Eli taas suuntasin Reiskan kanssa eilen auton nokan kohti Munkkiniemeä ja tokokurssiamme. Ajattelin, että menen taas hyvissä ajoin, että leikitän Repeä ensin ja nostan sen vireystilaa ja sitten ihmettelen sen kanssa jotain ennen omaa vuoroamme.

Noh, kolme tyyppiä oli perunu tulonsa sairauden vuoksi ja kouluttaja siellä ihmetteli, että mitäköhän sitä tekis ja heti kun päästiin paikalle, kysyi, että josko mä ja Reiska haluttais heti treenata. No mikäs siinä, vaikka vireystilan nosto sun muut jäi täysin.

Saatiin taas puol tuntia treeniaikaa, vaikka oikeesti se meidän aika ois ollu vartti, mut ei taas haitannu mitään. Reiska oli heti autosta ulos hypätessään sitä mieltä, että ihana kouluttaja täällä ja kävi moikkailemassa ihan into piukassa kouluttajaa ja jopa koitti hypätä vasten muutamaan otteeseen! Mistäköhän se tommosen luvattoman touhun on nyt lähiaikoina keksiny. Muutaman kerran hyppeli nimittäin muakin vasten. Hmmm... noh, ehkä tässä ihan normikomentaminen auttaa muistuttaan Reiskaa siitä, että me ei hypitä ketään vasten.

Tsekattiin kouluttajan kanssa edistymisemme perusasennossa ja seuraamisessa. Reiskan perusasento oli taas sitä, että se istu missä sattuu, nyt jopa nojailikin muhun oikein hartaudella ja siis ei ollu yhtään edistyny. Mä en taida vaatia siltä tarpeeksi hyvää suoritusta kotona, vaan palkkaan vähän löysemmästäkin tekemisestä. Tähän muutos! Saatiin sit taas vähän vinkkejä siihen, että miten sitä vois namin avulla korjata ja sit oli siitä puhetta, että kouluttaja neuvo ottamaan jonkun "korjaussanan" käyttöön siinä tilanteessa kun Reiska tulee huonosti sivulle ja mä haluan sen korjaavan asentoonsa. Taidamme Tiia alkaa käyttää tuttua sanaa "korjaa!". =) Sit todettiin, että Reiska ei osaa ollenkaan käyttää takapäätään ja saatiin sitten vinkkejä, miten sille vois tehdä. Toki yhtä noista vinkeistä olin tehnykkin eli Reiska sivulla ja sitten lähden kääntymään ja käännän itteni toiseen suuntaan ja Reiskan tarkotus oli siirtää pyllyään niin, että se ois mun sivulla taas. No eihän se mee niin, kun Reiska nousee seisomaan, kääntyy ja istahtaa taas. Noh, tätä harjotellaan. Hemmetin Reiska ja Reiskan jäykkä pylly!  Aiheuttaa mammalle päänvaivaa. Harjotellaan, harjotellaan ja katotaan saataisko jotain aikaan...

Seuraaminen... Namilla palkkaus. Vähän löysää ja vähän poikittamista. Mun pitäis kävellä kuulemma nopeemmin (hei en mä mikään pikakävelijä oo!) kun on iso koira, niin vois seurata paremmin kun olis enemmän vauhtia. Yritetään... Käännöksistä ei ollu mitään puhetta, mut melkein aina seuraaminen saatto olla hyvää käännökseen asti ja sen jälkeen löystyä kummasti. Reiska myös edisteli. Muutama hyvä pätkä sentäs saatiin. Samoja neuvoja siihen oikeastaan kun viime viikollakin. Ei edistystä siis tässäkään asiassa. Toki en oo Reiskaa suuremmin kerenny / jaksanu / viittyny treenata. Ihan pieniä pätkiä vaan lenkin yhteydessä tai kotona sisällä. Tähän muutosta!

Luoksetulo oli päivän aiheena. Kouluttaja kyseli, että halutaanko varmuutta vai nopeutta. Mä meinasin, että molemmat on suunnilleen kohdallaan. Nopeutta välillä liikaakin, kun törmäilee muhun. Jätin Reiskan sitten istumaan kouluttajan lähelle ja lampsin ite jonkun parinkymmenen metrin päähän. Huusin "tänne". Olin ensin tosi kivasti tulossa, mut sit hoksas linnun tai kepin mun vieressä. En tiedä kummasta innostu ja oli kaartamassa ohi kun karjasin uudelleen, että "TÄNNE". Tuli sit jotenkin epämääräsen näköseen istuma-asentoon mun etuviistoon. Kouluttaja naureskeli ja totes, ettei ehkä ihan hallussa. Juu ei. Tehtiin uudelleen ja tuli tosi nätisti luokse, istui mun eteen poikittain. Ei nappiin tämäkään. Ei Reiska siis viittiny näyttää todellista osaamistaan. Noh, sit kouluttaja meinas, että virhemarginaalia pienentääksemme kannattais varmaan tehdä niin, että pyytää sen tulemaan suoraan sivulle, että jättäis ton eteen tulemisen tokossa pois. Sitä voi tietenkin käyttää (ja siis pitääkin) pk-puolella, mut ottais siihen eri käskyn. No niinhän sitten tehtiin. Tokossa käskynä olis sivulle, mikä on Reiskalle ihan tuttu ja pk-puolta ajatellen pyydettäis tänne ja se istuis mun eteen.

Kokeiltiin. Huusin Reiskaa sivulle ja se nousi seisomaan, otti pari empivää askelta ja istahti takasin maahan. Huusin uudelleen, tuli hiljalleen mun sivulle. Nopeus siis hävis täysin ja koiralla meni pasmat ihan sekasin siitä, että mitä tässä nyt oikein pitikään tehdä. No mut luulen, että muutamalla harjotuksella tästä selvitään. En usko muodostuvan ongelmaksi. Kunhan saa varmuuden siitä, että on tekemässä oikein..Eli hieman varmuutta Reiskalle ja bueno! =)

Otettiin myös luoksepäästävyys kertaalleen. Kouluttaja oli Reiskalle tuttu tyyppi, mutta silti Reiska nousi seisomaan mun vieressä. Ei kuitenkaan lähteny siitä pakittamaan, vaan sitten kun kouluttaja rapsutteli, niin meni hakemaan vähän lisää rapsuja ja liikkui siis eteenpäin. Edistystä kun ei enää pakiteta ihmisille! JEEJEE! Mamma on ylpee!

Kouluttaja oli yleisesti edelleen varsin ihastuneen olonen Reiskaan. Kehui sitä intoa, millä Reiska tekee ja muistutti, ettei liikaa saa treenata koiraa, muuten into häviää. Neuvoi, että leikittäminen pitkä tokosarjan jälkeen olis Reiskalle paras palkka ja sen avulla varmaan jaksaakin keskittyä pidempään sarjaan, jos tietää, että jotain tosi kivaa on tulossa. Piti myös hyvänä sitä, että kun mä kehun Reiskaa suorituksen jälkeen, niin taputtelen ja vähän villitten sitä ja Reiska menee ihan onnesta sekasin. Eilen kyllä oli semmonen päivä, etten töiden jälkeen oikein kerenny noteeraamaan sitä, niin varmaan senkin takia oli tosi onnessaan ja iloinen siitä, että ollaan mamman kanssa tekemässä jotain ja hänet huomataan. Kerjäsi myös erinäisin tempuin lihapullia koko ajan mun taskusta. Olin itekkin tosi tyytyväinen Reiskan iloisuuteen ja intoon tehdä töitä yhdessä. Mihin se normi-Reiska, se rasittava tyyppi, joka ei kuuntele eikä tottele mua, on hävinny? No sais pysyäkkin poissa, ei me sitä takasin haluta.

Kouluttaja meinas myös, että toi meidän eilinen seuraaminen oli kasin arvosta ja että hyvin meillä lähtee menemään kun vähän harjotellaan lisää. Sanoinkin, että ne on ne meidän hankalimmat jutut tällä hetkellä, toki ei olla hyppyäkään koitettu varmaan vuoteen kun ei oo estettä itellä, että siitä en tiedä. Käskyn "hyppää" Reiska kyllä osaa. Ensi viikon ohjelmassa on paikallaanmakuu (pyysin myös, että tehtäis ryhmässäkin ja onnistuu kuulemma) ja sehän ei liene meille mikään ongelma.

Koulutuksen jälkeen leikitin sitten Repeä ja touhusin sen kanssa siinä kun samalla toisella silmällä vähän kattelin, että miten seuraavilla menee... Tokokalenteria pitää kyllä loppukesän osalta alkaa vähän taas vilkuileen.

Sitten olin niin ylpeä Reiskasta, että olin ihan onnesta soikeena, kun kentän lähettyvillä oli taas hirvee trafiikki: ihmisiä ja koiria. Koiria paljon. Reiska ei noteerannu niitä millään muotoo vaikka ihan parin metrin päästä meni ohi. Miten loistavaa! Reiska saatto vilkasta, että "aijaa, tuolla on joku koira", mut ei kiinnostunu millään muotoo enempää kenestäkään eikä edes suunnitellu pienessä mielessään kenenkään luo menemistä, vaan käänsi päänsä aina mua kohden ja katteli, että josko tulis nameja. No niitä nameja tuli ja oikein urakalla, kun niin hienosti katteli mua eikä välittäny kenestäkään yhtään! Siinä kun lelulla leikitin, niin Reiska saatto iteksiin leikkiä lelulla ja lelu oli tärkeempi kun muut koirat eli ei siinäkään sen kummemmin noteerannu eikä tarvinnu ees sanoo mitään! TADAA! Fanfaareja! Olen onnellinen =) Oli niin hyvä mieli kun päästiin kotiin ja totesin, että meillä on vallan täydellinen koira. Täydellinen ainakin meille =)

Loppukommenttina: näin eilen postinjakajamme kun olin lähdössä Reiskan kanssa pihalle. Kysyin posteljoonilta, että tuleeko meidän kanssa samalla hissillä alas. Posteljooni vähän aikaa mittaili mua ja Reiskaa ja totesi, että kaippa hän voisi tulla. Hississä hän totesi, että posteljoonit ovat koirien lempiherkkua...pieninä paloina...Totesin takaisin, että meidän Reiska ei posteljooneista piittaa, mut posteista kyllä tykkää...pieninä paloina... Siihen ei posteljooni voinut paljon muuta kuin hymyillä ja todeta, kun että taitaa siis olla melko vaaraton ihmisille tää teidän koira..Eli pikkasen selkeesti posteljoonia pelotti meidän möhköfantti.