henkisestikin harjottelemalla ja kertaamalla kaikkia juttuja ja niiden on pitäny käyttää päätänsä ruumiin lisäksi monena päivänä peräkkäin.

Toivottavasti lepopäivä teki hyvää ja jaksetaan Repen kanssa tänään ahkeroida kosketusarkojen kurssilla.

Ainiin... Mainitsen vielä, että Reiska pelkäsi meidän kotipihalla ollutta paikallaan olevaa moottoripyörää. Ennen se on samaan tapaan pelännyt ainakin lauta-aitaa, pensasta, vesilätäkköä, puukasaa ja t-paitaa pensaassa. Tosi kova möreä haukku ja selkeästi pelkoa, koska ei uskaltanut mennä pärrän luokse ennen kuin itse menin siihen seisomaan ja näyttämään taas, että ei ole mitään pelottavaa. Sen jälkeen se pärrä olikin ihan ookoo-juttu.