Perjantaina pienten kommellusten jälkeen lähdettiin maalle viikonlopuksi. Perjantai-iltana mentiin Minnan kanssa vetelemään jälkiä koirille. Jeejee! Opin suunnilleen, että miten niitä jälkiä tehdään ja kivaa oli niiden tekeminen kun oli asiantuntija paikalla niitä tekemässä mun kanssa. Reiska ja Kyttä sai semmoset kauden avausjäljet muutamisen sata metriä maksimissaan. Kyttä tosin ei oo koskaan mitään jäljestäny, että se oli semmonen uran avausjälki ehkä vielä enemmänkin =)

Jätettiin jäljet hautumaan ja jäätiin ite odottaan seuraavaa päivää... Lauantaina startattiin aamulla kahdeksan jälkeen ja vietiin Kyttä hoitoon mun vanhemmille. Ajeltiin sateiseen Nummi-Pusulaan (vai oltiinko Nummella, mut ihan sama) osallistumaan möllitokokisaan. Ilma oli kun morsian ja siis sato vettä, enemmän ja vähemmän, mutta kuitenkin koko ajan ja oltiinkin sitten jokseenkin märkiä iltapäivästä...

Saatiin kilpailunumero 5 ja päästiin ekaan paikallamakausryhmään. Tuomarina oli miästuomari ja olikin hyvää harjotusta Reiskalle.

Luoksepäästävyys: Reiska haisteli kiinnostuneena tuomaria, mutta ei ollu kovin innokas antamaan koskee. Saatiin palautetta, että pitää harjotella tota koskettelua.

Paikalla makaaminen: Reiska oli jotenkin ihan omissa maailmoissaan enkä meinannu saada sitä edes sivulleni istumaan. Maahan käsky toimi ja sit komensin sen jäämään paikalleen. Jäi sinne. Kun ohjaajat pääsivät omaan riviinsä, kolme vai neljä koiraa säntäs kimpassa rivistä pois. Reiskan molemmilta puolin lähti joku. Reiska pysy paikallaan! Hetken oltuaan makuuasennossa alkoi selkeesti miettiä, että mitä mä muuten täällä teen -> nousi istumaan -> kukaan ei kieltäny -> teki ihan täydellisen luoksetulon mun sivulle -> kukaan ei edelleenkään kieltäny. Saatiin uusinta kun edellisellä kertaa oli kohtuutonta häiriötä. Reiska jäi taas paikalleen, mutta hetken oltuaan nousi ja tuli taas luokse. Jäi harmittaan toi ihan törkeesti, koska tiedän, että jos ekalla kertaa muut ois pysyneet paikallaan, niin Reiskakin ois pysyny. Ja sitten kun ei päässy kieltämään, niin tottakai tokalla kertaa se teki niinko oli ekalla kertaakin tehny. Tätä harjottelemme kotosalla...ja paljon! Että sieltä ei lähdetä minnekkään ellei oo lupaa.

Sitten odoteltiinkin hetkinen ja odotteluaikana päätin, että ilmotetaan Reiska mätsäriinkin, kun semmonen sattu olemaan samaan aikaan paikalla.

Vihdoin oma tokovuoro ja seuraaminen kytkettynä: Reiska hortoili siinä jossain lähistöllä ja kontaktia otti ehkä muutaman sekunnin verran. Perusasennot päin honkia. Muuten ihan sujuvaa.

Seuraaminen taluttimetta: tuomari jotain sekoili käskyissään ja sit mä sekoilin kun en tienny minne menen ja sit Reiska jo kerkeskin lähteen hortoileen omiaan. Perusasennot päin honkia, muuten just siedettävää. Tuomarista johtuvasta vibasta ei rokotettu eli ei haitannu, vaikka Reiska vähän hortoili omilla teillään.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: tosi hieno! Mä taisin jotain kämmäillä siinä, ja ainakin Reiska pongahti maasta mun eteen poikittain istumaan...

Luoksetulo: samanlainen kuin paikallaanmakuussa (vaikka olinkin vakuuttunu, ettei se kahta täydellistä suoritusta samana päivänä tee) eli erinomainen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Jäi seisomaan vinoon, otti ehkä muutaman askeleen liikaa ja taisin mäkin jotain kämmäillä...Ei muista..

Estehyppy: Omistaja kämmäili oikein urakalla. Kaksoiskäsky hyppykäskyä annettaessa (jotenkin se käsi vaan nousi osottaan estettä), kaksoiskäsky pysäytyksessä (jotenkin se käsi taas teki pakkoliikkeitä), lähdin omin lupineni liikkeelle (joku jännäkakka iski?) ja siihen malliin..Mut Reiska hyppäs tosi hienosti ja hahmotti oikein hyvin esteen =) Jouduin piteleen sitä pannasta kiinni ennen hyppyä, jottei se ois omia aikojaan lähteny hyppimään...

Omistajan kämmejä paljon, muutama koiran. Harjotusta tarvitaan paikallamakuussa, seuraamisessa ja perusasennossa (joka oli Reiskalla joku ihan ufo-juttu tuolla). Ranen kommentit (oli kaukana kattelemassa, jottei Reiska lähde sen luo) oli, että aikamoista rävellystä ja melkein oli niinko hävettäny kattoo meitä. Mut ei se niin huonosti menny! =) Kotimatka sitten spekuloitiinkin harjotuksia ja taisi se isäntäkin saada kunnon inspiraation tokoilun harjottelemiseen taasen =) Möllikisoja katellaan vielä kesälle ja sitten jos edistytään toivotulla tavalla, niin syssyllä sitten alokasluokkaan. Se oli myös positiivista, että mitään semmosta ongelmaa ei ilmenny, mitä ei oltais jo aikasemmin tiedostettu...Eli kotona samoin kuin tositilanteessa.

Tässä tulokset kokonaisuudessaan:

1. Luoksepäästävyys                                      10

2. Paikalla makaaminen                                   0

3. Seuraaminen kytkettynä                             7

4. Seuraaminen taluttimetta                            7

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä      9

6. Luoksetulo                                                  10

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä         7½

8. Estehyppy                                                   7

9. Kokonaisvaikutus                                        8

Pisteet yhteensä 137 ja alo3-tulos. Tyytyväinen, olis voinu mennä paljon huonomminkin =)

Tuomarin kommentit oli, että koiralla näytti olevan välillä oikein hauskaakin. Kun ei suoritettu jotain liikettä, niin Reiska (perusasennon unohtaneena) hortoili ympäri kehää ja oli vähän väliä menossa hyppäämään esteen yli jne. Tuomari oli oikein pätevä ja kivasti kertoili, mistä meitä milloinkin rankasi ja missä ois vielä tekemistä. Jouduin kyllä itekkin nauramaan ihan kippurassa omille ja Reiskan sekoiluille. Pointtina möllitokoon osallistumisessa oli kuitenkin, että katsotaan pysyykö Reiska mulla hallussa paikassa, jossa on paljon ihmisiä ja koiria ympärillä. Pysyi hallussa, mihinkään ei ollu menossa. Paitti lopuksi kun sanoin, että vapaa, niin totesi, että nyt otetaan sit kunnolla rennosti ja aletaan vetää minisikakohtausta ympäri kehää -> lopetti heti alkuunsa kun käskin. Lopputulema: tottelee vapaana niin paljon paremmin kun narussa. Ja toisena pointtina osallistumisessa oli se, että saadaan tietoa omasta tasostamme. Tuomari kun ilmoitti, että arvostelee kuten alokasluokassa tuomarit yleensä arvostelevat eli ei suuremmin ala löysäilemään.

Itellä oli hjuva fiilis, kun jännityskin helpotti melkein heti kun päästiin paikalle. Olin suoritukseen myös siltä kannalta tosi tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että ei koko viikkona keretty oikein muuta tekeen, kun keskiviikkona käymään ohjatussa tokossa. =)

Mätsäriin sitten rynnättiin heti tokosta selvittyämme ja parina oli belgianpaimenkoira, joka oli myös tokon paikallamakuussa vieressämme. Näyttelypantaakaan ollu mukana ja Reiska esiinty normikurkkarissa ja nahkaremmissä =) Saatiin sininen nauha. Reiska näytti hampaat tosi hienosti, mutta paniikki iski taas kun tuomari alko läheneen takapäätä. Tuomarilta kyselin mielipiteitä ja sanoi, että ollaan tosi ilmavia ja tosi laihan olosia ja silleen...

Rane totes meidän kehäesiintymisen osalta, että olisitte voineet edes yrittää... Näytti kuulemma tuo juoksenteleminen aika kamalalta...

Sinisten ryhmäkehään sitten vähän tsempattiin ja siellä meitä sitten juoksutettiin ryhmässä ja pareittain enemmän kun missään mätsärissä aikasemmin...Tuloksena sitten oli sinisten neljäs ja mielestäni melko ansaitusti, koska Reiska juoksi nätisti ja seisoi mukavasti. Hyvin jaksoi vielä keskittyä, vaikka pientä herpaantumista olikin ilmassa. Palkinnoksi saatiin sinisille autoille tarkoitettua autovahaa (jos jollain on sininen auto, niin ilmoittautukoon, meiltä saa vahaa), narulelu, iso puruluu ja punkkipihdit, mitä meillä ei ollukaan ennestään ja toivottavasti koskaan ei tarvitakkaan. Tyytyväinen =) Nummi-Pusulan mätsäri on meidän paikka ihan selkeesti, vrt. viime vuosi ja oli eri tuomari.  

Jokioisilla oltiin tosiaan läpimärkinä joskus kolmen jälkeen. Käytiin syömässä ja mentiin saunaan ja hakemaan Kyttä, joka oli ollu koko päivän tyytyväisenä hoidossa ja nauttinu rapsutuksista.

Illalla sitten pakkasin väsähtäneen Reiskan ja kohtuupirtsakan Kytän autoon ja lähdettiin jäljille, jotka oli olleet reilut 20 tuntia maassa ja vielä kestäneet sadettakin. Vähän alko siinä vaiheessa epäilyttään, että haistaako kumpikaan yhtikäs mitään...

Minna vei palkat jälkien päähän. Kytällä palkkana oli jalkapallo, jonka kanssa se ei ollu touhunnu pariin viikkoon ja tuntu olevan vähän jo tohkeissaan siitä, kun näki pallon menevän poispäin itestään. Reiskalla palkkana oli ruokakippo, jossa oli lihapullia (niitä meni kilon verran lauantaipäivänä) ja siankorvia. Kippoon piti myös laittaa vähän lihaa, mutta se oli jokseenkin vihreetä, niin jätin sen sitten pois...

Kytän vuoro ensimmäisenä. Vähän oli ihmeissään, että mihis tässä oikein jouduttiin ja sitten vielä enemmän ihmeissään, että mitä hittoo mun pitää seistä täällä jorpakossa valjaat päällä ja haistella muka maata... Alkumakauksen kyllä haisteli innokkaasti, mut jäi vähän siihen sitten ihmettelemään, että mikä on homman nimi. Ihmetteli, kun Minna ei rapsutellu...Käskin ettimään...sinänsä pitäis keksiä joku hyvä sana tohon touhuun, etsi-käsky on kuitenkin vähän muissa puuhissa käytetty ja sen takia Kyttä ei ehkä hokannukkaan homman nimee...Kaikkee ei omistajakaan kuitenkaan voi osata ajatella etukäteen... Jossain vaiheessa Kyttä sitten lähti tarpomaan eteenpäin ihan normin näkösenä. Ilmeisesti oli kuitenkin ottanu nenäänsä hajun, koska tallusteli oikeeseen suuntaan. Reitillä tai sen läheisyydessä oli jonnin verran ojia, jotka oli Kytän mielestä paljon mielenkiintosempia kun mikään muu ja siellä se pulaili sitten onnessaan ja jouduin oikein komentamaan sitä, jotta se lopettais sen ojailun. Minnaa katteli moneen kertaan siihen malliin, että rapsutuksia haluaisin minä vain...Kun huomasi, että lutaaminen on kielletty ja niitä rapsujakaan ei tule, niin jatkoi matkaa eteenpäin ja oikeaan suuntaan (ei mun harjaantumattomaan silmään näyttäny suuremmin jäljestävän) ja käveli palkkansa päältä ja jouduin vähän havainnollistamaan sille, että homma loppu jo, pallos on täällä. Se olikin sitten riemun hetki, kun Kyttä löysi pallonsa ja sitä sitten olikin mukava vähän veivaaveivaa...

Meinasin iteksini, että Kytälle vois tehdä ainakin yhden jäljen vielä tässä lähiaikoina ja sit vois kattoo, että miten se menee. Ja kovin tyytyväisen ja väsyneen olonen Kyttä oli loppuillan, jotta varmaan teki jälki ihan hyvää sille =)

Reiskan vuoro olikin sitten seuraavana ja sillä ei ollu ollenkaan semmosta ihmettelymeininkiä. Alkumakauksella nenä maahan ja menoksi ja siinä sitä sitten mentiin. Muutaman kerran oli menossa jäljeltä pois varmaan jotain omiaan hortoilemaan, mutta en suuremmin antanu liinaa, koska ei pitä oppia väärin asiaa, vaan mennään ihan siinä jäljellä...Palasi kivasti ja jatkoi matkaansa. Sitten löytyi ihana kikkarekasa, jonne olisi niin voinut mennä pyörimään ties kuinka pitkäksi aikaa, onneksi sai sen nopeasti pois mielestä, mutta sieltä Reiskan joutuin oikein kiskomaan pois... Kulman teki mielestäni hienosti ja palkka löytyi nopeasti. Repe tosin ensin vaan haistoi ja kattoi vähän ihmeissään, että mitä mun kippo täällä tekee ja sitten oli jatkamassa eteenpäin. Ei pikkujätkä oikein hokannu, että se loppu tähän se oli hyvä näin, ois vaan jatkanu hommia ties minne saakka ja ties mitä hajua seuraten...Ehkä Kytän jäljelle olis ollu menossa, jäljet olivat kuitenkin kohtalaisen lähekkäin... Reiska oli mielestäni melkeinpä luonnonlahjakkuus. Tosi hyvän olosta työskentelyä. Kun mamma vielä siellä perässä pysyis ja osais vähän neuvoa Reiskaa, että miten se homma sujuu. Reiskalle paljon lisää jälkiä tänä vuonna! =) Mammakin on ihan yli-innostunu taas jälkeilystä! =) JEEJEE!

Sitten vaihdettiin paikkaa ja päästiin kattomaan Minnan ja Rasmuksen malliesimerkkisuoritus. Mä keräilin merkkejä pois mettästä mennessämme...En meinannu perässä pysyä, kun niin hienon näköstä ja mulle vauhdikasta menoa (en oo huonossa kunnossa, piti vaan niitä pyykkipoikia kalastella puista...kröhöm...). Oli kyllä hienon näköstä menoa ja koiraan pystyy kyllä hyvin luottamaan, koska on hyvin perillä siitä, mitä ollaan tekemässä. Mahtavaa, kyllä teille Minna & Rasmus tulee vielä paljon menestystä tossa(kin) lajissa. Ihana monitoimikoira! =)

Tosi hjuva fiilis jäi päällensä ja hirvee innostus jälkien tekemiseen ja lajin salojen opettelemiseen. Nimim. en pistänyt lajia pääkaupunkiseudulla harrastavaan yhdistykseen tänään sähköpostikyselyä... Enkä suunnittele paraikaa uusien jälkien tekemistä ja merkkien tekemistä ja ja ja... Oletan, että seuraavat jäljet saadaan aikaseksi kuitenkin vasta parin viikon päästä.

Ajankäyttöongelmia ei liene tulossa, kun tokoiluinnostuskin on taas valtava ja kun saatiin Minnalta vielä "ruututötsätkin" ja päästään opetteleen sitä. Kiitos vielä Minna koko viikonlopusta!! Meillä ainakin oli tosi ihana ja opettavainen viikonloppu!

Eilinen sitten menikin äitienpäivähässäköissä ensin Forssassa ja sitten Karkkilassa. Karkkilassa Reiska vähän kyräili Nipaa, mutta olivat silti tällä kertaa irti toisistaan eikä mitään muutakaan konfliktia tullut. Parempi niin ja Reiska vois alkaa rentoutuun. Nipa oli oma ittensä ja mä pääsin taas parempaan suosioon, kun syöttelin sille muutaman lihapullan taskunpohjalta ;)

Illalla sitten kotona oli hyvä kertailla viikonlopun tapahtumia ja miettiä, että mihin se viikonloppu oikein nyt taas menikään...

 1242027200_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lopuksi vielä Tiian ottama kuva siitä, että kyllä meidän auton takakonttiin mahtuu vaikka mitä... Ainakin Hula ja könöEero ja KyttäKytäle... Reiska ei onneks tossa keskellä näytä mitenkään isolta... ;)