Reiska on niin huvittava kun siitä jotenkin niin huomaa, että sitä nyppii olla kotona. Maalla ois niin mugavata. =) Monissa beauceronia koskevissa jutuissa onkin sanottu, että rotu on "maalaisherrasmies". Tosta herrasmiehestä tiedä, mut maalaiskoira Repe kyllä on, vaikka ihan hyvin kaupungissakin pärjäilee ja eilenkin oli taasen vapaana Munkkiniemessä tokossa, mut ei se oo sama asia kuin se, että on vapaana ja saa touhuta mitä tykkää kuin että on vapaana ja pitää totella mammaa eikä saa touhuta mitä tykkää eikä saa säntäillä sinne tänne.

Tosiaan, tokossa käytiin taas eilen. Tein niinkuin ennenkin eli edellisen koiran ollessa vuorossa otin Reiskan autosta ulos ja touhusin sen kanssa kaikkea. Leikittiin (luulee muuten varmaan satunnaisesti olevansa suojelukoira, kun on välillä oikein kunnolla mun hihassa kiinni) ja vähän tokoiltiin ja sit vaan harjoteltiin ohituksia ja ihmeteltiin. Oli sinänsä mugavasti koiranulkoiluttajia liikenteessä, että saatiin hyviä ohitustilanteita ja kaikki menivät hyvin (söi kyllä ehkä Reiskan keskittymiskykyä näin jälkeenpäin ajatellen, kun joutu tsemppaamaan oikein kunnolla ja käyttämään niitä pienoisia aivojaan). Mä olin kivempi kun mikään muu juttu (ahnetta ja nälkästä koiraa on helppo ohjailla nameilla..). Meitä ennen ollut koirakko tekikin reilun puolen tunnin treenin normaalin vartin treenin sijaan (johtuen siitä, että poissaoloja oli jonnin verran). En siinä vaiheessa tajunnu vielä, mutta ilmeisesti tää reilun puolen tunnin sessio oli liikaa Reiskalle. Keskittymiskyky kärsi nimittäin sen jälkeen kummasti.

Touhuamissessiomme aikana muuten Reiska löysi maasta hanskan, joka oli tosi kiva juttu ja jota se ensin kävi näyttämässä mulle -> en hokannu reagoida ja sitten kun mä en reagoinu asiaan, niin se alko oikein urakalla pöllyttään ja rankasta hanskaa. Hitsi kun hokasin vasta hieman hämäläiseen tyyliin jälestäpäin, että olis varmaan pitäny ottaa hanska Reiskalta ja kehua sitä siinä vaiheessa kun se sitä mulle esitteli. Ihan noin niinko esineruutua ajatellen. Noh, ei voi mitään. Ajattelin muutenkin opettaa Reiskalle tässä lähiaikoina ton esineruudun tyyppistä juttua. Vähän siihen tyyliin, että jos maassa on jotain hyödyllistä, niin vois tuoda mulle näytille...Toteutus voi sitten olla mitä vaan, mut jotain uutta ja sinänsä hyödyllistä ois kiva harjotella. Ja ties mitä löytöjä Reiska vois alkaa kiikutteleen... Beauceronin rotukirjasta just viikonloppuna luin, että tyypit kelpais tryffelikoiriksi ja jossain niitä käytetäänkin siihen tarkoitukseen... Kerroin heti Reiskalle, että vois alkaa ettiin niitä tryffeleitä, niin sit voitais rikastua ja muuttaa maalle... Mut Repe ei vakuuttunu mun suunnitelmasta...

Palataan tokotreeneihin... Ensin tehtiin paikallaanmakuu ryhmässä vesispanielineitosen ja labbisneitokaisen kanssa. Reiskaa oli ensinnäkin mahdoton saada perusasentoon, kun sillä alko äslämähäsläkkäshöy eli oli kauheen ihanaa kun tyttöjä oli siinä lähellä ja niitä ois voinu mennä vähän härkkimään, idioottimamma vaan oli vähän esteenä. Lopulta räpellettyäni aikani (ois taas pitäny ravistella ennen käyttöä, mut en ollu tarpeeksi jotenkin ite ajan tasalla) sain Reiskan istumaan, josta komensin sen maahan ja komensin vielä "paikka"! Reiska jähmetty paikoilleen kuten tavallista. Kävelin kauemmas, ehkä 5 metrin päähän muiden ohjaajien kanssa samaan riviin. Olin päättäny, että me ollaan se 2 minaa siinä, vaikka muut kävikin palkkaamassa koiriaan, mut tiesin, että jos meen palkkaan Repee, niin se singahtaa semmosella vauhdilla siitä ylös, ettei tosikaan. Noh, Repe pysy paikallaan, mutta pää pyöri kun hyrrä. Alkuun se selkeesti muisti, että mikä oli homman nimi, mut sit keskittymiskyky herpaantu ja sen selkeesti teki mieli mennä härkkimään vieressä makaavaa spanielia. Pysy onneks paikoillaan. Menin sitten sen luokse ja jätkä pongahti kun vieteriukko ylös ennenkun olin sanonu mitään. Tätä pitää vähän tsekata kotona kun kerkee eli siis tänään illalla ja Hulan ja Tiian kanssa. Paikallaolot yleensä on tähän asti ollu meidän vahvin juttu, mut eilen oli kyllä semmonen äslämähäsläkkäkoira mulla, että mikään ei menny ihan putkeen. Toivotaan, että eilen oli vaan huono päivä ja että tossa ei nyt olis oikeesti mitään vikaa. Ja toki mulla ei ollu palkkana lihapullia niinko muilla kerroilla on ollu...

Treeneissä seuraavana oli sitten vuorossa mun ja Reiskan vuoro ja päivän aiheena oli liikkeestä seisomaan jääminen. Joo...Reiskan mielestä taivas oli kovin kaunis ja maassa oli kauheesti kivoja keppejä ja ihania tuoksuja, joita ois voinu kaivella ja kaikkee mahdollista. Mitään kontaktia siihen ei ollu. Jossain vaiheessa luulin saavani sen huomion, pyysin sen sivulle ja sitten käskin seurata ja sitten jäädä seisomaan. Reiska jäi seisomaan, mutta liikkui käskyn jälkeen ja tanttaroi paikallaan ja sitten kun mä pääsin takasin sen luo, niin se häsläs jo omiaan. Raivostuttavaa!

Meilläkin oli siis vähän se kuuluisa ilme hukassa ja ylipäänsä keskittymiskyky. Se taisi olla Reiskalle ja Reiskan keskittymiskyvylle liian pitkä aika, joka keskenämme touhuttiin ennen treenejä. Välillä ottaa niin aivoon tommonen hitaasti kehittyvä koiraeläin.

Tokalla kertaa liikkeestä seisomaan jääminen parempi, toki otti muutaman askeleen käskyn jälkeen. Tähän kouluttaja käski puuttua ja tehdä asialle jotain. I´m trying...Tätäkin pitäis harjotella kotona... Vitsi kun jaksais aina tehdä jotain muistilappuja kirjottaa, mitä on minäkin päivänä harjoteltava ja tsekkailtava. Mut jotenkin ei jaksa, vaikka muuten oonkin muistilappuihminen. Helpottais kuitenkin ehkä treenaamista aika paljon.

Sitten otettiin ekaa kertaa seuraamiskaavio tokokokeen olosesti. Reiska seuras hetkittäin tosi tiiviisti ja kauniisti, mutta täyskäännöksen jälkeen vaelteli missä sattu ja jouduin nyppäseen narustakin, että se muisti, mikä oli homman nimi. Hohhoijaa. Kouluttajakin totes, että hetkittäin sikahienoa, mutta välillä ei ollu tietoakaan seuraamisesta ja välillä se seuraili poikittain. Tää on nyt tää meidän akilleen kantapää ja mietinkin tässä aamulla ja eilenillalla, että jos pilkkois ton homman atomeiksi ja opettais koko homman ihan uudelleen. Toinen asia onkin se, että riittääkö mulla taito siihen.

Kouluttaja ilmeisesti huomas, että mä olin kovin tuskastunu keppejä ettivään ja lintuja bongailevaan koiraani ja kysy, että otetaanko hyppyä. Kelpas mulle oikein mainiosti. Este oli alkuun jotain 60 senttiä korkea. Menin esteen eteen seisomaan ja pyysin Reiskaa sivulle. Se hortoili edelleen jotain omiaan, mutta sain sen tulemaan karjasemalla. Päästin sen irti ja käskin hypätä. Jätkä tajus heti mitä oltiin tekemässä ja hyppäs tosi nätisti esteen yli ja kipitti vauhdilla mun luo! Uudelleen ja koitin saada sitä stopattua ennenko se on mun luona. Noh, se stoppas esteen sivulle. Se tuli myös huomattua, että jos mulla on nami kädessä, niin Reiska ei lähde hyppäämään. Ei ilmeisesti halua jättää namia. Helpottais vaan palkkaamista, kun ei tarvis alkaa kaivaan sitä namia vaan se ois jo valmiina kädessä kun Reiska lähtee hyppyyn. Noh, tää nyt on tämmönen pikku juttu vaan ja kisoja ajatellen ihan hyväkin että se menee näin... Korotettiin este 80 senttiseksi. Kattelin vähän silleen, että ei Reiska tosta yli pääse, toi on kauheen korkee ja kaikkee. Käskin kuitenkin hyppäämään ja Reiska hyppäs innoissaan ja ilmavasti ylitte. Vähitellen alko menemään jakeluun sekin, että jäädään paikoilleen seisomaan hypyn jälkeen ja muutama mallisuorituskin saatiin tehtyä. Jotenkin jäi itelle semmonen tunne, että Reiska tykkäs tosi paljon hypätä. Vapaana ollessaan se oli paljon paremmin kuulollakin kun hihnassa ollessaan ja totteli tosi kivasti, vaikka välillä eksykin muutaman kerran hortoileen jonnekkin omiaan. Tuli kuitenkin heti käskystä luokse.

Häiriötä pitäis kyllä saada paljon lisää meidän treeneihin ja kohta sitäkään oo ollenkaan kun noi ohjatut treenit loppuu ens viikolla. Jonkun lasten leikkipuiston luokse vois kyllä mennä treenaamaan ja jonkun palloilulajikentän luokse ja jonnekkin missä ois lintuja ja jonnekkin missä ois toisia koiria ja ihan vaan ihmisiä... Kun eilen sitä hyppyä harjotellessa joku vanha mies jäi 20 metrin päähän katteleen meidän tekemistä ja Reiska hypättyään ensin esteen yli oli vähän sen näkösenä jatkamassa matkaa eteenpäin, että menee tsekkaamaan, että mikä tyyppi siellä könöttää jne. Ei pitäis tehdä niin kun ois kuitenkin käyny ärähtämässä siellä. Onneks kuunteli mua kun käskin sen pois.

Niin joo ja luoksepäästävyydessä Reiska päätti oikein repästä. Kouluttajamme teki sen ja Reiska päätti mennä sitten kouluttajaa vastaan. Pönki jonkun metrin verran eteenpäin ja morotteli kouluttajaa oikein urakalla ja suurella innolla. Edistystä sentäs sen verran, ettei lähteny peruuttaan...

Loppukaneetti: ilme kateissa meillä(kin), hommat tehtiin vähän sinnepäin roiskien, mut oli sentään jotain hyvääkin =) Kouluttaja käski edelleen jauhaa tota seuraamista ja sit vähän kattoo tota liikkeestä seisomaan jäämistä sekä perusasentoa. Sit kun ne on kondiksessa, niin sit on aika bueno =) Saatiin muuten 45 minuutin erityistreenit sen normi 15 minan sijaan =)

1239557860_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oma pomppukeppini =)