Hermo pärähtämässä kiinni...Kirjotin äskön hervottoman pitkän tekstipätkän ja sitten piti esikatsella sitä ja eikun koko pätkä katosi jonnekkin, mistä sitä ei enää saa takasin. Ei *****kauta!!!!

Respa löysi laudan viikonloppuna mökiltä..

Lauta oli kiva juttu ja sitä piti roudailla koko viikonloppu mukana...

Laudan kanssa voi myös vähän pyöriä ja hyöriä...

Lautaa ei voinu jättää minnekkään, koska Kyttäkytäle ois voinu viedä sen..

Mutta eiliseen tokoon…Olin hyvissä ajoin taas paikalla ja kiersin kentän Reiskan kanssa ja sit jäätiin odottelemaan treenien alkamista kentän reunalle. Reiska alko piippaamaan siinä!! Olin ihan järkyttyny! Mä en halua piippaavaa Reiskaa!! Komensin sitä olemaan hiljaa ja kyllä se siitä vaikenikin, mut itelle jäi semmonen olotila, että mitä ihmettä… ja mitä tälle tehdään, jos se alkaa useemminkin tekemään tota… Saanu huonoja vaikutuksia selkeesti joltain… ;) Ja sit en tiedä piippasko se sitä, että oli innoissaan treenaamiseen pääsemisen johdosta vai siitä, että siellä oli paljon muita koiria, joita ois voinu vähän käydä härkkimässä…

Treenien alussa kouluttaja teki luoksepäästävyyden. Reiska pomppas pystyyn joka kerralla (muutaman kerran kokeiltiin) ja otti pari askelta kouluttajaa kohti eteenpäin. Kouluttaja luuli, että Reiska on ylisosiaalinen ja oli kovin ihmeissään, kun sanoin, että eikä ole, tää on tosi pidättyväinen, mutta tilanne on parantunut iän myötä ja sen myötä, että ollaan viety sitä paikkoihin, joissa siihen kosketaan. Reiska oli kyllä kouluttajaa kohtaan ihan ylisosiaalinen ja tyyräili pyllyään kouluttajaa kohden ja nuoleskeli tätä ja muutenkin kaikin tavoin osoitti, että ihana tyyppi tämä meidän kouluttaja =)

Päivän aiheena oli kuitenkin maahanmeno. Harjoteltiin sitä paikallaan sekä liikkeestä. Alkuun sujui oikein hyvin, mutta sitten jostain syystä Reiskaa ei voinu vähemmän enää kiinnostaa asia. Liikkeestä maahanmenokin oli sit semmonen, että jäi istua könöttämään paikalleen. Oikein kunnon könöEeroilua eli ois muutenkin mielellään vaan istunu ja ihmetelly. Vauhtia ja intoa tekemisessä ei suuremmin näkynyt.

Sitten taas kun en käskenyt tehdä mitään, Reiska ihan ilosesti tuli mun eteen tai vierelle istumaan ja kerjäili nameja. Jos en huomannu sitä tai reagoinu sen kerjäilyyn, niin se alko haukkumalla komentaa mua. Muahan ei Reiskat komentele! Komensin muutaman kerran ja sitten meni jakeluun eikä enää haukkunu ollenkaan. Tohon haukkumiseen ja piippaamiseen pitää kyllä kiinnittää huomiota ja jos jatkuvat, niin sitten jotenkin ite reagoida tilanteen mukaan.

Olen lähiaikoina miettinytkin, että jotenkin Reiska on tuntunut olevan tosi innoton tekemisensä kanssa, mutta sitten viime viikolla treeneissä oli niin intoa täynnä, että ajattelin, että kuvittelin vaan, mutta en varmaan sitten kuvitellutkaan. Joku mättää jossain. Ei varmaan siitäkään voi johtua, että oltais liikaa tehty jotain, kun ei viimiseen pariin viikkoon olla tehty oikein mitään. Mietin, että olisko ottanu nokkiinsa siitä, kun oon aika kovaäänisesti sitä komentanu lähiaikoina, kun sillä ei oo ollu aina ihan tolkku mukana lenkillä, mut ei se nyt siitäkään voi olla… Emmätajuu! Jostain sitä intoa pitäis lähteä nyt kaivamaan…Ei sitä turhaan viitti kuitenkaan koiraakaan harjotuttaa, jos sillä ei oo minkäänlaista fiilistä asiaan.

Treeneissä kouluttajakin huomas Reiskan innottomuuden maahanmenoon. Saatiin tehtäväksi leikin lomassa harjotella asiaa, jotta siitä tulisi innokkaampaa ja nopeampaa. Reiska leikki lelulla mun kanssa oikein innokkaasti, mutta sitten kun käskin maahan, niin ei menny ollenkaan, vaan jäi pylly pystyyn miettimään, että minkäs takia tässä pitäis mennä maahan. Eli mä en varmaan osaa leikittää Reiskaa oikein, koska ei onnannu ollenkaan meillä tuo maahanmeno. Mä en tajua miten tästä nyt tämmönen ongelma eilen muodostukin. Ei oo asiassa ennen ollu mitään ongelmaa Reiskan kanssa.

Viimisenä treeneissä harjoteltiin luoksetuloa. Reiskalta ihan mallisuoritus ja kunnon leikit päälle! Jäin siinä sitten kattelemaan muiden tekemistä ja pisti silmään tosi voimakkaasti se, että ihmiset ei selkeesti luottaneet koiriinsa eivätkä näin ollen uskaltaneet päästää koiriaan irti tai sitten luottivat liikaa ja päästivät koiransa irti, esim. eräskin kääpiöpilsneri lähti sitten omille teilleen ja jouduttiin meneen pysäytteleen liikennettä, jottei se juokse auton alle… Että näin joillain. Kyllä mä ainakin tunnen oman koirani ja tiedän missä ja miten sen voin päästää irti ja luulen tietäväni hyvin tarkkaan millon se tulee luokse ja millon ei…

Kotona sitten Rane kokeili Reiskan toimivuutta ja Reiska toimi ihan hyvin Ranen kanssa. Toki edelleen jokseenkin hidasta toi maahanmeno. Mä otin Kytän kanssa semmoset hyvän mielen lihanpullansyönnit =) Jäi jotenkin itelle paha mieli tosta Reiskan maahanmeno-ongelmasta ja sit piti Kytän kanssa parantaa omaa mieltään. Pappakoira teki maahanmenot silmänräpäyksessä ja käskystä tuli sieltä ylös ihan yhtä nopeaan ja oli muutenkin niin täynnä tarmoa ja intoa ettei tosikaan. Kyllä tuli mammalle hyvä mieli ja varmaan pappakoirallekkin =)

Sitäkin mietin tota Reiskaa pähkäillessäni, että vois kokeilla, että auttaako se asiaan, että treenailis ensin Kytän kanssa jotain ja pitäis Kytän kanssa hauskaa niin että Reiska näkee meidän tekemisen ja sitten kun on Kytän kanssa puuhaillu, niin ottais Reiskan käsittelyyn ja touhuis sen kanssa. Mut jos tuo Kytän kanssa tekeminen saisi Reiskan kierroksia vähän liikkeelle ja se tekis innokkaampana…Jos möömöily jatkuu ja vaan mun kanssa, niin sit pitää alkaa miettiä, että missä se ongelma oikeesti on…

Heebot poseeraa. On muuten astetta hankalampaa koittaa saada kaksi vauhdikasta otusta samaan kuvaan ja vielä niin, että kuva ois katseltava... ;) Mahdottomuushan on saada vielä omistajakin sinne sekaan...