Ensimmäiseksi voi todeta Respasta, joka könöttää vieressäni, että se kaipaa kunnon joulunaluspesua. Haisee melko pahalle nimittäin. Respahan osaa nostaa koipee ihan hyvin, sihti vaan on jokseenkin hakusessa välillä vielä (no okei, aika useinkin) ja näin ollen se pissii päällensä ja osittain varmaan sen takia haisee pahalle. Pitänee viimeistään viikonloppuna pestä Repe.

2148109.jpg

2148114.jpg

2148124.jpg

2148127.jpg
Tän näkönen Reiska taas puolestaan oli perjantaina kun oli koirapuistossa leikkiny saksanpaimenkoira Hulan kanssa kolme tuntia. Meidän koira niin fiksun näkösenä ettei tosikaan =)

Lauantaina sitten aamulla kahdeksalta lähdettiin Hulan mamman kanssa kahdestaan Voittaja 2008- näyttelyyn Messukeskukseen. Mun oli tarkoitus katto beauceronit ja Hulan mamman oli tarkoitus kattoo saksanpaimenkoirat. Mut sit ilmeni, että sukulaisia on beussien viereisessä kehässä ja piti sit koittaa seurailla vähän ees kahta kehää. Isot onnittelut vielä Voittaja 2008- tittelistä Minnalle ja Rasmukselle! =) On se niin kiva, että voi olla sukulaisista ylpee! =)

Nojoo, beussit oli mulle vähän pettymys. Odotin vähän parempaa tasoo. Taso ei ollu mielestäni kovinkaan hyvä. Semmosta "reiskatyyppistä" koiraa tuntu olevan melko paljon. Osa vähän pidättyväisiä tai ainakin sen näkösiä, että tuomaria ei haluta kohdata. Vähän jäin ihmettelemään myös sitä, että sellasia selkeitä ja kauniita värimerkkejä (mitä esim. Kytällä on) ei ollu kun ihan parilla koiralla. Olisin semmosia halunnu kattoo enemmän. Lisäksi huomioni kiinnittyi siihen, että kovin suuria päitä oli junnu-uroksillakin. Ehkä meidän Repen pää kehittyy hitaasti tai jotain, mut semmonen tunne tuli, että Repen pää on tosi pieni. Kovin korkeilta ei beussit vaikuttaneet. No eihän meilläkään Reiska oo kovin korkee ;) "Kyttäkokoluokkaa" oli mielestäni jonkun verran. "Kyttäkorvia" ei kuitenkaan ollut kenelläkään, ollaan me vaan niin uniikkeja! Kyttä onkin kyllä sopusuhtasemman näkönen päänsä kanssa kuin Reiska, joka on korkeutta ja leveyttäkin venähtäny ja sit pää ei oo pysyny kasvussa mukana. Toivottavasti vähän kasvais..Ainakin ne herneet siellä pään sisällä vois vähän kehittyä, jos ei muuta.. ;)

2148022.jpg
Tällänen poseeraus me saadaan Kytän kanssa aikaan ihan sunnuntaiaamupissallakin... =)

Tuomarikin kesken beussien arvostelun karju jotain, että "Beauceron on hieno ja ylväs koira. Esittäkää se niin!" Tuomaria ilmeisesti vaivaisi myös vanhuus tai laiskuus, mutta ei itse viitsinyt kumartua katsomaan koiran kannuksia, vaan esittäjän tuli nostaa koiran takajalka ilmaan niin, että tuomari pystyi kokeilemaan kannukset kumartumatta. Ihme koiran venytystä siitä sitten tuli. Kokeilin kyllä heti kotona, että miten Reiska reagoi sellaiseen takajalkojen venytykseen ja se ei ollu moksiskaan. Ehkä vähän sillä ilmeellä katteli, että nyt toi mamma taas sekos, mut hengaili siinä ihan paikallaan nätisti. Kai se on jo tottunu näihin mamman operaatioihin ja antaa tehä mitä vaan.

Lisäksi pisti korvaani, että ennenkuin vaihdoin paikkaan olin paikassa missä kuulin tuomarin kommentteja ja käyttöluokan urokselle kommenttina oli, että käytön jäljet alkaa näkyä ja selkä alkaa tuntua löysältä. Tulos -> H. Eikö käyttökoiraluokka ole sitä varten, että siellä on ne koirat, joiden kanssa oikeesti tehdään töitä ja tottakai se saattaa alkaa näkyä, mutta tuo tuomari ei meinannutkaan ulkoisesti, vaan sisäisesti... Anna mun kaikki kestää...(esim. sakemannien käyttöluokassa oli kaksi urosta, joilta puuttui korvasta paloja, toiselta jopa semmonen 3x3 senttiä kenties)

Jotain saattaa beussikehästä vielä tulla mieleen, mutta kirjottelen sitten muistaessani lisää tai lisäilen tänne väleihin... Beussikehän jälkeen menin sakemannikehään ja siellä oltiin vasta saatu nartut mentyä läpi, joten kateltiin sitten urokset. Siellä oli pari tosi upeen näköstä urosta ja jos sakemanneista mitään enemmän tajuaisin, niin olisin varmaan edelleen täysin hullaantunu... =) Esittämistapa ja kaikki muukin touhu oli siellä kehässä kyllä niin erilaista kuin beussikehässä, että ihan kuin olisi toiseen maailmaan astunut.

Sitten tavattiinkin tuttuja, käytiin tuhlaamassa ylimääräset (lue:kaikki) rahat pois (onneks tänään oli taas tilipäivä) ja kateltiin suojelunäytös, tokonäytös ja flyballnäytös. Kaikki tosi hienoja! Sit kateltiin "loppukilpailuja" ja ryhmävoittajien valintoja, mutta niissä ei suuremmin mitään mielenkiintoista ollut. Kotona klo 19 maissa. =)

Eilen käytiin Reiskaa vähän juoksuttamassa ja ottamassa vähän tokoo Karkkilassa. No joo, kai me sinne mentiin sen takia, että vähän sukuloitiin, mut kumminkin. Oltiin semmosella hiekkapohjasella kentällä, missä oli melko paljon lunta päällä. Lumi oli tosi kovaa ja Reiskan anturasta alko tulemaan verta kun sinne oli tullut haava. Menoa se ei haitannut, mut ei sit viittitty pahemmin ottaakaan treenejä. Eikä sen puoleen, ei Reiska ollu ollenkaan semmosella tuulella, että se mitään muuta ois tehnykkään kun syöny sitä lunta ja touhunnu omiansa. Haava ei onneks ollu paha ja lakkas vuotamastakin heti kun päästiin Ranen poppoon luo. Ranen äidillä olin ihan ihmeissäni kun Nipa (siis Kytän veli) otti mut jokseenkin avosylin vastaan. Eli hyppäs mua vasten ja laitto etutassut mun olkapäille ja muiskautti pusun poskelle =) Olin ihan fiiliksissä, että tosi ihanaa, että joku on niin innostunu mun tulosta. Toki Rane sai saman kohtelun. Nipa oli muutenkin tosi hyvällä tuulella ja ekaa kertaa varmaan lähemmäs puoleen vuoteen leikki Reiskan kanssa. Tai siis koko sen ajan kun me siellä oltiin, niin pojat väänsi keskenään. On se hieno nähdä miten urokset pystyy (ainakin vielä, koputetaan puuta) tulemaan toistensa kanssa niin hyvin toimeen. Ehkä ikäeroo on tarpeeksi. Vaikka toisaalta Reiska ja Nipa tulee paremmin toimeen kuin Kyttä ja Nipa ja ne on sentään veljekset ja eläneet koko elämänsä tosi lähekkäin. Noh, ei noista äijien touhuista aina ota selvää...

Rane kävi samalla reissulla vaa´alla ja punnitti ohimennen Respankin ja sitä painoo on tullu semmoset 38 kiloa kerättyä. Aika jötkö siis, vaikka ei oo yhtään massiivisen näkönen  =)

1999170.jpg
Ei meillä myöskään kukaan istu sohvalla...