Otsikostakin voi ehkä huomata, että meillä on remonttipuuhia ollu meneillään tässä lähipäivinä...Reiskan toimesta siis. Tällä menolla meillä on ens viikon loppuun mennessä kaikki jalkalistat käyty läpi. Eilen töistä tullessani heti eteisessä näin läjän tikkuja ja asiaa tutkittuani huomasin, että jalkalistaahan oli pitäny maistella.

Onneks nää jalkalistat ei oo kalliita eikä vaikeita uusia. Muuta Reiska ei onneksi ole keksinyt lähiaikoina. Muutaman kerran on roudaillu sohvan tyynyjä jonnekkin. On varmaan ollu huono nukkuma-asento, kun on pitäny sohvaa muokata sopivammaksi. Eihän Repe sais edes nukkua sohvalla, mutta mitenkäs kiellät sitä kun se kotona yksin ollessaan remontoinnin jälkeen lysähtää sinne. Ja ennemmin sohvalla kun remontoimassa... Se on kyllä tepsiny nyt tosi hyvin, kun ollaan pistetty makkarin ovi kiinni ja se ei pääse siis kirjahyllyyn käsiksi, joten eipä oo keksiny mitään... Turhautunu se kyllä selkeesti on, kun joutuu olemaan kunnolla kun ei oo VIELÄ keksiny mitään muuta jäynää meille...Saas nähdä miten jatkossa, kun Kyttis on taas kotosalla sunnuntaista lähtien ja se osaa avata ovia ja se tykkää nukkua sängyssä...Eli Reiskakin luultavasti pääsee makkariin taas...Ellei tässä sitä ennen keksitä jotain patenttia makkarin oveen...ettei sitä koira saa auki...tosin makkarin ovi saattaa sen jälkeen näyttää samalta kun parvekkeen oven karmi eli "vähän" kynsityltä...

Viikonlopusta sen verran, että tosiaan oltiin Reiskan kanssa meidän mökillä grillaamassa. Pidettiin Reiskaa muutenkin koko reissun ajan irti ja se mihinkään ollu menossa. Mökilläkin se pysy meidän lähellä koko ajan, ei niinko mitään ongelmaa. IHANAA!! =) Kyllähän tietenkin piti olla sen kanssa koko ajan silmä tarkkana, mutta kun näytettiin sille mikä on semmonen alue, missä se saa olla, niin siinä se sitten oli ja touhus omiansa. Pääsispä sitä itekkin pian takasin omakotitaloon jonnekin keskelle mettää / peltoo, niin sais Repekin olla aina vapaana...

Kotipihalla Vantaalla sitä ei kyllä viitti suuremmin pitää vapaana, kun se lähtee melkein aina jonkun linnun perään tai jäniksen perään tai jonkun perään. Mä en ymmärrä minkä takia sitä on pakko aina mennä jonkun perään, vaikka kielletään...Opetellaan sitten käymään tarpeilla narussa ollessa tai sitten pidätellään...Se on Reiskan oma valinta.

Ampumaradalla käytiin tosiaan lauantaina. Jätin Ranen ja Repen kävelemään kohti rataa ja vein ite auton radalle ja kävelin äijiä vastaan. Reiska oli vähän ihmeissään siinä vaiheessa, mutta meillä kun oli lihapullia mukana, niin ne oli kuitenkin mielenkiintosempia kun pauke. Vähän korvat luimussa kuitenkin oltiin, ei kuitenkaan minkään sortin pakokauhua tai muutakaan semmosta ilmassa. Hissun kissun sitä sitten edettiin lähemmäs rataa ja mitä lähemmäs päästiin, niin sitä vähemmän Reiskaa näytti pelottavan (tai sitä vähemmän luimisteli korviaan) ja sitä enemmän siinä heräs uteliaisuus ja mielenkiinto sitä kohtaan, että mitä siellä oikein tapahtuu. Ammunta tapahtui kahdella radalla ja me sitten jossain vaiheessa edettiin toisen radan ohi ratojen väliin. Molemmista suunnista siis kuulu pauketta. Radalla oli kuitenkin joku pikkunen mikälie terrieri ja sen huomattuaan Reiska jotenkin ihan täysin unohti paukkeen ja sen, että vois olla ehkä vähän varuillaan ja alko olemaan normaali oma ittensä eli apinoimaan ihan täysillä. Sitten Reiska huomas, että kas, täällä on tuttuja ihmisiäkin ja oli ihan häpinä nähtyään meitin isän siellä. Muille ihmisille, varsinkin jos ne katto silmiin, piti haukkua oikein kunnolla. Tosin sit sieltä löyty kyllä tosi mukaviakin tyyppejä, joiden autoista sattu löytymään kaikenlaisia TOSI HYVIÄ kuivattuja herkkuja Repelle =) Repe tais tulla siihen tulokseen, että tosi kiva paikka, mut vähän tylsää, kun ei annettu sen säheltää siellä oman päänsä mukaan (ois varmaan halunnu kovasti mennä uimaan kuraläpeen). Se oli positiivista, että ampujat koittivat tehdä tuttavuutta Reiskan kanssa ja koittivat rohkasta sitä tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Oletin, että kukaan ei sen suuremmin kiinnittäis meihin mitään huomioo, mut saatiinkin huomioo ja just sellasta, mikä sopii Reiskalle.

Reiska onkin ollut ampumaratakeikan jälkeen paljon rohkeempi muiden ihmisten seurassa. Tosin on jatkanu tota ärinöintiä joillekkin vieraille. Ilmeisesti niille, jotka koittaa kattoo Reiskaa silmiin. Koirapuistossa on kuitenkin antanut puoltuttujen ja melko vieraidenkin ihmisten koskee ja menny oma-alotteisesti moikkamaankin niitä. Sitä en tiedä sitten, että miten pitkälle ton koskemisen kanssa saa Reiskan mielestä mennä. Kukaan ei oo koittanu koskee kaulaa pidemmälle. Noh, lauantaisen Nummi-Pusulan mätsärin jälkeen ollaan taas viisaampia...ja siihen asti elellään toivossa, että antais koskee itteensä...