Tosiaankin olin eilenillalla Repen kanssa Malminkartanossa tokoilemassa Helsingin Seudun Kennelpiirin toko2-ryhmässä. Ollaan siis käyty pentukurssilla ja toko1- ryhmä ja tää toko 2 on vähän edistyneempien ryhmä. Tosi edistyneitä ollaankin mut kuitenkin...
Ajattelin ensin (tätä ei kai nykyään pitäis harrastaa ollenkaan), että Repe on ihan mahdoton ja häseltää vaan, kun ei olla oltu semmosessa koulutuksessa about vuoteen, missä toimitaan yhtenä ryhmänä eikä yksi koirakko kerrallaan (ja muut könöttää autossa). Menin kentän reunaan hyvissä ajoin ennen meidän ryhmän alkua. Kentällä oli joku staffiryhmä ja mulla oli hyvää aikaa Repen kanssa hengailla ja totuttaa sitä ympäristöön. No siinä mitään totuttamista ollu. Repe oli ihan mallikkaasti eikä mitenkään ihmeissään tai mitään. Toki sillon joskus about vuosi sitten ollaan tuolla kentällä oltu treenaamassa.
Tokoryhmiä kentällä on samaan aikaan meidän kanssa 4 kappaletta, että aikamoinen vilinä ja vilske siellä kävi ja koiria on varmaan joku 50 kappaletta, kun penturyhmä näytti olevan aika iso. Ihana häiriöpaikka harjotuksia varten!
Meidän kouluttaja vaikutti tosi pätevältä ja mukavalta tyypiltä. Aluksi mm. kyseli meidän ryhmäläisten tavoitteista ja kun sanoin, että ollaan ihan tosissamme menossa kisaamaan jossain vaiheessa kun ollaan tarpeeksi edistyneitä, niin kouluttaja heti sanoi, että viilaa sitten pilkkua meidän kanssa, jottei erikoisvoittajaluokassa sitten tule jotain ongelmia jonkun pikkuasian kanssa, kun on harjoteltu vähän lepsusti ja sinnepäin...Olin vähän silleen, että hei haloo, ei me olla vielä alokasluokassakaan, mut tosi hyvä juttu, että kattoo meitä tarkalla syynillä. Muista sain vähän sen käsityksen, etteivät olisi suunnitelleet kisaamista yhtä lukuunottamatta. Muusta ryhmästä...Päästiin sitten Reiskan kanssa minikoirien kanssa samaan ryhmään... =) Ryhmästä kun löytyy beagleä, jotain pieniä terrierejä, käppänä, göötti, kääpiöpinseri jne. Kouluttajalla olikin kova selittäminen, kun joutui selittämään joka asian kohdalla miten homma kannattaa tehdä ison koiran kanssa ja miten sitten pienen koiran kanssa. Tasoltaan näin ensimmäisen kerran jälkeen ryhmä vaikutti tasaiselta. Kukaan ei noussut taidoillaan yli muiden eikä kukaan ollut tosi surkea. Toki paikallamakuutreenissä minä, käppänäomistaja ja joku kolmas uskalsivat irrota koiran luota vähintään kolmen metrin päähän...Muut olivat vaan koiran vierellä..
Reiska oli treeneissä ihan mahtava! Alkuun vähän koitti säheltää, mutta jyrkästi kielsin ja sen jälkeen oli varsin mallikas. Ei ottanut oikein mitään häiriötä ympäristöstä, könöeeroili vaan ja katteli mua ja kerjäs lihapullia. Oikein hyvä! =) Reiska oli ryhmämme nuorin ja kouluttaja sanoikin, ettei Reiskan kanssa voi tehdä ihan samanlailla kuin muiden, koska Reiska ei ole niin keskittymiskykyinen kuin vanhemmat koirat. Treenien lopulla Reiska alkoi suunnittelemaan säheltämistä ja kouluttajan mielestä Reiskalle oli tullu stressiä tuosta käppänästä ja se alkoi väsyä. Väsymyksen osalta aika oikein ainakin.
Päivän aiheena oli perusasento, joka oli meillä kuulemma hyvän näkönen. Vähän palkkaamiskäden paikkaa korjaamalla saatiin Reiska vieläkin parempaan asentoon eli hieman taaemmas kuin mitä se oli ensin. Se ärsytti itteeni, että Reiska tarjoili sivulletuloa mulle vähän väliä ja ne oli epämääräsen vinoja. Pitäis tarjota myös hienoja sivulletuloja, jos niitä kerran haluaa tarjota. Noh, Reiskalla tais olla vaan lihapullat mielessä.
Lisäksi harjoittelimme maahanmenoa niin, että koira on perusasennossa. Reiskalle ei jotenkin se mennyt jakeluun. Sai joka kerta kai antaa kaksi käskyä ja sitten se meni maahan, mutta haukahduksen kera. Ylösnousut maasta muuten ihan hyviä, toki vähän koitti hyppästä mun eteeni. Saatiin tähänkin korjausvinkkiä - namikäden paikka vaihdettava. Sitten tosiaan pienimuotoinen paikallamakuu ihan jokaisen oman tason mukaan. Mä makautin Reiskaa varmaan puol minuuttia siten, että ite seisoin about viiden metrin päässä ja hyvin pelitti, ei edes pää pyöriny niin paljon kun kotona treenatessa on pyöriny.
Reiska oli muutenkin tosi mallikelpoinen mies ja taas huomas, että kun on "tosi kyseessä", niin koira jotenkin muuttuu eikä sähellä ollenkaan, vaan keskittyy tosi kovasti tekemiseensä ja mun käskyihin yms. Mahtavaa! =)
Treenien lopuksi sanoin Reiskalle "vapaa!" kun ajattelin ilmoittaa sille, että tietää treenien loppuneen ja sen, ettei tarvi enää tsempata, niin Reiskahan sitten päätti irrotella oikein kunnolla. Juoksi mun ympäri jotain viis minaa minisikamallisesti ja mä jouduin pyöriin perässä etten joutunu umpisolmuun narun kanssa...Oli vähän pää pyörällä ton jälkeen..ja kukaan ei kattonu meitä tietenkään... ;)
Treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja odotan ens kertaa jo innoissani. Kouluttajalta sai paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja muutenkin kertoili mielipiteitään ja kokemuksiaan siitä, miten asioita kannattaa tehdä millaisenkin koiran kanssa.
Kotona sitten tuli jääkiekkoa illalla... Reiskan stressi ei johdukkaan Ranesta, vaan Antero Mertarannasta, joka huutaa siellä telkkarissa! Hemmetin selostaja sanon minä. Reiska oli jääkiekkopelin 2 ensimmäistä erää ihan lungisti, mutta sitten kolmas erä meni siinä, että läähätteli taas ihan hulluna ja mä en saanu nukuttua... ja taas väsyneenä töissä...ja illalla taloyhtiön yhtiökokoukseen...jättekivaa...
Kommentit