Tänään on siis viimeinen kesälomapäiväni...Kamalaa...Töissä ei kuulemma mikään suju eikä toimi, joten toosi hienoo mennä sinne takasin...Voisin ihan hyvin olla kesälomalla vielä vaikka...uuteenvuoteen asti? Rane on ollu jo viikon töissä ja välillä on ollu vähän semmonen olotila, että mitäs tässä nyt tekis, mutta ei mitään suurempia ajanvietto-ongelmia...Aamulla kyllä mietin jo, että olenko sekoomassa, kun olin Kytän kanssa lenkillä jo klo 8.30. Siis minä, tuohon aikaan jossain...Huhhuh! Mutta eipä ollut muita missään. Kyttäkin oli kyllä vähän ihmeissään...Oli ilmeisesti menossa vaan aamupissalle ja sitten menikin pasmat sekasin, kun joku hullu raahaa lenkille siihen aikaan =) Tosin eräskin ystäväni oli ollu lenkillä jo klo 6.00-7.0, että ei se niin vakavaa ole...

Kesäloma on sujunut tosi hyvin! Aloitettiin siis juhannusta edeltävänä torstaina menemällä Jokioisille mökille. Könöteltiin sitten siellä maanantaihin pelaillen krokettia ja petanqueta, heitellen tikkaa, nauttien ystävien seurasta (kiitos vaan kaikille poikkeajille!) ja syöden hyvin. =) Maanantaina lähdettiin heti aamutuimaan taittamaan noin 500 kilometrin matkaa Pohjois-Pohjanmaalle, vähän Oulun alapuolelle, Vihantiin. Tarkemmin vielä Lampinsaareen. Lampinsaari olikin sitten mielenkiintoinen paikka. Vanha kaivoskylä, jossa oli muutama asfaltoitu katu, joiden varrella oli taloja vieri vieressä, sitten alkoi metsä ja sitä olikin vähintään 10 kilometriä joka suuntaan. Eli siis korvessa oltiin. Paikka oli kuitenkin mielestäni erikoinen ja tosi hieno ja olenkin jo suunnittelemassa uutta reissua. Tosin koko viikon kun oltiin pohojosessa satoi vettä ja hyttysiä oli niin maan pirusti! Että ulkonaolosta ei voinut millään muotoo nauttia!

Meidän majapaikka. Ranen äidin siskon perheen tyhjilleen jäänyt talo, jossa kuitenkin oli kaikki tarpeellinen. Mukana ei ollut kuin omat vaatteet yms. ja lakanat. Se kertonee varustelutason.

Maisemat muutaman sadan metrin päästä mäen päältä. Ihanaa oli kun ei tarvinnut kävellä ulko-ovelta kun sata metriä, niin olet jo suunnilleen umpimettässä =)

Harrastettiin pohojosessa sitten sukulointia ja seikkailua kun ulkona ei suuremmin voinut olla. Käytiin kaks kertaa Ranen isovanhemmilla, jonne toisella kertaa tuli myös Ranen setä naisensa kanssa ja Ranen täti. Toisella kertaa tuli Ranen täti miehensä kanssa, jotka veivät meidät katsomaan suvun kesämökkiä ja kertoivat meille mm. missä avain sijaitsee, jotta voimme käydä halutessamme siellä omin nokkinemme. Tosi hienon olonen paikka, joku mikälie järvi tai lampi vieressä ja vesi ihanan puhdasta, ihan kirkasta! Sitten käytiin Ranen vanhemmalla tädillä (jolla myös 6 lasta) ja sitten Ranen nuorempi täti kävi meillä kylässä (jolla 5 lasta) ja sitten me kävimme Ranen nuoremmalla tädillä vastavierailulla. Että kyllä siinä tuli sukulaisia nähtyä! Kaikki olivat kuitenkin aivan ihania ja ottivat minutkin avosylin vastaan, vaikka ei koskaan aiemmin oltu nähtykkään ja kyläilyreissut kestivätkin aina kiitettävän kauan kun juttua riitti ja mukavaa oli! =)
Sitten piipahdettiin Ylivieskassa ostoksilla, Kalajoella ihmettelemässä hiekkaa ja pitihän sieltä kalakin kalastella ja sitten oltiin Zeppelinissä eli Oulun alapuolella kauppakeskuksessa...Auton mittariin tuli reissun aikana 1983 km että sopivasti ajeltiin =)

1,1 kilonen kalamme savustettuna.

Takaisin piti lähteä perjantaina, mutta en raaskinut ja tein yksimielisen päätöksen, että lähdetään vasta lauantaina. Lauantaina sitten ajettiin Etelä-Pohjanmaalle moikkamaan vanhaa koulukaveria miehineen ja sieltä löytyi aivan ihana kolmikuukautinen sakemannin pentukin, joka kovaa koitti laittaa Repee järjestykseen ja sitten oli myös kissinpentu. =) Oli ihana nähdä Anua ja Mikaa pitkästä aikaa ja elokuussa sitten kenties uudestaan pidemmän visiitin merkeissä!

Palasimme reissulta taas Jokioisille mökille, jossa vietettiin yksi yö rentoutuen ja lepäillen.



Maanantaina sitten aamusta lähdettiin Ranen kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan. Mentiin laivalla, oltiin yö ja tultiin seuraavana iltana takasin. Oli tosi mukava reissu ja selvittiin mun ruåtsinkielentaidollakin oikein hyvin. Ranen hommana oli sanoo sopivin väliajoin tacktack. Sivukommenttina: käytiin syömässä semmosessa paikassa, missä oli sitten niin hyvä palvelu ettei oo kai ikinä ollukkaan missään muualla! Oltiin tosi otettuja siitä palvelun tasosta! Oli vaan tosi outoo olla kaksin jossain, ilman koiria. Reiska oli meitin porukoilla hoidossa.
Repellä oli menny hoidossa ihan hyvin, mamma oli tehny sille ruoaksi mm. makaronilaatikkoo ja kaurapuuroo ja muita vastaavia herkkuja. Sitten mamma oli käyny Repen kanssa viiden kilsan lenkillä ja Repe oli kiskonu koko matkan kun höyryveturi..Hyi Repee! Pappa oli käyny sitten esittelemässä Repee kavereilleen kun on niin ylpee ilmeisesti Repestä...HMM? Ihan kun tossa sillon kun Repe meille tuli, niin vanhempani ei olis ollenkaan olleet innostuneita Repestä??? HMMM??? Mielenkiintosta...Meitin porukat on kyllä niin myytyjä Repelle kun olla ja voi. Äitinikin lepertelee ihan innoissaan sille vähän väliä ja tosiaan kokkailee omat ruoat koiralle...HMMM...

Ranen loppuloma oltiin sitten aika tiiviisti Jokioisilla mökkeilemässä ja rentoutumassa.
Reiska sanoo mitä mieltä iskästä on =)


Kenguru tulee vauhdilla!


Vinkulelu on tosi kiva! noh, ainakin niin kauan kun se vinkuu..eli sen pari tuntia!


Leikkimistä Ranen kanssa.


Katso kengurun loikkaa...


Äläpä tuu mun vinkuleluapajille!




Reiskaa naurattaa =)


Epämääräinen ojaolento.


Pitihän se vähän loman aikana Reiskan kanssa harrastaakkin. Tottelevaisuusjuttuja mentiin aika paljon läpi ja sitten tein Reiskalle verijäljen pellolle.






Ensimmäisen jäljen tein suurinpiirtein suoraan ja käytin melko paljon verta. Lopussa koitin tehdä pienen mutkan, jonka jälkeen oli tarkoitus löytyä lihanpala, jonka Reiska sitten saisi syödä luvan saatuaan.
Reiska lähti hyvänoloisesti jäljelle. Puolessavälissä jälkeä ilmeisesti kadotti jäljen (taisi olla tekijän moka, että oli metrin-parin kohta, mihin ei ollu tullu verta). Käveli tyynen rauhallisesti alkuun ja sen jälkeen meni jäljen loppuun. Tosin tota mun tekemää mutkaa ei menny, vaan käveli suoraan lihaköntin luokse. Taisi olla tekijän moka, mutta pääasia oli mielestäni, että Reiska tuntu ymmärtävän homman nimen ja meni tosi nätisti nenä maassa jälkeä pitkin eteenpäin.

Toinen jälki ei sitten onnistunu niin hyvin. Ite hölmöyksissäni en huomannu merkata jälkeä muuten kun alotuskohdan osalta eli sitten kun lähdettiin jäljelle, niin en itekkään ollu ihan varma, että missä se menee. HYVÄ MINÄ!! Reiskallakin tuntu olevan ongelmia, se haahuili vähän siellä sun täällä pitkin peltoo, mutta kyllä se melko näppärärästi näytti lihaköntsän löytävän. Ja oli tietenkin taas vähän ihmeissään, että on se emäntä kummallinen kun näitä lihaköntsiä viljelee ympäri peltoo.

Saas nähdä inspiroidunko tekemään jälkee tänä viikonloppuna Kytälle ja Repelle. Mietin, että Kytän nenätyöskentely on kotioloissa tosi hyvän olosta ja sillekkin vois aikansa kuluksi tehdä jäljen ja kattoo miten se reagoi.
Isäni oli Reiskan siellä hoidossa ollessa huomannut Reiskan käyttävän hyvin nenäänsä (mm. olivat olleet lenkillä ja Reiska oli nuuskutellu maata ja lähteny vetämään ja iskä oli menny perässä, niin sorsaparvihan se siellä pusikossa oli ollut) ja meinas, että vois talvella kattoo, mitä Reiska meinas oikeesti siitä, että se laitettais jonkun haavottuneen eläimen perään. Kivaa!

Nyt olen siis viikon ollut koirien kanssa päivät kotona, kun Rane on töissä. Siivousta on kuulunut päiviin, mutta olen kyllä ottanut rennostikin. Muutamana iltana ollaan menty parin tunnin lenkki koko porukalla. Äitini ei suotta valittanut, että Reiska vetää. Se oli tossa kahden ja puolen viikon aikana unohtanu, että miten sitä narussa kävellään, kun ei se ollu reissun aikana kertaakaan narussa ennen kun tultiin Vantaalle takasin. Noh, nyt on pidetty tehokoulutusta ja hyvin se taas vaikuttais menevän, ainakin Ranen kanssa. ;)
Kyttä on myös edistyny tooosi paljon! Ei se enää ärise niin paljon koirille kun ennen eikä vastaantulijoillekkaan, ellei vastaantulijat anna aihetta. Esim. alkuviikosta joku fillaristi huito kättänsä sen merkiksi, että on kääntymässä...Kyttä ei tykänny huitomisesta ja ärähti fillaristille.
Ollaan myös annettu siedätyshoitoo Kytälle. Lenkin jälkeen usein mennään koirapuiston ohi. Jos siellä ei oo ketään, niin päästetään pojat touhuumaan. Mut jos siellä on joku, niin päästetään Reiska sinne ihmettelemään ja toinen jää Kytän kanssa aidan toiselle puolelle ja Kyttä saa sitten siinä ihmetellä ja opetella käyttäytymistapoja. Eipä se suurempaa haloota ookkaan jaksanu pitää siitä, että aidan toisella puolella leikitään, ennemminkin se on sen näkönen, että hän haluais vähän mukaan paimentamaan muita!
Olen kuitenkin ylpeä edistyksestä! =)
Rane piruuttaan koitti myös yhtenä päivänä koirapuistossa, kun siellä ei ollut muita, että muistaako Kyttä vielä sille joskus vuosia sitten opetettuja toko-liikkeitä ja kyllähän se muisti ja meni TODELLA nätin näköisesti Ranen kanssa. Paljon paremman näköistä menoa kuin mitä Reiska tekee, ja Reiskaan on sentään panostettu pikkasen enemmän...Tosin Kyttä ei suuremmin tee mitään jos on vähänkin häiriöö...
Mutta Kyttä onkin astetta fiksumpi. Oppi iteksiinsä käskyn "sivulle" kun katto Reiskasta mallia. Kytällehän käskynä on ollu "rinnalle", mutta ei sitä enää tarvii käyttää, kun hokas ton "sivulle".


Ja eikun viimistä lomaviikonloppua viettämään...ja miettimään koska sitä pitäis seuraavan kerran lomaa...