Yllä malliesimerkki HIEMAN kurasesta pitkänokkaisesta kahluueläimestä.

Mutta asiaan:

oltiin eilen tältä erää tokavikassa tokossa. Meno olikin sitten aivan mahdotonta. Ihmettelin koko ajan, että mikä ihme Respaa vaivaa, mutta ongelman nimihän taisi olla törkee hätä. Ihmettelen kyllä, että miten paljon yhteen beussiin mahtuu (t)ulostetta, kun ennen kentälle menoo käytiin tarpeilla ja heti tokon loputtua täysiä ensimmäiseen puskaan purkaan paineita. Ihme otus tuo Repsa. Ilmeisesti siis kuitenkin pidätteli pökäleitä koko tokon ajan ja oli sen takia varsin kuriton.

Alotettiin toko sillä, että piti seurauttaa koiraa ja pujotella sen kanssa sitten tötsiä. Eka kierros meni meillä siihen malliin, että Reiska haahuili siellä missä huvitti eikä muistanu ollenkaan, että mä oon olemassa, vaikka käskytin sen monta kertaa sivulle ja alotin uudelleen. EI niin EI.

Toisella kierroksella meni paremmin, Reiska seuras mua nätisti ja sit käännökset vasemmallekkin suju melko hyvin, vaikka ei niitä vielä oltu harjoteltukkaan kun ehkä kerran kotona huonolla menestyksellä. Saatiin tokasta kierroksesta kehuja ja minä kuulemma kädellä kerrankin ohjasin Reiskaa hyvin. Hyvä minä! Edistyn! =)

Sitten harjoteltiin jotain...oisko ollu maahanmenoo ja paikallaanmakuuta. Se suju vallan loistavasti meillä kolmella eri alustalla (asfaltti, hiekka, nurmikko) ja vielä vesisateella. Reiska ei oo niin turhantarkka tosta ulkonäöstään eikä se sade haitannu sitä ollenkaan. Eipä se kyllä muakaan haitannu, kun uus "koiranulkoilutustakkini" osoittautui kerrassaan loistavaksi ostokseksi! Kangas vaikuttaisi olevan hengittävä, mutta kuitenkaan tuuli ei tunnu missään ja vesikin vaan valui alas tulematta sisään takista. Siis jotain semmosta materiaalia, minkä nimee en nyt just muista...

Sitten kun tokossa piti tehdä jotain muuta kun maata maassa (oliskoos pitäny harjotella seuraamista ja täyskäännöksiä ja käännöksiä), niin Repee ei oikein huvittanu. Käskin sivulle, se meni maahan mun eteen. Käskin istumaan, se meni maahan mun eteen. Käskin sivulle, se lähti hortoileen variksen perään, muutenkin tykkäs kovasti kiskoa, hyppiä, pomppia, haukkua ja muutenkin viedä multa hermot ja kädet! Oli kädet ja jalat tosi kipeet kyllä kun päästiin kotiin, kun yks oli temponu minkä kerkes. Kuristuspanta - ai mikä kuristuspanta? - pitäiskö sen jotenkin auttaa vai? Namitkaan ei meinanneet olla tarpeeksi houkuttelevia, vaikka meillä olikin mukana Reiskan nykyisiä lempparinameja, ite tehtyjä tonnikalanameja. Muutaman kerran havahduin tilanteesta, jossa heiluttelen namia koiran nenän edessä, siis kerran jopa kiinni koiran nenässä ja koirassa ei tapahdu mitään. Muitten kanssa olis vaan pitäny päästä leikkimään, kouluttajia ois voinu mennä moikkaamaan ja sitä pirun varista ois voinu jahdata. Kuoppaa oltais voitu kaivaa, haukuttu oltais mielellään ja sitä harjotettiinkin aina kun silmä vältti ja siihen malliin...

Tehtiin lopuksi luoksetuloharjotus. Päätettiin kouluttajan kanssa, että palveluskoirapuolta silmälläpitäen opetetaan Reiskalle luoksetulo niin, että se tulee ensin eteen istumaan ja siirtyy siitä sitten sivulle. Muiden ryhmäläisten koirat tulee suoraan sivulle. Ohjaaja kysy, että josko me näytettäis mallia ekoina. Ai mallia- mitä mallia? Apariseparoinnistako? Häh?. Ensin en suostunu, mut sit mietin, että onko sillä jotain väliä, missä vaiheessa Reiska esittää aparointiseparointiluoksetulonsa. Annoin siis narun kouluttajalle ja kävelin ite 20 metrin päähän. Nauratti ja säälitti kyllä katsoa kouluttajaa, joka näytti vähän perunasäkiltä Reiskan kiskoessa sinne sun tänne (pieni ja hento naisihminen). Sai sitten jossain vaiheessa Reiskan rauhottumaan. Sit selkeesti Reiskakin hokas, että "missä mamma?!?!mitä toi on mun narun päässä?!?!kah, tuolla mamma, istunpa tähän ja ihmettelen, että mitäs se tuolla tekee" Siinä vaiheessa huusin "tänne", kouluttaja päästi narun ja Reiska juoksi täysiä mun luo ja istahti mun eteen. TÄYDELLINEN LUOKSETULO. =)Olin sen jälkeen semmonen smailinaama, ettei varmaan oo nähtykkään. Jotain hyvääkin eilisessä separoinnissa: Reiskan elämän tähän mennessä paras luoksetulo. JEEJEE!

Lisäksi harjoteltiin luoksepäästävyyttä, mikä meillä on samalla tasolla kun aina ennenkin eli Reiska ei pysty olemaan mun vierellä paikallaan, vaan sen on pakko nousta pystyyn ja yleensä jopa peruuttaa kun sitä tullaan ihmettelemään.

Kouluttaja sanoi jossain vaiheessa mulle, että mun pitää kiinnittää enemmän huomioo omiin käsiini, koska Reiska seuraa mun liikkeitä tosi hyvin ja mun pitää saada omat käteni menemään niin, että ne kertoo Reiskalle sen, minne mennään ja mitä tehdään. Reiskasta tulee kuulemma vielä todella hyvä toko-koira (ai tulee vai?), kunhan se vähän saa ikää lisää ja rauhottuu ja kaikki muu ei oo enää niin mielenkiintosta. Saatiin siis tosi paljon kehuja ottaen huomioon meidän eilisen suorituksen, mutta todettiin tosin, että kaikilla ei voi todellakaan olla aina hyvä päivä.

Nyt oon ihan masentunu, kun enää on yks kerta jäljellä tota tokoo. Oon tykänny kouluttajasta tosi paljon. On tullu niinko niin paljon kaikkee uutta ja hyödyllistä ja todella hyviä, meille sopivia vinkkejä ja neuvoja. Meinasin sitten, että jos kesällä hiottais noi kuviot kuntoon, mitä nyt ollaan tuolla menty (eli tokon alokasluokan jutut ja vähän pohjaa pidemmällekkin) ja sitten mentäis ton kurssin jatkokurssille syksyllä tai sitten kun sinne pääsee. Sen pidemmälle ei tuolla pystykkään tosta vaan harrastaan, vaan noiden koulutusohjaajien pitää sitten suositella meitä eteenpäin ja tietenkin toivon, että päästäis jatkamaan! Tekee mielestäni tosi hyvää, että on joku kouluttaja, joka sanoo, jos joku ei mee niin kun pitäis tai jos on jotain muuta korjattavaa ja sitten vielä kertoo sen, miten voisi korjata ja sitten on hyvä, että on häiriötä ympärillä, koska niinhän kisoissakin on - tosin en oo vielä tietonen, että päästäänkö me koskaan kisaamaan. Alokasluokassa menis muuten varmaan kaikki tosi hyvin, mutta toi luoksepäästävyys on ongelma.

Nooh, lauantaina pitäis koittaa mennä Lopelle mätsäriin. Oon koittanu olla Reiskan aikana hiljaa asiasta, jos se pysyis vaikka terveenä kun ei tiiä mihin ollaan menossa.... ;)