1239557786_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaikkee sitä ihmisen pieneen päähän juolahtaakin. Isäntä nimittäin eilen ilmotti, että meille vois käydä hakeen uuden imurin, kun oli tarjouksessa. Olin ihan stressaantunu, että just olin Mustissa ja Mirrissä (ostin sen naksun!, metallinoutokapulaa en raaskinu) ja ajattelin lukee tenttiin. En mä kerkee...Mut sitten sain ahaa-elämyksen, että kun ollaan kuitenkin Tiian ja Hulan kanssa menossa tokoileen ja käveleen, niin miksei pakattais koiria autoon, käytäis hakeen se hemmetin imuri ja mentäis sitten Konalaan Purina Areenan takana oleville pelloille ihmetteleen. Tiiahan sytty ideasta heti =)

Meille nyt sitten tosiaan muutti dyson-imuri, josta maksoimme itsemme melko kipeiksi ja ostettiin sentäs perusmalli. Isäntä illalla imuroi ja oikeesti se on sikatehokas! Ihan hifi! Meidän valkonen matto näyttää ekaa kertaa vuoteen valkoselta eikä sitä tarvinnu ees jynssätä sen imurin kanssa. Meiltä myös löytyi kakkaa tosi paljon, koska imurin säiliö oli saman tein täynnä. Mutta nyt alkoi sitten myös se pölypussiton elämä =)

Purina Areenan vierestä löydettiin iso hiekkakenttä, josta ihan hullaannuimme ja päätettiin sitten siinä tokoilla. Tiia teki Hulalle ruutua, mä en vielä jaksanu Reiskan kanssa perehtyä asiaan kun en oo ite vielä sisäistäny täysin, että miten se opetetaan.

Seuraamisia...Reiska oli alkuun melko levottoman olonen. Ehkä siitä, että ei päässy leikkiin parhaan kaverinsa kanssa ja ehkä siitä, että unohdin käyttää sitä isolla hädällä (muistin onneksi jossain vaiheessa ja tilanne helpottui kummasti) ja oltiin myös ihan uudessa paikassa. Hetkittäin tosi hyvää seuraamista ja välillä sitten taas ei ihan niin hyvää. En jaksanu eilen tehdä asialle mitään ihmeempiä kun on nyt vähän vaiheessa, että lähtisinkö opettaan sitä kokonaan uudelleen vai mitä tekisin. Muutama maahanmeno seuraamisesta. Jotenkin Reiskan mielestä ei eilen ollu kiva olla maassa ja maahanmeno tehtiin tosi hankalasti ja hitaasti ja vasta toisen käskyn jälkeen. Seisomaan jäämistä liikkeestä...Käpsytteli muutaman askeleen eteenpäin. Uudelleen ja käskyn jälkeen tökkäsin kämmenellä Reiskaa nenään ja johan stoppas samantein. Jotain tämmöstä tarvii harjotella, että tajuaa jäädä siihen paikalleen eikä kävele eteenpäin.

Harjottelin Reiskan kanssa ensin silleen, että jätkä oli hihnassa. Päästin sen kuitenkin jossain vaiheessa vapaaksi ja tyyppi totteli kun unelma kun oli vapaana, mut hihnassa ei ollu totellu eikä ollu ollenkaan edes kuulolla mun kanssa. Loppuajan olikin sitten vapaana. Lenkkeilijöitä meni paljon ohi, jotain roskannyppijöitä siinä pyöri, koiria meni jonnin verran ohi ja vieressä oli koirapuistokin, missä oli koko ajan paljon porukkaa ja haukuntaa kuului, mut eipä Reiska niistä mistään ottanu häiriöö tai ollu edes menossa ohikulkevien koirien luo tai mitään. Kumma hyypiö, mutta olin tosi onnellinen, että tästä vähitellen päästään eroon ja taas tuli lisää luottoo Reiskaan. =)

Ensimmäistä kertaa meillä oli meidän mininoutokapula mukana ulkona. Tähän asti sillä on harjoteltu vaan sisällä. Tiialla oli myös Hulan isompi noutokapula mukana. Kokeilin ensin omalla kapulalla, että mitä Reiska tykkää pitää sitä suussa ulkona. Vähän teki mieli pureskella, mut kun huomautin asiasta, niin tuntu siltä, että jäppinen ois muistanu, että eihän tätä saanukkaan pureskella. Kokeilin, että mitä tykkää pitää Hulan noutokapulaa suussa. Tuntu olevan kivempi kun oma ja piti sitä ihan tyytyväisenä. Pitää varmaan käydä itellekkin ostamassa uus ja vähän isompi. Sitten otettiin noutamista. Törkysellä vauhdilla lähti käskystä kapulan luo, meni tassut edellä kapulalle niin, että kapula vähän lennähti eteenpäin, kapula suuhun ja mun eteen istumaan, mistä käskin sen sivulle. Übertyytyväinen mamma! =) Tehtiin useempi toisto ja aina yhtä innokkaana paineli kapulalle. Muutaman kerran karkas kapulalle ilman käskyä ja siitä nyt en ollu ihan niin tyytyväinen. Muutaman kerran myös kapulaa tuodessa heitti pienen kunniakierroksen ja selkeesti koitti mennä vähän Hulan ohi sillä ilmeellä, että mulla onkin kapula, hähhää, vähäks oon ylpee kapulasta.. Hula nyt ei kyllä suuremmin jaksanu noteerata kapulaa kuitenkaan että Reiska sai ihan iteksiin leveillä sillä. Muutaman kerran myös kun Reiska oli tuonu kapulan hienosti, niin laitoin kapulan maahan ja koitin vähän leikittää Reiskaa palkinnoksi, niin tyyppi hakee vaan uudelleen kapulaa sieltä mihin jätin sen. Ihana kun se niin paljon tykkäs eikä ollu mitään ongelmaa viedä noutoa sisältä ulos =) Tyytyväinen =)

Paikallaanmakuut ja paikallaistumiset Hulan vieressä: Makuutettiin tosi pitkään ja oltiin ite aika kaukana ja höpöteltiin omiamme Tiian kanssa. Reiskaa alko tympiin ja nousi istumaan kun oli käsketty makaamaan. Kaukokäskyjä tuli sit samalla kokeiltua ja toimi ihan käsittämättömän hyvin: meni takasin makaamaan. Sit kokeilin, että miten seisominen toimii kaukona ja ihan sikahyvin, ei ottanu yhtään askelta eteenpäin. Istumaan ja maahan eikä yhtään tullu eteenpäin. Heti kun silmä vältti niin nousi kyllä uudelleen makaamasta istumaan ja pomppas noustessaan puol metriä eteenpäin. Mä en ymmärrä. Paikallaanolot on aina ollu Reiskan vahvin juttu ja nyt ei millään huvittanu olla siinä asennossa mihin käskettiin jäämään. Kun jos jätin istumaan, niin meni jonkun ajan päästä maahan. Ei ymmärrä. Toki ei olla koskaan Reiskaa jätetty könöttäänkään niin pitkäksi aikaa kun eilen ja sit tehtiin noi vielä useempaan kertaan. Pitänee lyhentää hiukan aikaa tai käydä enemmän palkkaamassa. Toisistaan Reiska ja Hula ei ottaneet häiriötä, mut välillä niiden päät kääntyilivät, kun seurasivat mitä ympäristössä tapahtu. Hula myös fiksusti kerran saatto vaihtaa asentoo. Hulasta olin ylpeä, kun ei ottanu häiriöö eikä lähteny Reiskan touhuihin mukaan kun kerran, jollon nousi Reiskan perässä istumaan. Kaukokäskyjä huudellessa Hula ei myöskään reagoinu niihin. Reiska puolestaan Tiian huudettua Hulaa luokse, lähti kans ensin varovaisesti tulemaan ja sitten kun huomas, että ei kukaan kiellä (mä nauroin niin paljon, etten pystyny sanomaan sille mitään), niin vauhti lisäänty ja sit se tuli luokse tosi tyytyväisenä... Pitäis kyetä olemaan nauramatta ja komentaa sitä koiraa sillon kun se tekee jotain väärin, mut ei kykene...Ei ihme, että meillä usein jossain jutussa mättääkin kun Reiska saa väliä toimia kuten itse parhaaksi näkee... Ei voi syyttää onneks muita kun itteensä.

Eilen oli kyllä semmoset hyvän mielen treenit. Reiska oli jotenkin niin huvittava, että monet kerrat repeilin iteksini nauramaan ja yksin siellä sitten höröttelin eikä mua jotenkin ollenkaan haitannu ees, vaikka läheskään kaikki ei menny putkeen.

Lopuksi ja aina välillä treenien lomassa koirat sai leikkiä keskenään, se on niiden paras palkka, vaikka tässäkin nyt sinänsä tehdään väärin kun treenit ois treenit ja leikkiaika ois erikseen, mut leikkiin pääseminen on tyypeille paras palkka mitä niille voi antaa...niin ei niitä voinu kieltää...kun eivät kuitenkaan treenatessa sitten taas toisistaan ottaneet häiriötä vaan tekivät hyvin omistajiensa kanssa...Jännää...

1239557940_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reiskan aamufiilistelyt pääsiäisenä klo 7 kieppeissä aamulla maan ollessa vielä hieman jäässä.... Jotain kivaa tais olla näkyvissä...