Viikonloppu meni liian nopeasti. Perjantaina koitin taas sumplia ja soitella Repelle lonkka- ja kyynärkuvausaikaa, mutta en saanu muuta kun itteeni kärttyseksi, joten se vähän sitten jäi...

Illalla mentiin Tiian, Hulan ja Kytän kanssa kiertämään Kaitalampee. Aikamoisia kalliokiipeilijöitä nuo meidän koiruudet. Muutaman kerran sai olla sydän kurkussa, kun koirat kiipeili alas- tai ylöspäin pystysuoria kallioita. Mä en vieläkään tajua, että miten ne pysty niin uskomattomiin suorituksiin. Lenkin jälkeen olikin sitten kiva vähän kokeilla meidän uuden grillin toimivuutta =)

Lauantai meni ostoksilla ollessa ja sitten iltapäivästä mentiin Millan ja Jarnon kanssa suureen cityyn syömään ja sen jälkeen elokuviin. Enkelit ja demonit oli leffa mun makuuni, mut poppareita tuli ostettua vähän liikaa (5,5 litraa) =) Kotiin päästiin yöllä joskus kahentoista jälkeen...Sit ei tietenkään myös ees väsyttänyt...

Sunnuntaiaamuna ois sitten tietenkin väsyttänyt enemmän kuin laki sallii..Mutta pakko oli kasata ittensä ja vääntäytyä kohti Salon ryhmänäyttelyä Ranen, Reiskan, Tiian ja Hulan kanssa.

Salossa olikin oikein hieno ilma ja näyttely oli mielestä hyvin järjestetty kuten viime syksynäkin.

Hulan kasvattajan piti esittää Hula, mutta oli ollut eri Salon näyttelyssä kun Tiia ja asia selvisi lauantaina. Tiialle meinasi iskeä paniikki Hulan esittämisestä =) Lupauduin tietenkin esittämään Hulan, jos ei se mee päällekkäin Reiskan kanssa. Eikä se mennyt. =)

Minehän en oo nähny sakuja esitettävän muuten kun joulukuussa messarissa, joten tietämys oli vähäinen, mutta onneks oli edes jotain hajua asiasta. Tiia näytti jalan asettelun ja se ei onneks ollukkaan hankalaa, kun Hula oli yhteistyöhaluinen sen asian kanssa ja Hulalle on muutenkin luontevaa pitää jalkaa niinkuin näyttelyssä pidetään. Ennen kehän alkua koitin juoksuttaa Hulaa ja se olikin sitten aikamoista pomppimista ja jos Hula ei pomppinut, niin se haisteli maata. Ajattelin jo kauhulla, että mitä siitä kehässä oikein mahtaakaan tulla, kun näin sählätään...Kehään mennessä Hula päätti kuitenkin olla edustava ja juoksi oikein nätisti puolet matkasta. Puolet matkasta juoksi miten sattu, kun näki Tiian ja olis ollu vaan Tiian perään. Seisominen sujui mainiosti. Tuomariin Hula ei kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka tuomari koittikin Hulan huomiota kiinnittää. Hula oli vaan mammansa perään, ettei mitkään vanhat akat kiinnostaneet ;)

Koiran hampaita en ole koskaan näyttänyt ja tuomari käski ne näyttää, koska itsellään oli käsi kantositeessä. En sitten oikein tiennyt miten olisin asian hoitanut, joten läväytin Hulan suun vaan auki ja tuomari sai siinä sitten pällistellä. Hyvin meni esiintyminen ottaen huomioon, että esittäjä sähelsi jonnin verran ja että koira oli vaan mammansa perään ja haki Tiiaa koko ajan katseellaan.

Tuomarina oli virolainen Linda Jürgens ja Hulalle arvosanaksi saimme ERIn. Olin pyörtyä siinä vaiheessa, kun nauhaa tuotiin meidän luo. Toki tuomari tykkäsi kaikista sakuista =) Sitten ratkottiin avoimen luokan paras narttu. Hula oli tässä toinen. Sitten paras narttu ja siinä Hula oli neljäs! Olin ihan ymmyrkäisenä, että mitä **ttua? En ois uskonu tommoseen saavutukseen. Mutta ilmeisesti tuomari vaan katto koiraa eikä sitä esittäjää...Hyvä näin. Olen tosi onnellinen ja tyytyväinen meihin ja valmiina esittämään Hulaa jatkossakin...Pientä harjoitusta voisimme kuitenkin suorittaa ennen seuraavaa mahdollista esittämistä =)

Sitten melkein tämän jälkeen olikin jo beauceronien kehän vuoro. Hyvä, että Marian kanssa kerettiin vähän kuulumisia vaihtamaan. Paikalla siis myös Reiska veli Arvo omistajansa Marian kanssa. Ei oltukkaan nähty melkein vuoteen. Arvo oli kovasti komistunut viime näkemästä. Veljekset olivat mielestäni korkeudeltaan suurinpiirtein saman kokoisia, mutta Arvolla oli enemmän lihaksia ja massaa muutenkin...Noh, Reiska ehkä hieman vähemmän urheileekin...

Bossuja oli paikalla 7 kappaletta, joista uroksia 5 kpl, ei kuitenkaan yhtään avoimen luokan urosta. Narttuja oli sitten kaksi zipaletta. Katseltiin ensin junnu-urokset ja sitten olikin jo meidän vuoro. Nuoria uroksia oli paikalla Reiska, Arvo ja joku kolmas.

Reiskalla oli aamusta asti ollu oikein vammapäivä ja Rane olikin jo ennen Saloon lähtöä kerenny menettään siihen hermonsa jo kaksi kertaa. Että lähtökohdat ei ollut häävit ja ajattelinkin, että kehä tulee olemaan jotain ihan tuskasta meidän äslämähäsläkän kanssa. En tiedä mitä Reiskan päässä liikku, mutta kai se halus näyttää, että kyllä hänkin osaa olla asiallinen. Kehässä liikkui Reiskaksi mukavasti. Juoksin aika hitaasti sen kanssa, jotta ei näyttäisi ihan niin ilmavalta, vaikka Ranen mielestä olisi saanutkin juosta kovempaakin. Tuomari oli Reiskan mielestä aivan IHANA! Ei ottanut mitään paisetta hampaiden katselusta, ei koittanut lyödä pyllyänsä maahan sukukalleuksiin koskettaessa eikä joutunut paniikkiin eikä suuremmin nojaillut muhun kun tuomari tosi tarkasti tutki niskan, selän ja karvan laadun. Mä seisoin siellä taas vaan tosi ihmeissäni, että mikäs meidän Repee vaivaa...

Jälkeenpäin tuli mieleen, että ehkä se alkaa tottua näyttelytoimintaan vähitellen. On sitä sentäs niin paljon roudattu mätsäreihin ja oikeisiin näytelmiinkin. Reiska myös seisoi pitkän arvostelusanelun ajan melko hienosti paikallaan, vaikka se ei se Reiskan vahva laji todellakaan olekkaan. Mahtavaa!!!! Olen niin ylpeä pikkujätkästä ettei tosikaan!!

Arvo oli sitten meidän jälkeen ja esiintyi hienosti. Arvon ja Marian juoksemista oli ilo katsella. Arvolla ei ollut mihinkään kiire ja askellus oli niin kaunista, etten ole koskaan kenelläkään beauceronilla niin hienoa liikehdintää nähnyt. Ei tuomari turhaan sanonut, että Marian pitäisi joka ilta kiittää Arvoa sen hienosta liikehdinnästä. =) Ehkä pitäisi antaa myös Reiska hevosten kanssa juoksutettavaksi...Et Maria ottais Reiskaa vähäksi aikaa hoitoon? ;) Arvon liikehdintä ei myöskään ollut ollenkaan ilmavaa, toisin kuin veljensä =)

Lopputulos:

1242571016_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Arvolle ERI ja sitten myös ROP ja SERT. Tästä se Arvon näytelmäura urkenee...Ei oo montaa viikkoo ja nähdään taas Salossa..toivottavasti yhtä hyvällä menestyksellä! Olin niin ylpeä Reiskan veljen puolesta! =) Ylhäiset jyrää! =)

Tuomarina oli Marianne Holm. Alkuun kun häntä kuunteli, kuulosti tosi tiukalta ja oltiin Ranen kanssa jo silleen, että ou mai good, nyt ei hyvin mene, kun noin tiukkoja oltiin, mutta tuomari tuntui myös olevan erittäin asiantunteva ja pätevä hommassaan. Tykkäsin lopulta oikein paljonkin hänestä ja mielelläni menisin uudelleenkin!

Reiskan arvostelulipuke meinasi seuravaa: NUK2 NUOEH

"Hyvin kehittynyt 20 kk. Hyvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet, mutta vielä hieman ilmava. Hyväilmeinen uroksen pää. Hyvät korvat ja kaula. Hyvä lapa, olkain saisi olla pidempi ja viistompi. Riittävä eturinta. Oikeanlainen rintakehä, oikeanlainen perä. Litteät käpälät. Kaksoiskannukset. Lyhyt askelinen. Varsi saa vielä tehostua. Hyvä käytös."

Kaksi sanaa jäi epäselväksi minulle tuosta arvostelusta (jätin ne pois), mutta muuten olin ymmärtävinäni, että noin se meni. Toinen epäselvistä sanoista koski luustoa (xxxxraajaluusto), jos en ihan väärin ymmärtänyt ja toisesta en saanut mitään tolkkua.

Tosi yllättynyt olin arvostelusta. Oli oikein hyvä ja mitään ei sinänsä haukuttu ja tuo ilmavuusasia nyt onkin ollut tiedossa ja siihen toivotaan parannusta kunhan jäppinen saa massaa itseensä... Mahtavaa veljekset, mahtavaa! =)

1242571080_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nuorten urosten kehä. Oli myös mukavata havannoida, että kaikki paikalla olleet urokset olivat kohtalaisen korkeita ja laihahkoja. Näin ollen kukaan ei poikennut joukosta niinkuin Lahdessa Reiska poikkesi pahasti muista.

1242570936_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Esitettäväni =) Hula on kyllä semmonen bossumagneetti ettei tosikaan. Arvokin oli kovin innostunut Hulan kanssa painimisesta ja nuoli Hulan korvan suloisesti litimäräksi =) On kyllä tainneet bossupojat saada Hulan pään ihan sekasin...ja sitten kun niitä ei ole vain yksi...ja pitäis koittaa tunnistaa  kuka on kuka...

Kotimatkalla omistajat ja koirat olivat tosi väsyneitä ja yksi jos toinenkin veteli tirsaa...Tiia koitti sentään urhoollisesti viihdyttää mua, kun olin kuskina.

Kotona sitten pappakoira oli vetäny ilmeisesti sikeitä koko päivän ja se oli kyllä edelleenkin aika väsyny kun mentiin kotiin. Hölmönä meni parvekkeelle nukkumaan (auringonpaisteeseen) ja siellä sitten välillä uniensa lomassa läähätteli kuumuudessa...Etutassu kuitenkin piti koko ajan melkein pitää oven välissä...Varmaan sen takia, ettei kukaan jätä partsille...

1242571247_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1242571168_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kärttysen näköinen pappakoira =) Onhan se törkeetä herättää vanhusta, mutta kun oli kamera kädessä ja kaikkee...Huomioitavaa: tassu edelleen kynnyksen päällä...

1242571333_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Väsyny näytelmöijä! Reiska oli enemmän ja vähemmän kuolleen olonen koko loppupäivän...Toki meillä kukaan ollu kauheen pirteellä päällä...Meni loppupäivä aikamoiseksi möömöilyksi.

Tänään sitten olisi tarkoitus mennä Tiian, Hulan ja Reiskan kanssa vihdoinkin sinne saksanpaimenkoirayhdistyksen koulutukseen. Saas nähdä miten käy...Huomenna mamma ja Reiska on kutsuttu grillajaisiin Annille. Reiska pääsee hurmaamaan taas Lunaa ja Tessaa. Keskiviikkona on oma tottelevaisuuskoulutus ja sitten alkaakin mamman muutaman päivän lomanen ja sen jälkeen on enää ens viikko töitä ja sitten alkaa kesälomanen =) JEE! Tää päivä voidaan kyllä vielä fiilistellä näytelmätunnelmissa...