1240161457_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perjantaina oli se emännän kauan odotettu ja pelätty tentti. Nyt sitten odotellaan vaan tuloksia. Töiden jälkeen emännän vanhemmat tuli vaihtamaan kesägummit autoon ja muutenkin vaihdettiin kuulumiset jne. Illemmalla sitten mentiin käymään Nurmijärvicityssä Millalla ja Jarnolla. Lauantaina Rane heräs kuudelta aamulla ihan pirtsakkana ja potki mutkin sängystä ylös joskus kasin maissa. Päätettiin sitten lähteä Tampereelle kuluttaan aikaa Hot Rod & Rock Show:hun. Ei kyllä voitu olla hervottoman kauaa siellä ja bänditkin jäi näkemättä, koska Reiska oli yssin kotosalla ja piti sitä lähtee kotiin pissatteleen. Illemmalla vähän tokoilin Repen kanssa, seuraamista alettiin harjotteleen ja hieman se siitä parani ihan sillä, että näytin sille paikan, missä tulee olla seuratessa. Asiaan ei ole perehdytty lauantain jälkeen, joten ei mitään tietoa, että miten hyvin asia jo unohtui. Reiskan mieliksi otin myös muutaman kerran noudon, kun oli niin kikseissään Tiian kapulasta.

Illemmalla Pete ja Eema tuli hengaamaan meille ja piti melkeinpä ajaa ne kotiinsa, kun piti mennä ite aikasin nukkuun, kun sunnuntaina oli kuudelta aamusella herätys. Puol kasin aikaan oltiin saatu itsemme, Tiia ja Reiska autoon ja lähdettiin körötteleen Lahtea kohden. Olin pessy Reiskan perjantaina ja sillä meni pyllynpäälliskarvat sillon ihan laineille ja nousivat vielä sojottaan taivasta kohden. Koko lauantain väkersin niiden kanssa, mut eipä ne muuksi muuttuneet edes föönailemalla (josta Reiska suuresti nauttii!), joten näyttelyyn oltiin sitten menossa perskarvat pystyssä.

Oltiin tosi hyvissä ajoin paikalla ja mentiin sitten kehän laidalle istumaan ja odottaan. Reiska otti pääsääntösesti hyvin lungisti ja makoili vaan lattialla. Maha kattoa kohden =) Meidän moppi ;) Kaikki saksanpaimenkoirat ja vähänkin sen näköset koirat Reiska syynäs oikein tarkasti. Taisi olla jäppisen pasmat vähän sekasin, kun Hulan mamma oli mukana, mut Hula ei ja selkeesti sitten etti Hulaa. Reppana =(

Beauceroneja oli paikalla 13 niinkuin pitikin. Ihmetystä herätti se, että mihin suuntaan rodun luonne on oikein menossa. Reiska kölli rauhallisena ja samoin eräs toinen koira istui rauhallisena. Kaikki muut mitkä olivat siinä näkösälläni olivat tosi rauhattomia ja levottomia, hyörivät, pyörivät eivätkä oikein tienneet miten päin olisivat olleet. Monet myös vinkuivat, piippasivat tai haukkuivat. Sinkoilivat sinnetänne ja tonne. Monilla oli myös kuonopanta (vedonestopanta, nenäpanta, mitä nimeä kukakin nyt haluaa käyttää). Ovatko omistajat opettaneet koiransa huonosti vai tarttuuko omistajien mahdollinen jännitys koiriin, jotka ovat ihan levottomia? Meillä on ainakin tämän levottomuuden (joka Reiskalla esiintyy epämääräisenä häseltämisenä ja hyörimisenä) kanssa tehty ihan hulluna töitä ja sen takia ollaan vähän väliä jossain koiratapahtumassa, jotta oppii olemaan ja näköjään oppi on mennyt perille, kun otti ihan iisisti. Toki olis alkanu räpeltään ja säheltään, jos olis saanu mahdollisuuden, mut ei sitä saanu ja oli vallan hieno mies, josta mamma oli tosi ylpee!

Kehässä oli kolme nuorta urosta, joista kaksi muuta olivat selkeästi Reiskaa matalampia. Reiska seisoskeli pääsääntösesti mallikkaasti ja juoksi mun mielestä kivasti. Tuomari oli mukava pieni ranskalainen mies Jean- Jacques Dupas, joka on myös tämän vuoden maailmanvoittajassa beussituomarina. Harjoitusarvostelijana oli suomalainen Annukka Paloheimo, joka ystävällisesti tulkkasi sen mitä tuomari sanoi...Mun englanti oli jokseenkin ruosteessa tai sit en kyenny jostain syystä kuulemaan tuomarin sanomisia tai saamaan niistä mitään selvää.

Reiska ei ollut moksiskaan tuomarista, joka hyvin varmoin ottein katsoi hampaat, jotka Reiska näytti hienosti. Kokeili selkää ja oli koskemassa sukukalleuksiin, kun Reiskalla iski PANIIKKI! Nojasi muhun niin, että oli itellä tasapainossa pitämistä ja sitten koitti tunkee sitä pyllyänsä maahan. Ähellettiin ja sähellettiin jonkun aikaa ja ilmeisesti tuomari sai sukukalleudet ja kannukset kokeiltua. Jäi harmittamaan, kun ei tullut mitään suullista arvostelua eikä kirjallinenkaan ollut niin pitkä ja laaja kuin olisin toivonut.

Sininen nauha eli hyvä. Jäi harmittamaan hieman, koska tuomari tykkäsi bossuista ja kaikki muut Reiskaa ja toista urosta lukuunottamatta saivat vähintään EH:n. ERIä jaettiin myös runsain määrin. Toinen H:n saanut uros oli kyllä mielestäni tosi upean näkönen, toki vähän liian tumma, mutta kuitenkin ja siitäkään ei tykätty...Ehkäpä mulla ja tuomarilla oli vähän eri maku..

Reiskan arvostelu meni näin:

Very high dog with very long legs. Good head. Very good neck. Straight in front and behind. The movement up and down is not perfect. A little afraid.

Arvostelulapussa toki oli semmonen pikkunen virhe, jonka mukaan me oltais oltu junnuissa, mut ei se kai haittaa..

Eli meillä on semmonen jalkakoira meillä siis on... ;) Olin sinänsä ihan tyytyväinen tohon arvosteluun, ei meitä ainakaan lyttyyn haukuttu... Tästä on hyvä jatkaa... =) Meinattiin, että Reiska ei avoimessa esiinny ennenkun on saanu massaa itteensä. Miten sitä liikkeet voiskaan olla hyvät, kun ei oo muuta kun jalkaa koirassa..Toisinsanoen se massa, joka vetää koiraa alaspäin painovoiman johdosta puuttuu... Hieno teoria =) Eikun suunta kohti Saloa ja Saloa ja Turkua ja Karkkilaa ja ehkä erkkaria... Ei me siis mihinkään näyttelyyn olla menossa.. ;) Sitten tuleekin varmaan pitkä tauko ja massankasvatusaika. =)

Takaisintullessa haettiin Kyttä Kytäle kotiin ja hermothan siinä meinas mennä kun näki sen reppanan. Oli tosi onnessaan kyllä päästessään taas kotiin. Reiska oli vähän sillä asenteella Kytän nähdessään, että "mikäs sä luulet olevas, mä oon se pomo sitten täällä päin ja tossa on mun auton takakontti ja se on mun ...". Eipä Reiska kyllä tarvinnu kun muutaman ärähdyksen Ranelta, niin tais muistaa, että joo...En mä ollukkaan se joka meillä määrää... Auton takakontista tuntu taas kyllä eilen olevan aika tarkka. Hirvee ärinä nousi siitäkin kun Tiia aamulla hyppäs takapenkille. Meni kyllä vähän nolon oloseksi kun huomaskin, että tää olikin tuttu nakkitäti, joka tänne tuli kyytiin...

Illalla kävin vähäsen Kytän kanssa ulkona kera Tiian ja Hulan ja kokeiltiin päivällä ostettua uutta narusta samalla. Vaikutti sikahyvältä, mutta überjäykältä vielä alkuun..oli siis nahkainen...Kyttä oli tosi onnessaan nähdessään Hulan ja lenkillä olisi halunnut vaan koko ajan olla pää Hulan pyllyssä ja Hula, ihme kyllä, ei edes viittiny komentaa Kyttää asian johdosta ja mä sit jouduin rääkymään sille. Meinas myös saalisviettiään toteuttaa yhteen skootteriin ja taas jouduin rääkymään... Noh, toivottavasti meni jakeluun.

Kiva päivä kaikenkaikkiaan ja olin tosi tyytyväinen Reiskan käytökseen.