Perjantaina käytiin Reiskan ja Tiian ja Hulan voimin Petikossa vetotouhuilemassa. Pointtina oli siis vetovyökävellä ja vähän juoksennella 6 kilsan lenkki läpi. Varmaan jonkun ensimmäisen kilsan jälkeen kuulu pari napsausta, joiden jälkeen Reiska huiteli menemään... Vetovyö siis meni poikki. Varmaan johtuen uusista valjaista, joiden kanssa Reiska tosiaan saa vedettyä mammaa eteenpäin... Reiska sai sitten loppumatkan juoksennella vapaana ja häiriköidä Hulan menoa. Loppumatkasta tosin Hulakin pääsi vapaaksi ilakoimaan Reiskan kanssa.

Ennen autoon menoa koitettiin saada koirat hyppäämään A-esteen ylitten. Kumpikaan ei ollu ennen sitä kokeillukkaan. Hula kiipes ylös asti ja hyppäs sieltä sitten esteen sivulle alas. Reiska ei edes jaksanu keskittyä kiipeemiseen eli ei saatu vielä kokemuksia tosta esteestä.

Sen jälkeen lähdettiinkin ite Forssaan mökkeileen ja käytiin Kotiteollisuuden keikallakin (oltiin vähän pettyneitä, ei ollu niin hyvä keikka kun oltiin toivottu). Oltiin jätetty Reiska vanhemmilleni hoitoon. Just ennen keikan alkua Tiia soitti ja ilmotti, että Hulan antura oli haljennu ilmeisesti lenkin aikana tai jossain siinä. Harmillista, mutta onneksi tyttönen on jo paremmassa kunnossa.

Keikan jälkeen (joskus kahden maissa yöllä) piti hakea Reiska hoidosta ja mennä mökille. Meidän porukoiden ovella tajusin, että ei mulla oo avaimia sinne. Ne on Vantaalla hyvässä jemmassa... Ettin vara-avainta, mut senkin paikka oli vaihdettu. Koputtelin ikkunaan, mut kukaan vaivautunu kattomaan ulos... Oli sit vaan pakko jättää Repe yökylään...Tais olla kolmas kerta Reiskan elämässä...Aamulla sitten äitini soitteli kahdeksan maissa, että tää teidän koira on täällä meillä! Mitäs sen kanssa pitäis tehdä? Lähdettiin hakemaan Repeä, joka oli jokseenkin loukkaantunut siitä, että hänet oli jätetty hoitoon yöksi...Repe oli kai valvonu koko yön ja könöttäny oven luona kyttäämässä, että koska me tullaan... Reppana...

1239557439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Repe myös koko päivän tuijotteli meitä sillä ilmeellä, että muahan ei enää jätetä mihinkään.

Vähän harjattiin Repee (suurimmat kuraköntsät pois) ja lähdettiin Jokioisten mätsäriin. Repe oli alkuun jotenkin vähän pihalla maailman menosta, ihan kuin unessa, ja könötteli vaan jähmettyneenä paikallaan. Eräs nainen, jonka oma koira räksytti about metrin päässä Reiskan könötyspaikasta ihmettelikin, että onko meillä patsas mukana mätsärissä, kun niin hienosti hievahtamatta könöttelee. Jossain vaiheessa Reiska sitten kyllä meni ja "heräs" ja alko katteleen, että kivaa, täällähän on muitakin koiria...vähän voisin mennä härkkimään niitä... Ei alkanu kuitenkaan ollenkaan mahdottomaksi, vaan oli tosi nätisti kuitenkin.

Kehän alkua saatiin sitten venailla jotain 1,5 tuntia ja se kehä olikin sitten vähän outo. Kaikki isot koirat käskettiin samaan aikaan kehään, jossa tuomari sitten ensin käski kävellä noin metriä koiran kanssa eteenpäin ja palata sitten takaisin. Sitten kysyin koiran iän, katsoi vähän minkä näköinen koira on ja sitten määräsi toiselle annettavaksi punaisen nauhan ja toiselle sinisen. Meidän kävely tapahtu jonkun collien kanssa ja me saatiin myös sininen nauha. Ei kauheen hyvä kenraali ennen näyttelyä. Tuomari ei koskenu koiraan ollenkaan, koska itellänsä kuulemma oli 3 viikkoa vanhat pennut kotona. Ymmärrän sinänsä hyvin ton, mut minkä takia siellä ei ollu jotain muuta tuomaria?! Argh!

Sinisten ryhmäkehässä ensin juostiin koko porukalla kehää muutaman kerran ympäri ja sit seisotettiin koiria. Repe mielestäni juoksi mallikkaasti ja seisoi mallikkaasti. Muutaman kerran seisomisen aikana keskittyminen herpaantu ja istahti maahan, mut nousi kivasti heti kun käskettiin. Tuomari ei kuitenkaan pitänyt meistä ollenkaan, se niin paistoi läpi. Voittajakoirat olivat metsästyskoiria kaikki. Harmi, sillä palkinnot ois ollu ihan hienoja... =(

1240160961_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mätsärin jälkeen päätettiin Reiskan kanssa hieman harjoitella estehyppyä. Nyt on vihdoinkin itellä este! Isäni sen oli tuossa viikolla väsännyt. Ihan ei ole normitokoesteen kokonen, mut ihan asiansa ajava kuitenkin ja ottaen huomioon, että isällä on peukalo keskellä kämmentä kaikissa rakennusjutuissa...

1240161226_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuossapa tuo jättieste on koko komeudessaan. Lautoja voi lisäillä ties kuinka ja paljon (kuvassa pino niitä), mutta ei laitettu kuin Reiskan säkäkorkeuden kohdalle. Mitä sitä suotta ihan hervottomia korkeuksia kokeilemaan kun ei nyt vielä oo pakko...Kattoo sit kuvausten jälkeen, että missä kunnossa lonkatkin on.

1240161107_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Taitaa itseasiassa olla vähän säkäkorkeutta korkeampikin tuo hökötys...

1240161035_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reiska hyppää tosi mielellään ja innoissaan esteen yli. Muutaman kerran pihalla ollessa kävi ihan vaan huvin vuoksi hypähtämässä esteen ylitte. Hauska mies =)

Eilen sitten käytiin vaan metsälenkillä Reiskan kanssa ja sitten lähdettiin huristeleen taas Vantaata kohden. Ei tuntunu olevan Reiskalle niin järkyttävä kotiinpaluu kun mitä viime viikolla. Harmi vaan, kun isännälle pukkaa lauantaille töitä, niin jää mökkeily vähän vähemmälle ennen kesälomaa (masentavaa)...Ja toki meillä on näitä koiratapahtumia, joihin on näppärämpi matkustaa kotoa käsin kun Jokioisilta käsin...

Kotiin päästyämme Rane meni tavaroiden kanssa sisälle edeltä ja me Reiskan kanssa perästä. Odotettiin hissiä ja sieltä tulikin ulos venäläinen nainen, jolla oli 2 pahvilaatikkoo käsissä ja se ei huomannu mua ja Repee ensin...sillä oli myös mukanaan chihuahua, jolla ei varmaan oo narua (eikä pantaakaan) eli taas vapaana. Chihutsu jähmetty Reiskan eteen seisomaan. Mä pidin Reiskaa kaulapannasta kiinni (Reiskalla oli etutassut ilmassa, kun oli puskemassa niin lujaa se koiran luo), mut Reiskasta lähti vähän sen tyyppistä ääntä, että "ai että kun mä tohon nakkaan hampaani, niin saadaan hyvä paisti iltapalaksi..."...Meni hetki ennen kun koiran omistaja huomas tilanteen. Säikähti aika hyvin, pahvilaatikot lenteli, nainen otti koiransa takista kiinni ja viskas koiran kohti ulko-ovea ja alko huutamaan koiralle. Jäin jälkeenpäin miettiin, että oisko sittenkin pitäny vähän antaa Reiskalle löysää, niin venakko ois ehkä oppinu pitämään siitä koirastaan parempaa huolta.

Illalla Rane käytti Reiskaa iltapissillä ja meidän kerrostalon räksyttävä koirakin selvis. Se on semmonen villakoira, jota en kyllä uskonu räksyksi, mutta äänestä päätellen se oli se. Sinänsä mielenkiintoista oli se, että koira oli ollu vapaana rappukäytävässä eikä ketään mailla halmeilla. Vähän jäi mietityttään, että kuka hemmetti senkin on sinne päästäny/jättäny? Noh, villis oli menny Reiskan luo ja alkanu aukomaan päätänsä ja Reiskahan ei semmosta kattele. Eli oltais taas saatu paistia. Rane oli myös hyvällä tuulella, ettei antanu Reiskan mennä tekeen meille paistia, mutta oli ystävällisesti avannu alaoven ja päästäny villiksen pihalle ja sinnehän se oli painellu... ;) Ihan oli omistajien oma moka ja mitäs Rane olis muutakaan tossa tilanteessa pystyny tekeen, kun päästään sen villiksen ulos samalla kun ite menee tai päästää Reiskan sen kimppuun... Ei oo villakoiraa näkyny, että tiedä sitten, onko löytyny vai jääny auton alle vai mitä on tapahtunu. Eiköös se lähipäivinä selviä kun kuuntelee, että räksyttääkö meillä iltasin joku koira...

1240161387_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viikon poseerauskuva mettälenkin yhteydessä eiliseltä..