Reiska oli siis ollu eilisen päivän tekemättä pökäleitä tai mitään ja olin taas ihan tyytyväinen koiraan töiden jälkeen. Illalla iski tokoiluinspiraatio. Näitä alkaa jo tuleen huolestuttavan usein. Tai kai se jotenkin siitä lähti, kun Rane sisätokoili Reiskan kanssa, niin mullekkin tuli semmonen, että mää kans, mää kans!

Sisätokoilin...ensin sivulletuloa. Tuli mielestäni ihan oikeeseen paikkaan. Toki vähän oli kallistuneena muhun päin ja muutaman kerran tais nojatakkin, mut oikee kohta tosi kivasti. Seuraamista. Palkkaava käsi vähän eri paikassa kun ennen. Kaunista =) Melko tiivistä eikä edistäny ollenkaan. Luoksetuloa. Huusin sivulle. Tyyppi ihmettelee, että mitä pitää tehdä ja lopulta löntystää mun sivulle istumaan. Vauhti - olematon. Innostus - Olematon. Uusi yritys. Sama lopputulos. Uusi yritys, mutta huusin tänne. Törkynen vauhti ja innostus ja tuli sivulle. HMMM?? Mitäs tässä nyt tulis tehdä? Jos se tulis tänne-käskyllä sivulle, niin ongelmaa ei ois, mutta kun se saattaa tulla eteenkin istumaan ja sillon se istuu yleensä ihan umpikierossa tai pahasti vinossa. Pitänee kokeilla. Repe kun ei tunnu ymmärtävän ollenkaan tota sivulle- käskyä luoksetulon yhteydessä.

Luoksetulo ja huusin tänne ja sitten pysäytin puolivälissä matkaa huutamalla maahan. Toimi, toki vauhti niin kova, ettei pysähdy heti, vaan pitää ottaa ne pari hidastusaskelta. Tehtiin yksi toisto ja meni samanlailla. Nouto - taidokas. =)

Jäi hyvä mieli tokoilusta. Reiska oli kovin innoissaan (kiitos prinssinakit!) ja teki tosi kivasti oikein ja hyvin. Eli meidän jäppiseen alkaa ehkä tulemaan hieman tarkkuutta kunhan tajuaa ensin, että mitä ollaan tekemässä tai mitä pitäis olla tekemässä. Jos ei sitä tajua, niin tarjoaa ihan mitä sattuu ja sit ei voi olla kun nauramatta tai hermostua.

Mammallahan tässä on eniten oppimista, jotta voi opettaa ja kehittää koiraa. Mut ehkä me Reiskan kanssa pikkuhiljaa virheiden kautta opitaan tekemään oikein.

Illalla Reiska ei taaskaan ollu yhteistyöhaluinen Ranen kanssa iltapissillä, joten päätin kävellä sen kanssa pienen lenkin, jotta nyt jotain vähän ees vääntäis, en halua joka yö siivoilla kämppää. Noh, sekin meni taas tokoiluksi ja olin ihan tyytyväinen tähänkin sessioon. En kyllä ottanu muuta kun seuraamista ja betoniporsaan yli hyppäämisen. Muuten Reiska sai olla koiraa ja haistella kaikkia ihania hajuja, mitä nyt lumien sulamisen jälkeen taas maassa on... Näytti kovin tyytyväiseltä, mutta tosi kivasti oli kuulolla eikä kiskonu hihnassa. 

Ja kaiken kukkuraksi aamulla oli kiva herätä, kun ei ollu siivottavaa =) Tais olla joku hetkellinen mielenosoitus vaan tuo edellisyö.

Tänään ollaankin sitten Repen kanssa menossa ihan ohjattuun tokoon ja toivottavasti oltais ees hitusen edistytty...Siitä lisää huomenissa...