Tosiaan eilen sitten koitti jännä päivä ja suunnattiin auton nokka kohti Mäntsälän mätsäriä. Mukana menossa olivat Reiska, minä ja Rane sekä juoksuinen Hula ja omistajansa Tiia. Hula ja Reiska olivat ihan nätisti takakontissa keskenään, vaikka Hulalla on juoksut. On se Reiska vaan niin kunnollinen aina sillon tällön. Ainakin tiukassa paikassa ;)

Mäntsälässä ilmottauduttiin ja sit venailtiin tunti ennenko mätsäri alko. Reiska oli kohtalaisen kunnollinen. Alkuun vähän olis ehkä ollu touhuumassa jotain omiaan, mut Rane vähän komensi, niin johan jäppinen taas muisti oman paikkansa maailmassa ja sen, että ilman lupaa ei oo lupa törttöillä ja tehdä mitä huvittaa. Hula, meidän entinen remmirähjä, oli kun herran enkeli ja ihmetteli vaan maailman menoo ilman mitään aikeita äristä kelleen mitään. Oli myös ihana ihailla vähän vanhemman koiran kun Reiskan käyttäytymistä tommosessa tilanteessa. Hula vaan osas ottaa tosi iisisti ja rauhallisesti, vaikka tilanne ja paikka (parkkihalli) oli outo. Reiska oli rauhallinen, mutta silti koko ajan tietynlaisessa valppaudessa eikä osannu ottaa lungisti niinku Hula. Noh, ehkä ikä tekee tehtävänsä. Ja nyt tästä sai tietenkin sen käsityksen, että Hula on ihan ikäloppu..No ei oo. Kaukana siitä =)

Ensimmäisenä oli mun ja Reiskan vuoro. Olin perjantaina ostanu Reiskalle oikein näyttelypannan (ihme hurahtaminen?) ja sen kanssa Reiska esiinty nätisti, tosi kivan olosta juoksemista ja seisominen meni ihan mukavasti. Kokeilin kahta tyyliä ja molemmat oli hyvät. Tuomarina oli naistuomari, joka itse kasvattaa dobbereita. Tuli siihen meidän luo ja jotain sano hampaista. Sanoin, että kato vaan ne hampaat. Sit tuomari oli tosi tohkeissaan ja hämillään, ehkä jopa peloissaan, että ootko nyt ihan varma, että hän voi kattoo ne hampaat ja voiko niitä nyt kattoo ja etkö sä nyt näytä niitä. Olin siinä pimahtamispisteessä, että KATO NE HAMPAAT. Teki sentäs työtä käskettyä . Reiska näytti hampaat nätisti ja muutenkin seiso tosi kivasti eikä ollu ollenkaan menossakaan karkuun kun tuomari siinä häsäs! MAHTAVAA! EI VOINU YLPEEMPI OLLA. Reiska jotenkin tais sulkee sen tuomarin ulkopuolelle tai sitten se vaan kesti sen kun mies, enkä ees pitäny kiinni Repestä saati sitten kuristusotteella pitäny sitä paikallaan, mitä ollaan joskus muistaakseni myös kokeiltu. Miehisiä sukuelimiä tuomari ei sit enää kokeillu (ei muutenkaan tutkinu muiltakaan kun hampaat), vähän koski selkään ja siinä vaiheessa Reiskan pylly alko painua maata kohden. Komensin seisomaan ja heti paransi touhua. Huoh. Vieläkin mamma on niin täynnä ylpeyttä. Saatiin punanen nauha =)

Tiia ja Hula oli sitten jonkun ajan päästä ensiesiintymässä mätsärissä. Juoksu meni tosi nätisti ja seisominenkin oli melkein semmosta kun sen kai pitäis olla. Noh, mun mielestä ainakin näytti hyvältä. Tuomarin otti myös hyvin. Sai olla Hulastakin ylpee. Mutta selkeesti tuomari ei pitäny sakemanneista, niin sininen nauha. Toki ei antanu kaikille dobbereillekkaan punasta nauhaa ja voittajakaan ei ollut dobberi. Ihan reilua niin. Mutta jäi vaan ihmetyttämään epämääräinen pelko katsoa Reiskan hampaita. Outo.

Sinisten kehässä Hula ei menestynyt eikä Reiska punaisten kehässä. Reiska toki oli jo ihan väsynyt eikä sillä ollut keskittymiskykyä enää tuossa ryhmäkehässä. Jälkeenpäin tulikin mieleen, että olis voinu heittää Reiskan joksikin aikaa autoon odottelemaan, niin ois ehkä ollu vähän keskittymiskykyä. Ei siis edes kyenny suuremmin seisomaan, no ainakaan sillon kun tuomari katto meitä. Mut toki isojen koirien ryhmässä oli yhteensä 70 koiraa, että se kertoo odotteluajasta ehkä jotain ja kun ottaa huomioon, että Reiska oli numerolla 18...Eli kauan jouduttiin odottelemaan ja hyvin se sitten taas meni Repeltä. Malttoi jopa ottaa pikku tirsat tai ainakin makailla rauhallisesti kehän laidalla, vaikka joka puolella oli koiria ja ihmisiä ja hälinää..

Tän päivän saa varmaan vielä fiilistellä hyvin mennyttä mätsäriä. Nyt sai paljon itseluottamusta ja rohkeutta harrastaa Reiskan kanssa kun ei enää oo pakottavaa tarvetta mennä tuomareita karkuun. Jätkä on kasvamassa äijäksi =) Eli nyt sitten nokka kohden sopivia mätsäreitä (mitä nyt ei oo tiedossa) ja näyttelyitä. Toukokuussa ois näyttely ja möllitokokisat, joihin vois osallistua, kun oon tosta treenaamisestakin innostunu taasen. Toki tänään olen kipeenä, että ei treenailla eikä varmaan tehdä muutakaan. Hitsin flunssa.

Meidän taitavat mussukat

Ei mitenkään skitsolla ilmeellä Hulan niskassa... ;)

Jäätynyt jätkä