Oltiin siis taasen eilenillalla kouluttajatädillä. Tällä kertaa mukana menossa olivat minä sekä Reiska ja Kyttä. Kun ensimmäisellä kerralla oli tosiaan puhetta Kytästä ja kouluttajatäti sen halusi myös paikalle.

Reiska oli varsin mallikas mies.  Ei noteerannut kolmen tunnin ulkoilumme aikana oikeastaan yhtään mitään. Ohitusharjoituksissa käveli mun vieressä ihan kuin mitään koiria ei olis tullukkaan vastaan. Itsevarmasti ja reagoimatta muihin. Mahtavaa! Olin ite niin ylpee, etten oikein tienny miten päin olisin ollut, noh, onnesta soikeena kuitenkin olin. Naureskelinkin, että sais vaikka pommi tippua Reiskan eteen, niin ei se varmaan noteerais sitäkään. Tämmösen lenkitettävän mä oon halunnu ja nyt näyttää, että haaveeni toteutuu. Kouluttajatätikin sano, että Reiska on muutamassa päivässä ja vähillä harjoituksilla kehittyny ihan valtavasti. Ensimmäisellä kerralla Reiska oli myös "täreillään" koko ajan ja seurasi ihmisiä ja ympäristöä ja kaikkea muutakin. Nyt ei ollu mitään tietoa semmosesta. Se seuras vaan mammaa ja kouluttajaa. Ja jos sitä vähän kehu, niin se oli niin onnesta soikeena, että ois varmaan heitelly kuperkeikkoja, jos olis osannu.  

Kytästä, päivän urakasta sitten kenties jotain... Käveltiin ensin niin, että Reiska oli kouluttajalla ja Kyttä mulla, jotta kouluttaja näkee Kytän reaktioita. Noh, alkuun päätti heti ärähtää jollekkin vastaantulevalle nuorehkolle pojalle. Sitten ärähti koirille, joita tuli vastaan. Sen jälkeen kouluttaja otti narun multa ja anto Reiskan mulle. Kyttä ärähti jollekkin koiralle ja kouluttaja komensi sitä melko kovaäänisesti. Ihmeissäni kattelin miten Kyttä melkein heti alistu ja koitti näyttää mahdollisimman pieneltä hiirulaiselta. En oo kovin usein nähny sen olevan sen näkönen. Sen jälkeen Kyttä teki muutaman kivan näkösen ohituksen, sen teki mieli mutista vastaantulijoille, mut kouluttajatäti sanoi, että EI ja se toimi. Olin hyvin ihmeissäni ja kateellinen siitä, että jollain on niin hyvä auktoriteetti! Käsittämätöntä! Tätä jaksan ihmetellä varmaan hamassa tulevaisuudessakin ties kuinka ja paljon. Sitten Kytällä oli taas ajatuksena ärähtää jollekkin ja kouluttaja piti taas puhuttelua ja Kyttä oli taas kovin alistuvainen ja katuvan näkönen. Löydettiin sen jälkeen lapsilauma, joka laski mäkeä. Jäätiin seisomaan viereen ja katsomaan miten Kyttä reagoi. Lapset kysyivät, että saako tulla rapsuttamaan. Mä sitten kielsin. Ja vähän sen jälkeen Kyttä urahtikin taas jollekkin ihmiselle, jonka jälkeen kouluttajan kanssa pienimuotoinen kurinpalautussessio. Sitten mentiin läheiseen koirapuistoon, jossa ei ollut ketään ja päästettiin poijjaat vapaaksi, jotta kouluttaja pystyi tarkkailemaan niitä. Huomasin kyllä heti muutosta Kytässä. Kun koirapuiston ohi meni koiria, Kyttä kyllä vauhdikkaasti juoksi aidalle, mutta oli ihan hiljaa, ei edes suunnitellut aidan yli hyppäämistä ja meni ihan nätisti haistelemaan ohi meneviä koiria. Kouluttaja sitten huusi Kyttää takaisin, mutta eipä herran korvat olleet mukana. Kävi sitten tökkäsemässä Kyttää narun kanssa, jotta sai Kyttään jonkun kontaktin ja sen jälkeen Kyttä tulikin sitten ihan nätisti käskettäessä. Jatkossakin vapaana ollessa jos Kyttä ei kuuntele, niin tulee kuulemma käydä tökkäämässä sitä tai sitten jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin viskata sitä jollain, joka havahduttaa sen.

Kytän ongelmana on kuulemma lähinnä se, että siihen ei saa ulkona kunnolla kontaktia. Tätä sitten harjoiteltiin ties kuinka kauan. Eli jos se ei käskystä suostu ottamaan kontaktia, niin se pakotteilla pistetään ottamaan sitä kontaktia ja heti kun siihen saa kontaktia, niin palkka nameilla (jotka pitää tunkee suuhun, jotta ne pysyy siellä) tai pallolla. Ja ruhtinaallisesti kehuja. Kytän kehumisen vastaanotto parani myös koulutussession aikana. Eli ensin se ei oikein ymmärtänyt kehujen päälle mitään, mutta harjoituksen tuloksena loppua kohden alkoi innostumaan kehuista ja haki myös oma-alotteisesti kontaktia. Hyppi kouluttajaa vasten ja nuoleskeli tämän naamaa. Kouluttaja sanoikin, että ulkona tulee sallia tuo hyppiminen ainakin alkuun ja siitä tulee palkata, koska jos Kyttä oma-alotteisesti hakee kontaktia taluttajaan, ihan millä keinolla tahansa, niin se tulee palkata, vaikka hyppiminen ei muuten olisikaan sallittua.

Jossain vaiheessa mä sitten taluttelin Kyttää, joka käveli varsin mallikkaasti, mutta ei kunnolla totellut mun EI- kieltoani. Mä en saanut samaa auktoriteettia siihen, mitä kouluttaja sai. Noh, sain sitten kuulla virheenikin ja nyt tiedän keinot, että miten sitä komennetaan oikein. Lisäksi ongelmani on "narussa roikkuminen" eli en meinaa millään osata höllätä narua Kytän kanssa. Kun kouluttaja sanoi, että koiran tulee kulkea omilla jaloillaan, niin että naru on löysällä ja sen tulee pystyä kävelemään niin, että se kuuntelee mitä omistaja sanoo. Reiskalla tämä siis jo sujui, mutta Kytän kanssa mulla on jonnin verran harjoiteltavaa kotona. Luulen kuitenkin, että kaikki menee hyvin, kun nyt on keinot, mitä tehdä ja milloin tehdä, jos jotain tulee.

Kytän rähinöinnin syitä ei voi kuin arvailla, mutta kouluttaja oletti, että Kyttä on joskus pentuvaiheessa säikähtänyt jotain pitkähköä ihmistä valtavasti ja sen vuoksi rähinöittee. Lisäksi ilmeisesti joku on joskus toiminut Kytän kanssa väärin. Että kun Kyttä on oma-alotteisesti ottanut ulkona kontaktia, niin on komennettu (ja kielletty ehkä jostain aivan muusta syystä, mutta Kyttä on tulkinnut niin, että komennetaan kun ottaa kontaktia) ja sen takia Kyttä ei uskalla/halua ottaa kontaktia ulkosalla. Tämähän on vaan arvailua, mutta mielestäni kuulosti ihan loogiselta kun peilaa selityksiä Kytän käyttäytymiseen. 

Loppuillan viimeiset ohitukset mentiin niin, että Kyttä oli kouluttajalla ja Reiska mulla. Kyttä ohitti ihmiset ja toiset koirat siten, että sillä oli jotain pari metriä narua, naru oli löysällä, kouluttaja sanoi EI ja Kyttä ei mennyt ärisemään kenellekkään, vaikka vastaantulevat koirat saattoivat äristäkin sille. Ei provosoitunut. Kävi kyllä kuumana, mutta pystyi olemaan menemättä sanomaan mitään, käveli vaan eteenpäin. MAHTAVAA! Aikamoinen guru tämä kouluttaja! Ei voi muuta sanoo ja mainostaa kaikille!

Yleiskommentteja meidän koirista sain sen verran, että Kyttä on tosi lihaksikas, vaikka vähän hoikkapoika onkin. Molemmat ovat kuulemma siitä hienoja bossuja, että ovat tietyllä tapaa itsevarmoja ja kävelevät reippaasti. Kouluttaja on kuulemma nähnyt paljon perässä vedettäviä bossuja. Kytässä on kuulemma paljon potentiaalia ja suojelu olisikin paras laji, koska saalisviettiä on valtavasti. ÖÖ??Pitäskös mamman nyt raahautua suojelukentälle...No ei kai... Sitten kommenttina oli, että vähän kurittomia poikia meillä on, mutta meinasi, että jos halutaan, niin saadaan pojat kyllä kuriin ja järjestykseen.

Lisäksi opetti minulle miten Reiskaa tulisi esittää näyttelyssä, että olisi edukseen. Sain myös tietoa ja mallia siitä, että miten minkäkin maalaiselle tuomarille tulisi Repeä esittää. Mahtavaa! Sain esittämisestäkin tosi paljon lisätietoa! Sanoi myös, että rodun erikoisnäyttelyyn olisi syytä mennä Reiskan kanssa. ÖÖÖ?? Ajattelin olla vaan katsojana, mutta pitänee miettiä vielä lähempänä ajankohtaa.

Valtavat määrät tuli tietoa ja olen taas ihmeissäni siitä, miten joku voi olla noin pätevä ja osaava! Osaa lukea koiraa tosi hyvin ja antaa juuri kyseessä olevalle koiralle ja omistajalle metodit, joiden avulla koirasta tulee kunnon koirakansalainen.

Varmaan nyt jäi paljon kirjottaimatta, mitä piti kirjoittaa, mutta ehkäpä lisäilen sitten kun jotain tulee mieleen.

Kontrollikäynnille saa halutessaan mennä jonkun ajan päästä ja vähän ajattelinkin, että voisi olla ihan tarpeellinen. 

Nyt siis mamman pitää:

- ottaa pojat haltuun, etteivät enää tee omiansa vaan sitä mitä mamma haluaa

- kehua poikia "koko ajan", paljon! Liikaa ei voi kehua!

- harjotella Kytän kanssa kontaktin ottamista ulkosalla, paljon!

- olla roikkumatta hihnassa ja antaa poikien kävellä omin jaloin

- harjotella, harjotella, harjotella...

Purina Areenalle siis ollaan menossa Reiskan kanssa harjottelemaan sunnuntaina. Kouluttaja käski ehdottomasti mennä sinne ja sitten jos Reiska alkaa pullikoimaan tai muuten vaan keksimään jotain omiansa, niin nurkan taakse tai auton taakse ja pieni selvennys siellä, että kumpi olikaan se, jota totellaan... Ihmiset vois muuten hallissa sisällä vähän kattoo, jos siellä rupee ojentaan koiraansa...Totta kuin rotta... Saatiin eilen jo mielenkiintoisia katseita, kun vähän kovaäänisesti "keskusteltiin" poikien kanssa.

Kaikenkaikkiaan meillä on mahtavat pojat, joille vähitellen alkaa olla selvää, kenen pillin mukaan tanssitaan. Harjoitustahan tämä kaikki vaatii, mutta nyt on keinot pitää tilanne tällaisenä kuin se on. Ennen kaikkea: ihanaa kun lenkkeily on taas mugavata ja saa keskittyä kaikkeen muuhun kun koirien rähjäämiseet! JEEJEE!!