Tässäpä hieman viime aikojen kuulumisia:

Perjantaina oltiin Forssan suunnalla Ranen, Repen ja Kytän kanssa. Päästettiin koirat taas mettään juoksemaan ja purkamaan intoonsa. Kyttää ei suuremmin huvittanu paimentaa Repeekään, vaan molemmat juoksi ja touhus siellä aika innokkaina. Loistavaa =) Silmä lepää, kun kattelee koirien hauskanpitoo.


1474533.jpg

Ei siellä nyt ihan näin lumista enää ollut, mutta kuitenkin...


1474539.jpg

Respalla vauhti päällä...Kun vielä tietäis mihin suuntaan menis...


Lauantaina huomattiin, että perjantaisella reissulla Kytän kannuksesta takajalasta oli kynsi katkennu. Mutta ei siitä verta tullu, ei ollu kipee ja perjantaina ei millään muotoo menoo haitannu, joten emme sen suuremmin reagoineet sitten asiaan. Seuratahan kynnen kasvua pitää jonkun aikaa jatkossa, jotta se lähtee kasvamaan oikeaan suuntaan.

Lauantaina muutettiin kotona vähän sisustusta ja oltiin aika väsyneitä sen urakan jälkeen, joten en jaksanut muuta koirien kanssa tehdä kun raahautua koirapuistoon. Siellä olikin sitten Respalle leikkikaveri, jonka kanssa telmi kaiken virtansa pois. Koirapuistosta kotiin päin tullessa kävelin "rinta rottingilla", kun Repe tais olla niin väsyny (vaikken haluakkaan ajatella asiaa näin, vaan niin, että se on oppinu, mitä se ei  välttämättä oo), että suoraan sanoen laahusti mun vierellä kotia kohti. Narua sain pitää vasemmassa kädessä vähän niinkon muodon vuoksi, koska varmaan puolet narusta laahas maata.Reiska oli niin kiltisti. Meni taas loppuilta hehkutellessa ja fiilistellessä sitä =)

Sunnuntaina Kyttä lähti "lomaileen" ja se päivä menikin vähän harakoille. Ei saatu kai niin mitään järjellistä tehtyä. Koomailtiin vaan, mutta niinhän meidän sunnuntait menee aina.

Eilen sitten Reiska oli piitkästä aikaa yksin kotona työpäivän ajan. Muuten oli jätkä ollu tosi nätisti paitti että oli hypänny (tai ei sen nyt pahemmin enää tarvi hypätä mihinkään ylttyäkseen pöydälle) tietokonepöydältä ottamaan mun käsirasvan. Kiikuttanu sen koloonsa. Avannu korkin ja töräyttäny kolonsa lattialla olevan pehmusteen rasvaan. Huom! Käsirasvapurkki oli siis ehjä! Onneksi ei ilmeisesti ollut syöny sitä rasvaa. Mut olin kyllä melko ylpee jätkästä kun menin kotiin, kun niinkin siivosti oli käyttäytyny.

Illalla sitten hengailtiin koirapuistossa. Opeteltiin vähän tottelevaisuusjuttuja, kun puistossa ei suuremmin ketää ollu. Pari pikkufifiä siellä kävi, mutta eipä nekään kauaa siellä olleet.

Mietittiin, että mitä kaikkee Repelle pitää vielä opettaa. Rinnalle tuleminen on nyt ehkä se ykkösjuttu. Eli kierretään oikealta puolelta takakautta vasemman jalan viereen könöttelemään. Sitä en kyllä tiedä miten Repen päähän saadaan toi menemään. Se ei tykkää tulla ihan viereen könötteleen ja mä haluaisin että se ois melkein jalassa kiinni. Mistään kirjastakaan en löytäny mitään hyödyllistä vinkkiä tohon. Kun tokossa sitten taas kouluttaja sano, että koiran on ite keksittävä tulla siihen viereen, ettei koiraa saa ite käsin siirtää eikä saa ite siirtyä. Haasteellista!

Sit meinasin, että Repelle vois koittaa opettaa oikeen ja vasemman (alotinkin jo eilen), lisäksi sitten vielä "eteenpäin", jotta sen kanssa voisi joskus harrastaa juoksua tai hiihtoa tai sauvakävelyä niin että koira on vyötäisillä kiinni ja käskyistä osaa sitten kääntyä oikeaan suuntaan. Tähän liittyvä käsky on myös "seis" joka pitää opettaa pysähtymisiä varten. "Seis" on muutenkin hyödyllinen, koska esim. liukkaalla kelillä sitten osaa pysähtyä eikä kiskaise taluttajaa kumoon.

Koirakirjaa lueskellessani huomasin myös tempun, jossa opetetaan koiraa nuolaisemaan nenäänsä. Respalla kun on se valitettava ongelma, että se ei luontaisesti tajua nuolaista nenäänsä, joten mietin eilen Respan nenää katsellessani, että olisi varmaan hyvä opettaa tuo temppu. Respan nenä on nimittäin ihan kuivunut päältä ja ihan koppuralla ja ilkeen näkönen. Noh, kokeilinkin temppua eilen ja luulen, että Respa sen nopeasti oppiikin. Respa oppii nää kaikki hyödyttömät jutut aina tosi nopeeta... Sais oppia hyödyllisiäkin samaa tahtia.

Noutaminen ja irrottaminen ja luoksetulo kaipaavat vielä hiontaa. Tuo luoksetulo on välillä jokseenkin retuperällä. Eilen oli taas niin mahottoman hankalaa, kun huusin sitä luokse. Pitää vaan palkita sitä näköjään ihan hullun lailla kaikella tosi hyvällä, jos saatais se taas kuntoon. Mut kun linnut on niin mielenkiintosia ja jäniksiäkin saattaa jostain puskasta hypätä kun tarpeeksi kauan etsii ja möyrii...

MURRR sanoo emäntä...