"Häh? Siis minäkö? Mähän oon vallan ihana. Ainakin omasta mielestäni"

Sohvassa olevasta reiästä taisinkin jo kirjoitella. Nyt kun sitä pääse jyystämään enää, niin yhtenä päivänä piti hypätä keittiön pöydälle ja ottaa sieltä tabletti (ei muuten ollu ihan halpa) ja pistää se pieniksi palasiksi. Tein pöydälle jäynän ja laitoin siihen avatun sanomalehden, jonka päälle kaadoin sellasta aika tulista ja tuoksuvaa maustekastiketta. Ei ihan tabascoo, mut kuitenkin. Pöydälle ei oo menty sen jälkeen. Mut jotainhan piti keksiä, niin tietokonepöydälle voi hyppiä ja tietokonepöydän alahyllylle voi mennä mylläämään. Eilen sitten mp3-soitin ja akkukotelot (tai mitkä lie, mulle ei oikein selvinny mitä ne oli) oli entisiä. Mä alan olla tosi kyllästyny suojaamaan kaikkee Reiskalta, joten sille ilmaantuu pikapuoliin kuonokoppasysteemi. Oma moka kun ei olla kunnolla, jos vaikka vähitellen opittais. En sitten oikein tiedä mitä pitäis tehdä, kun sillä on aamupäivisin tosi paljon virtaa ja iltapäivän se tajuaa löhöillä vaan. Kyttäkään ei oo ilmeisesti ymmärtäny, vaikka oon koittanu sanoo sille, että pistää Reiskan järjestykseen ja komentaa sitä, jos se on tekemässä jotain pahojaan. Mut kai Kyttä nukkuu niin tyytyväisenä sängyssä, ettei sitä jaksaa liikauttaa Repen touhuuminen.

Eilen sitten alko Reiskan tottelevaisuuskoulutus. Koulutuksessa on tarkoituksena harjotella alokasluokan liikkeet. Repen kans ei olla oikein mitään harjoteltu koko alkuviikkona ja kaikki mitä ollaan tehty on tehty tosi nihkeesti. Repee ei oikein oo huvittanu ilmeisesti. Noh, otin koulutukseen mukaan normipannan ja kuristuspannan. Oltiin autolta kävelty ehkä jotain 3 minuuttia koulutuskenttää kohden kun jo vaihdoin pannan kuristusversioon. Mun ei hermot kestäny sitä kiskomista. Jouduttiin sitten jotain puol tuntia odotteleen ja katteleen ennen kun meidän ryhmä alotti. Käpy kerkes palaan siinä ajassa jo täysin. Reiska koitti koko ajan sinkoilla jonnekkin, haukku minkä kerkes (mistä se sen on nyt oppinu?!?!), hyppi mua vasten (naamassa pari naarmua, kiitos vaan apina) ja teki tai ainakin yritti tehdä kaikkee muutakin mahdollista ja mahdotonta. Huhhuh!

Onneks sitten vihdoin meidän ryhmä pääsi alottaan. Ohjaaja oli tosi mukava ja vaikutti tosi hyvältä. Paneutuu niinko joka koiraan yksilönä ja antaa ohjeita joka koirakolle siihen tyyliin, että tää vois olla teille hyvä tapa tehdä ja mitäs jos teetkin näin ja näin. Ensimmäinen kerta oli ainakin hyvä ja olin tosi positiivisesti yllättyny siitä, miten hyvältä ohjaaja vaikutti. Kun ajattelin tänkin koulutuksen menevän niin kun pentutokonkin, että ohjaaja yleistää kaiken eikä kerkee keskittyyn yksilöinä kurssilaisiin. Ei mitään sinnepäinkään eilen!

Koulutuksessa Repe oli halukas meneen moikkaan kaikkia, sinkoili sinne ja tänne ja tonne, hyppi edelleen mua vasten ja haukku edelleen. Ei hetkeekään paikallaan. Kuopan kaivamisenkin se keksi. Kai sillä jotain päässä liikkuu kun tommosen keksi. Kädet naarmuilla, kun se hyppi. Ja sit ei viittiny kovin kovaakaan ärähtää sille, ettei heti mua aleta kattoon kieroon. Mutta...

Sitten kun piti tehdä oikeesti jotain eli kun mä annoin käskyn (lihapulla kädessä ei tietenkään vaikuttanu mitenkään), niin Reiska TEKI SALAMANA, ILOISESTI JA OIKEIN! Outo! Toimi siis kuin unelma!

Me saatiinkin kehuja siitä, miten hienosti meidän koira tekee kaiken sitten kun pitää tehdä (Reiska oli porukan junnu. Osa oli ilmeisesti ainakin paljonkin vanhempia). Ja sillon kun käskin Reiskan tehdä jotain, niin se ei välittänyt ihmisistä, jotka pyöri lähellä eikä muista koirista eikä mistään. Mä olin sillon sen maailman keskipiste. Killisteli mua suoraan silmiin tosi pitkään ja tosi usein ja haki ite katsekontaktia ja oli sulosempi kun koskaan =) Olin tosi onnellinen ja ylpee siitä, että sillon se toimi kun käsketään. Mut heti kun oli semmosta luppoaikaa ja odoteltiin omaa vuoroomme, niin se apinoitti minkä kerkes. Koko ajan piti niinko pitää jotain käskyä päällä, että se oli kunnolla. Se ei ollenkaan osannu rauhottua siellä siinä tilanteessa.

Harjoteltiin vierelle tuloo (meni mallikkaasti, ikinä kai menny niin hyvin... mua tosin neuvottiin, että miten mun pitää pitää kädet, jotta Reiska toimii vielä paremmin), sitten harjoteltiin katsekontaktia ja maahanmenoo. Kiva kun Reiska oli nuorin siellä, mutta hallitti kaiken parhaiten... Hih! Mutta onhan tässä viiminen puol vuotta tahkottukin sen kanssa urakalla.

Mut selkeesti huomas, että Reiska laittaa kaiken osaamisensa peliin heti kun on semmonen tilanne, että joku kattoo ja siis niinko "tosi kyseessä".

Iloisina odotellen seuraavaa kertaa! =) (ja takapakkia odotellen...)