Kyse on siis Respasta, joka oli sunnuntaina mamman ja Tiian kanssa PurinaAreenalla kattomassa tokokisoja ja ottamassa toivottavasti oppia..No joo, toiveajattelua..
Etukäteen vähän pelkäsin, että alkaako se säheltämään siellä vai mitä se mahtaa keksiä...Autosta kun otin sen, niin olin ottavinani ainakin heti tiukan linjan ja ilmeisesti sitten otinkin, koska Respa oli koko ajan tosi mallikas mies. Istua könötti mun ja Tiian läheisyydessä ja kerjäili nameja. Ja kyllä se niitä nameja saikin sitten syödäkseen melko paljon. Toisia koiria saatto katella, muutaman luo menookin suunnitteli, mutta ei räpeltäny, ei säheltäny ja toimi niin mallikkaasti kuin Reiska vaan voi toimia. Mamma oli niiiin ylpee! Respaa voi siis taas huolettomin mielin viedä erilaisiin paikkoihin, missä on paljon koiria. Nou hätä ainakaan sunnuntain perusteella.. Jeejee!
Itse tokokisaa seuratessa tuli semmonen tunne, että ei mekään ihan tumpeloita olla tokoiluissamme, mutta on meillä jonnin verran harjoteltavaa vielä...Melkosesti kaikkee pilkunviilausjuttua vielä tekemättä ennenko me voidaan ilmota ittemme alokasluokkaan. Mutta kyllä se päivä vielä tulee, että mamma ja Repe on säheltämässä alokasluokassa. Mamma on vaan vähän perfektionisti tokon suhteen, että katotaan koska ois meidän aika... Kovasti alko houkuttelemaan Minnan "suosittelema" kisa alkukesästä. Pitäis kyllä ehkä taas alottaa treenaamaan intensiivisemmin. Reiska kun on osittain ollu vähän niinko pellossa tässä lähiaikoina...
Suurimmat probleemit on varmaan seuraaminen. Se ei oo niin tiivistä ja intensiivistä kun mä haluaisin. Reiska kun usein saattaa vaan käpsytellä vierellä ja ihmetellä siinä maailman menoo eikä mua! Toinen probleemi on varmaan se (ei kyllä kisassa haittaa), että on alkanu ystävällisesti vapauttelemaan itte itteensä. Varsinkin kehuminen hyvä-sanan avulla tarkottaa Repelle tällä hetkellä samaa kuin "vapaa"! Olen koittanu vaihtaa kehumissanaa hienoksi, mutta tuo hyvä tulee iteltä välillä vaan niin luontevasti... Jos Reiskaa ei kehu suorituksen aikana ennen vapauttamista, niin se ei vapauta itteensä. Huoh. Harjottelua tässä kaivataan. Välillä vaan niin ärsyttää kun iteltä meinaa keinot ja mielikuvitus loppua ton Repen kanssa.
Sivukommenttina: Respa on pari (työ)päivää ollu kotona ihan yssin (tai siis Kytän kanssa) eikä oo ollenkaan keksiny tuhota mitään! JEEJEE! Mallikas mies mammalla! Kytästä puheen ollen... Kytän kanssa tokoilu on paljon näyttävämpää kuin Reiskan kanssa ja iski tietenkin tossa sunnuntaina semmonenkin kipinä, että vitsi kun Kytän kanssa pystyis ja jaksais panostaa niin paljon, että senkin sais semmoseen kunnon jamaan ton tokon kanssa. Se kyllä vaatis työtä, mut oonko mä ennenkään haasteita karkuun juossu. Toki Kyttähän ei tee mitään kovin innokkaasti jollei oo palloo...Mut onneks pallo voi olla piilossakin. Kytän pitää vaan tietää, että pallo on messissä, niin johan homma toimii. Käsittämätön otus.
Eilenillalla kävin Respan kanssa lenkillä ja voi sitä tuskan määrää, mitä se lenkki aiheutti mulle hampaidenkiristelyn lisäksi. Toiset koirat ohitettiin tosi mallikkaasti ja ne sai rähistäkin, ei me semmosista välitetty. *JEE* Mutta sitten ulkona oli ihan jumalaisia hajuja ja kaikkia tosi kivoja lumikasoja, joita piti mennä penkomaan jne. Ja sitten Respa jotenkin tuntu unohtaneen, että se on mamman kanssa lenkillä. Kuunteli mua ihan selkeesti vähän niinko toisella korvalla vaan vähän...Ja pönki niiden hajujensa perässä semmosella kiskonnalla ettei mitään määrää. Mulla oli tunne, että siihen ei saanu mitään tajua vaikka mitä tein ja kerkesin kuitenkin aika paljon kaikkee kokeileen. Koitettaneen tänään uudemman kerran...Mä kun olen vannonut, etten pompi perunasäkkinä siellä koiran perässä käsi pitkällä ja eilen alko jo meneen astetta huolestuttavammin siihen suuntaan...
Vaihdoin eilen koirien nappuloita kun ajattelin ostaa niille jotain vähän laadukkaampaa ruokaa. *PÖH* Kyttä suurinpiirtein irvisteli vaan niille nappuloille ja muutaman maisteli. Eli se siis siitä laadukkaammasta ruoasta. Reiska ei aamulla suvainnu myöskään kun muutaman maistella, mutta illalla se oli sitten niin nälkänen, ettei varmaan ees tajunnu mitä söi. Keittelin sitten illalla Yrjölän puuroo tonnikalaversiona, jota sekottelin tänään aamulla sitten nappuloiden sekaan. Kyttä tais imeskellä nappuloista puurot pois ja jätti siis nappulat. Reiska tais syödä kohtalaisen mallikkaasti. Piti lähtee töihin, niin en kerenny kattoon poikien syömistä loppuun asti.
Eilen olin tosi inspiroitunu (siis kaikki muu kiinnostaa ihan valtavan paljon sillon kun pitäis lukee tenttiin) ja ajattelin illalla vielä leikata koirilta kynnet. No joo, se homma tyssäs siihen, että leikkasin Reiskalta etutassujen kynnet vähän lyhyemmiksi. Takatassuista sain toisen leikattua kunnes kannuksesta menikin vähän liikaa ja alko pulppuumaan verta aika paljon. Noh, onneksi tyrehtyi. Onneksi Reiska ei reagoinu muuten kun ihmetteli, että mitä mä aloin säätämään. Ei siis tehny kipeetä eikä ulahtanu eikä mitään. *huoh* Onneksi meillä on mallikas mies! Leikkasin pari kynttä vielä ja jätin homman siihen. Kyttään en siis ollenkaan sit viittiny kajota. Ehkäpä tänään ois sen vuoro.
Repsa koittaa saada jotain juurta maasta irti kuvitellen ilmeisesti sen olevan keppi..
Respa on muuten hassu koira siitä, että se ei suuremmin noteeraa lunta kun taas Kyttä on tosi innoissaan lumesta. Kyttä saattaa mönkiä lumikasoissa ja pyöriä lumessa ja touhuta kaikkee muutakin ja siitä oikein näkee, että se tykkää. Mut Repsa on jotenkin ihan perusRepsa vaan eikä välitä lumesta eikä sateesta eikä oikein mistään ilmasta. Olis niin kiva, kun sekin osottais fiiliksensä selkeemmin ulkosalla...Toki kun Repsan tietää, niin toisaalta ei välttämättä halua, että se alkais kovin selkeesti osotteleen fiiliksiään... mmmhhp.
Kommentit