Olin siis menettänyt hermoni Reiskan käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja lenkeillä ohitustilanteissa. Reiska myös kiskoi minua jonkin verran hihnassa ja sekin alkoi nyppimään mua. Soitin siis Tiian suosittelemalle kouluttajatädille. Tiesin jo ennakkoon, että täti on hyvä kouluttamaa, koska sai Hulan pahan remmirähinän pois muutamassa tunnissa + kotiharjoituksilla ja Hula on nyt Tiialla hyvin hallinnassa. Olin onnekas ja sainkin tapaamisajan ja tapaamisessa sitten eilen olin Reiskan kanssa.

Reiska suhtautu kouluttajatätiin tosi hyvin eikä harrastanut normaalia arkajalkailuaan. Kävelimme ensin kouluttajatädin kanssa ehkä 10 metriä niin, että minä talutin Reiskaa ja sitten täti näytti, että miten talutusnarua tulisi pitää, jotta Reiska ei vedä. Toimi. Käsittämätöntä miten ei itse ollut keksinyt taas tätäkään. Noh, oppia ikä kaikki.

Sitten täti otti Reiskan itselleen talutettavaksi ja nyppäsi kertaalleen ja kielsi Reiskaa, jonka jälkeen Reiska käveli vallan mainiosti. Käsittämätön auktoriteetti tädillä! Sitten etsittiin muutama koira, joita voitiin ohittaa. Ensimmäisellä kertaa Reiska ärähteli vastaantulijoille ja täti kielsi. Toisella kertaa Reiska olisi vaan halunnut mennä moikkaamaan vastaantulijoita, mutta oli hiljaa. Kolmannella kerralla käveli vaan tädin vierellä. Täti sitten mainitsi, että minulla ei ole auktoriteettia Reiskan kanssa tarpeeksi. No joo näkihän sen selkeesti, että tädillä oli ja Reiskalla oli kova tarve miellyttää tätiä. Tunsin itseni taas huonoksi koiranomistajaksi, mutta jonkin ajan päästä huomasin, etten minä huono ole, aloittelija vain. Nolostunut

Sitten taluttelin itse Reiskaa muutaman koiran ohi ja koitin olla kovin auktoriteettinen. PÖH! Reiska ei suuremmin kuunnellut. Toki kehumiseni on kuulemma jokseenkin myöhässä ja sitä sitten harjoiteltiinkin jonkin verran. Toivottavasti alan oppia oikea-aikaisen kehumisen, jotta Reiska ymmärtää paremmin, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä jne.

Noh, sitten täti näytti miten kannattaa panta Reiskalle laittaa, jotta se ei pääse pullikoimaan muiden koirien tullessa vastaan eikä muutenkaan. Ensimmäinen ohitusharjoitus ja Reiska taisi joutua niin paiseeseen kun ei päässytkään pullikoimaan, että yrjöhän se siitä seurasi. Toki kuulin myöhemmin, että oli aamullakin oksentanut, mutta jotenkin tädin kanssa olimme sitä mieltä, että paise vaan iski niin kovaksi, että näin kävi. Siinä Reiska tuntui vasta huomaavan, että jos mamma on sitä mieltä, että mä en mee moikkaileen, niin mä en sit mee. Sitten tehtiin varmaan kymmenen ohitusta ja Reiska vaan tuijotti muita koiria eikä ollut menossa moikkaamaan niitä. Ööö..siinä vaiheessa tuli mieleen, että oliko meillä jotain ongelmaa ollutkaan. Mutta sitä on itse vaan niin noviisi välillä eikä tajua mistään mitään, että oli tosi hyvä kun käytiin tädillä saamassa oppia. Täti kun kuitenkin tasan tarkkaan tiesi mistä puhui ja oli tosi hyvä. Niinkuin Tiia sanoi, että kun kerran käyt tädillä, niin et halua enää ketään muuta kouluttajaa...Totta kuin kirkonrotta...

Kouluttaja käski myös tulevaisuudessa olla vähän varuillaan Reiskan suhtautumisessa pikkulapsiin. Katselee niitä kuulemma vähän sillä silmällä, että saattaa joskus ärähtää, kun ei ymmärrä niiden käyttäytymistä. Harmi kyllä kun Repee ei olla sosiaalistettu pikkulapsiin niin hyvin kuin kaikkeen muuhun, mutta kun kaveripiirissä ei vaan ole niin paljon pikkulapsia, joihin voi koittaa totuttaa kun Ranen siskonpojat se ottaa tosi hyvin ja tykkää niistä. En tiedä sitten, aika näyttää miten käy, mut hyvä olla tietoinen tämmösestäkin asiasta.

Mutta nyt on semmonen tunne, että Reiska tietää mun olevan se pomo, jonka päähänpistojen mukaan elellään.

Kouluttajatäti piti myös erittäin tärkeänä sitä, että Reiska tulee saada rauhottumaan esim. ohitusten jälkeisessä tilanteessa. Ensimmäisten ohitusten jälkeen se nimittäin "tanttasi" paikoillaan ja oli tosi levoton. Kun olin saanut Reiskan haltuuni, niin se osasi myös rauhottua kun ei oikeastaan edes kiihtynyt muista koirista enää. Se vain katseli muita koiria, muttei ollut edes menossa katsomaan niitä kun tiesi, ettei sillä ollut lupaa.

MAHTAVAA! =) Olen niin ylpeä mussukasta! =)

Sitten kouluttaja haki oman ison ja dominoivan saksanpaimenkoirauroksensa, jonka kanssa lähdimme kävelylle. Koirat eivät saaneet haistella toisiaan, vaan lähdimme heti kävelemään. Reiska käveli mun vierellä varsin mallikkaasti, vaikka kouluttaja antoikin oman uroksensa päristä ja öristä alkuun jonkun verran ja katsoi, että provosoituuko Reiska tästä. Ei provosoitunut! Mahtavaa! Kävely sujui vallan mallikkaasti ja kävelyn lopuksi koirat saivat vähän haistella. Reiska kyllä kovasti kutsui tätä toista urosta leikkiin, mutta emme antaneet lupaa leikkiä ja sitten Reiska rauhottui ja könötteli mun vieressä. Siis ihan käsittämätön muutos parissa tunnissa entisestä säheltäjäräpeltäjädiibadaabaReiskasta rauhalliseen ja itsevarman oloiseen Reiskaan. Kouluttaja sanoikin, että eikös Reiska nyt ala olla rotumääritelmän mukainen koira. Hieman pidättyväinen, mutta rauhallinen ja oman arvonsa tunteva. KYLLÄ! Sitä se juuri oli tai siltä se siis ainakin näytti. Kouluttaja sitä painotti moneen kertaan, että ei Reiska ole arka koira, sen käytös on vaan opittua ja vahvistettua joskus pentuna.

Sitten kun olin valittanut kouluttajalle puhelimessa Reiskan arkuutta, niin kouluttaja sanoi, ettei Reiska ole arka. Se on vain pidättyväinen ja sekin itse asiassa johtuu ilmeisesti siitä, että sitä on pentuna paapottu ja kun on tullut joku Reiskalle uhkaava tilanne, niin Repeä on alettu hyysäämään ja sen ei ole itse tarvinnut selvitä tilanteesta. Tästä eteenpäin Reiskaa ei siis saa päästää pois epämiellyttävästä tilanteesta, vaan se pitää viedä siihen takaisin, jos se siitä poistuu. Esimerkiksi jos meille tulee vieraita, niin pitää käskeä vieraiden olla ihan kuin Reiskaa ei nyt vaikka olisikaan ja jos Reiska poistuu ovelta haukkuen tai pakittaen, se pitää ottaa vaikka naruun ja kiikuttaa se siihen itsensä ja vieraan väliin ja sen pitää pystyä rauhoittumaan siinä. Ymmärsin itse homman pointin, mutta en tiedä osaanko kirjoittaa sitä tähän niin kuin tarkoitan ja niin, että muutkin ymmärtäisivät pointin.

Kouluttaja sanoi, että Reiska on kertakaikkiaan mahtava koira ja että siitä luultavasti vielä oikealla koulutuksella ja kasvatuksella kehittyy rodullensa kunniaa tuova edustaja. Suositteli myös tokokisoja ja muitakin kisoja, koska Reiskassa on kuulemma potentiaalia ja se tekee mielellään töitä kanssani ja sen tekemisvauhti on käsittämättömän hyvä. Kukaan ei varmaan arvaa, että emäntä oli "vähän" rinta rottingilla koko loppuillan. Käski myös viedä luonnetestiin noin 3-vuotiaana, koska meinasi, että tulee varmaan hyvät pisteet.

Kouluttaja oli myös sitä mieltä, että minun pitäisi käydä molempien koirien kanssa hänen luonaan, koska meinasi, että Reiskan remmikäyttäytyminen saattaa johtua Kytän antamista ärsykkeistä tai on saattanut Kytältä oppia huonoja tapoja ja että hän haluaa nähdä muutenkin Kytän ja laittaa Kytänkin kuosiin. Ollaan siis maanantaina menossa iloisina ja toiveikkaina uudelleen. Nyt olen saanut jo niin paljon uutta tietoa ja uusia niksejä, ettei ole tosikaan! Tätä emäntä on juuri tarvinnut. Ammattitaitoista apua juuri meidän tarpeisiin. Kaikkeahan pitää vielä kotona harjoitella, mutta nyt on niin hjuvat fiilikset, ettei tosikaan Cool