Elikkäs oltiin eilen tokoilemassa Munkkiniemessä. Mamma selvis autolla oikeeseen paikkaan (thank god keksinnöstä nimeltä navi) ilman suurempia ongelmia ja oltiin vielä perillä ihan mukavaan aikaankin. Tuo toko on järjestetty niin, että jokaiselle koirakolle oli varattu omaa aikaa noin 15 minuuttia, jonka aikana näytettiin miten kukin osaa tietyn liikkeen suorittaa ja sitten kouluttaja kommentoi ja antoi harjoitusvinkkejä. Päivän aiheena olivat perusasento ja seuraaminen. Seuraaminenhan on ollut meidän kompastuskivi tässä lähiaikoina. Alue, jossa kurssi pidettiin oli tosi iso ulkoilualue eli häiriötä oli valtavasti: lenkkeilijöitä, hiihtäjiä, tsiljoona koiranulkoiluttajaa, frisbeen heittäjiä yms.

Olin tosi ajoissa paikalla (1,5 tuntia ennen omaa vuoroa) kun ajattelin, että kuuntelen muiden saamia kommentteja ja otan niistä opikseni. Noh, koirakoiden taso oli jokseenkin kirjavaa enkä oikein saanu mitään irti kuuntelustani, koskapa ne koirakot, joiden menoa seurasin, olivat niin aloittelijatasolla kuin olla ja voi. Eräskin koira osasi ainoastaan istua ja omistaja oli jossain kai joskus kuullut sanan toko ja päättänyt, että voi olla ihan ookoo juttu ja oli sitten ilmoittautunut kurssille, eli siis omistajallakaan ei ollut hajuakaan siitä mitä toko on. Kouluttaja sitten kärsivällisesti selitti mikä perusasento on ja mikä on seuraaminen jne. Pari koirakkoa oli sellaisia, että omistajilla oli jotain tajua tokosta, mutta koirilla ei ollut keskittymiskykyä millin vertaa. Ei kiinnostanut omistaja, ei namit eikä lelut. Nämä koirakot nyt ensimmäisellä kertaa pyörivät lähinnä lähiympäristössä ja omistajat koittivat totutella koiriaan ympäristöön ja koittivat saada jotain kontaktia koiraansa. Itselläkin välähti tuossa vaiheessa mieleen, että mites meidän Reiska mahtaa säheltää kun on uusi paikka, uudet hajut ja paljon koiria lenkillä ympärillä. Kun en vielä ollenkaan aina luota siihen, että Reiskan rähjäämisongelma on poistunut kokonaan..Jätkä saattaa mun seurassa (ei niinkään Ranen) pöräytellä ilmoille oikein kunnon rähjät silloin tällöin.

Jonkun aikaa katselin vielä muita koirakoita (yhteensä meitä on 8 koirakkoa, joista ainakin yksi oli poissa eilen) ja sitten noin puoli tuntia ennen omaa vuoroa lähdin hakemaan Reiskaa. Otin mukaan lihapullia ja sitten Reiskan lempilelun patukan, joka on ollut jemmassa jokusen viikon. Menin vähän sivummalle ja leikitin Reiskaa ja huomaamattani nostatin sen kierroksia melko korkeelle (en jotenkin ollenkaan ite tajunnu, että patukan kanssa leikkiminen nostattaa sen kierroksia, mutta se oli vaan hyvä juttu, joten tätä tehdään jatkossakin) ja annoin vähän tutustua ympäristöön. Olin tosi ylpee, kun lenkkeilijöitä koirinensa taapersi vähän väliä ohi, mutta ei Reiska jaksanu niistä suuremmin ottaa häiriöö, kun mä, namit ja lelu oltiin paljon mielenkiintosempia. Näinhän sen pitäiskin mennä, mut ei oo aina menny! Olin tossa vaiheessa jo tosi ylpee.

Sitten tuli meidän vuoro ja kouluttaja huusi meitä tulemaan lähemmäs. Mä sitten jotain sanoin, että voitaisko ottaa luoksepäästävyyttä, kun tää on melko pidättyväinen koira. Ohjaaja oli, että joo käyhän se. Noh, sitten kun lähettiin meneen lähemmäs ohjaajaa, niin Reiska keksi, että kiva tyyppi ja alko kiskoon mua ihan hulluna ohjaajan luo ja olis varmaan hypänny sen syliin, jos olis päässy. Kädet nuoltiin ja muutenkin moikkailtiin kun vanhat kaverit. Ohjaaja katto mua vähän kieroon, että oliko tää jotenkin pidättyväinen... Olin vähän silleen, että tota juu öö...Ensin tutkittiin meidän perusasentoo (ohjaaja oli muuten jotenkin huojentuneen näkönen, kun sanoin, että me osataan alo ja avo-luokan liikkeet, mutta että ne kaipaa jokseenkin viilausta...tais olla huojentunu siitä, ettei tarvinnu meillekkin kaikkee selittää alusta alkaen)...Reiska erittäin esimerkillisesti istu vinossa kun mikäkin...Sit korjasin asentoo pyytämällä uudelleen sivulle. Ohjaaja meinas, että kannattais tota korjaamista jatkossa tehdä niin, että namin kanssa ohjaa Repee oikeeseen paikkaan eikä pyydä kiertämään ympäri uudelleen. Nätisti kuulemma muuten istu, mutta tosiaan vähän vinossa. Keskustelin myös siitä, kun Repe nojaa muhun tosi usein ja meinas, että se pitäis saada pois, mut ei nyt osannu sanoo oikein mitään, kun Repe ei nyt nojannu, niin ei nähny tilannetta. Saatiin kovasti kehuja valtaisasta innosta, jolla Repe teki töitä (kai nyt kun kierrokset oli tosi korkeella) ja millä tarmolla se keskitty tekemiseen (siis keskittymiskykyä kehuttiin ja mä olin ihan silleen, että onko meillä semmosta? En oo ite huomannu). Kouluttaja sano, että tietää jonkun bossun, joka on vähän räjähdysaltis siinä mielessä, että kiihtyy valtavasti yhdessä tekemisestä ja sit kaikki menee mönkään, kun koira on vähän liiankin kuumana. Oli tosi tyytyväisen olonen Reiskaan ja ihan sanokin, että tykkää kovasti Reiskasta ja sen luonteesta ja tekemisinnosta =) Mamma oli ihan rinta rottingilla, että ihanaa kun joku muukin tykkää meidän Repestä kun minä =) Puhuttiin sit yleisesti pk-puolen ja tokon eroavaisuuksista. Pk-puolella ymmärtääkseni saisi ilmeisesti perusasennossa koira nojata ja kouluttaja meinas, että jos tollasella innolla mikä Reiskalla oli eilen, menis kisaamaan pk-puolelle sais jo paljon pojoja, kun tuomarit arvostaa tommosta ilosuutta ja vauhtia. Tokossakin kuulemma ainakin alokasluokassa saatais varmaan hyviä pisteitä tosta innosta ja vauhdista ja tekemisen riemusta (siis Reiskan tekemisen riemusta)..

Joo, sit oli seuraamisen vuoro. Mä olin silleen, että on ihan kamalan näköstä ja toi poikittaa ihan hulluna ja kaikkee. Noh, sit näytin miten huonosti meillä menee... Kröhöm...Kouluttaja sano, että me oltais alokasluokassa saatu tosta seuraamisesta melko hyvät pojot. No ei kai Reiska nyt sitten viittinykkään poikitella. Hemmetin koira, kun esitteli vaan hyviä puoliaan eikä niitä virheitä, mitä mä haluan korjata. Kouluttaja käski kuitenkin kiinnittää huomioo mun palkkaamiskäden paikkaan ja asentoon. Vähän löysää seuraaminen oli mun mielestä, mut kouluttaja sano, ettei sen tiiviimpää tarvikkaan olla tokossa. Olenko mä perfektionisti ja onko sittenkin kaikki vika mussa ja mun pään sisällä? Kouluttaja sano, että kun mä oon lähiaikoina palkannu seuraamisessa lelulla, niin siinä Reiska alkaakin varmaan poikitteleen ja käveleen miten sattuu, kun se on täreillään siitä, että koska se palkka tulee. Namin kanssa se ei oo niin täreillään, koska tietää, että se palkka tulee suuhun. En ollu tullu ajatelleeksikaan... Palkataan seuraamisessa siis namin kanssa jatkossa. Vähän Reiska edisti ja siihenkin saatiin naminpitopaikkavinkkejä. Lisäksi kouluttaja sano, että pitäis kehitellä joku semmonen kehusana (josta Reiska ei vapauttais itteensä niinko tapana on), jonka sanois silleen kehuvalla, mutta kuitenkin rauhallisella äänellä ja että Reiska siitä tajuais, että se tekee nyt oikein tai on oikeessa paikassa tms. ja sitten vasta tulis nami sen jälkeen, koska oikeeaikanen namin antaminen on vaikeeta. Kyselin sitten, että olisko tässä hyvä käyttää naksua ja olis kuulemma. Että ensin naksauttais ja ilmoittais Reiskalle, että se tekee oikein ja sitten sen jälkeen antais palkan. Pitää miettiä. Mä en osaa käyttää naksua eli se pitäis harjotella jne. Mut toki sen kehun sais oikeeseen aikaan sen avulla.

Sit harjoteltiin ja mietittiin kehittämisideoita käännösten suhteen. Täyskäännös oikeelle näytti kuulemma oikein hyvältä, vaikka mun mielestä oli tosi löysää menoa, mut kouluttaja sano, että mulla on iso koira eikä sen kääntyminen oo kovinkaan helposti tiiviin näköstä eikä välttämättä niin nättiäkään...Joo...Vasemmalle käännöstä harjoteltiin ihan pk-puolen vuoksi ja mä en tajunnu ollenkaan, että sen voi tehdä niinkin, että koira kiertää mun ympäri niinko ulkokautta. Oletin, että käännös tulee tehdä samoin kuin oikeelle tehtäväkin. Vähänkö viisastuin taas eilen =) Noh, sehän oli Reiskalle tosi luontevaa kun kokeiltiin. Eli aletaan harjotteleen sitä! En usko, että tuottaa minkäänlaisia ongelmia meillä, kun Reiska kiertää mun ympäri perusasentoon tullessakin, niin toi kiertäminen on luontasta sille siinäkin mielessä.

Hirveesti sain neuvoja ja vinkkejä ja ohjeita, mitä en ois varmaan ite ikinä tai ainakaan lähivuosina tajunnu. Hirveesti tuli myös itseluottamusta ja tarmoo harrastamiseen Reiskan kanssa, koska saatiin niin valtavasti kehuja ja ymmärsin, että me oltiin se kivoin koirakko kaikista kurssilaisista. Mamma on nyt ylpee ja fiilistelee ehkä tän päivän kivoissa fiiliksissään vielä ;)

Illalla tuli vielä mieleen, että Reiska hilluu ja säheltää sillon kun ei tarvi tehdä mitään, mutta tosipaikan tullen se osaa tehdä niinko pitääkin ja tekee tosi hienosti ottamatta häiriöö mistään...eli ehkä me taas katellaan tota kisakalenteriakin vähäsen... ;)