Torstaina mentiin Annille ja kumppaneille viettämään vappua ja hieman grillaileen. Repekin oli kutsuttu paikalle (Kyttää ei kutsuttu, koska saalistaa Tessa-rukkaa). Repellä olikin onnen päivät, kun Annilla oli kolme tyttöö (Tessa - pbgf, Luna- bokseri ja Cindy - labbis), joita oli mahdollisuus liehitellä. Toki Luna (normaalikäytöksestä poiketen) oli sitä mieltä, että Repen pitää leikkiä hänen kanssaan ja Repe on muutenkin hänen poikakaverinsa ja siihen malliin eli oli mustasukkanen Reiskasta ja muut ei sit saaneet härkkiä Repee eikä Repe saanu härkkiä muita =) Harmitti kun kamera jäi kotiin, kerrankin kun Luna ja Reiska leikki, niin siitä ei jääny todistusaineistoo jälkipolville...Mut kivaa oli =)

Perjantaina...Oltiin Karkkilassa. Ensin käytiin vähän juoksuttamassa poikia. Reiska oli ihan normaali oma ittensä, mutta Kytällä oli korvat ilmeisesti jossain vappulomalla ja sitten jouduttiinkin niitä palauttelemaan jonnin aikaa, mut lopulta tuntuivat olevan taas päässä ihan normaalisti. Lopuksi se kyllä päätti karata jordaanin kahlaamaan ja juomaan ja saatiin huudella sitä jonnin aikaa ja sitten kun herra suvaitsi tulla takasin, niin oli kiitettävän märkä ja tietenkin oli pakko sitten mennä pöllyttään hiekkaa, että varmasti on kivassa kunnossa koko koira. Pitää kyllä lähiaikoina vielä ottaa lisää korvankuntouttamistreenejä eli sitä, että tullaan luokse sillon kun sanotaan eikä juoksennella oman mielen mukaan päättömänä kanana.

Sitten mentiin anoppikokelaalle (Kyttä mukavasti kuivatteli siellä ittensä ja kurasti lattiat) hengaileen. Jossain vaiheessa huomasin, että Nipa nuoleskelee Repen sukukalleuksia (en jotenkin hoksannu noteerata asiaa) ja siitä muutaman sekunnin päästä Repe olikin Nipan niskassa kivalla otteella kiinni ja sillä meiningillä, että nyt sää kärsit ja kunnolla.

Nipa (7vee!) meni ja alistu Reiskalle (alle 2 vee!) ja oli menossa poispäin kun Repe päätti, ettei tää nyt tähän vielä loppunu ja kävi uudelleen Nipan niskan kimppuun. Sitten alko kuulo taas palautuun ja jättikin Nipan rauhaan ja sai Ranelta sopivat huudot. Nipa vältteli Reiskaa koko meidän loppuvierailun ajan. Jännä kun Kyttä ei ollenkaan ollu tunkemassa itteensä mukaan taisteleen. Ehkei se tienny kumman puolella ois pitäny olla. Aateltiin, ettei tässä mitään ihmeempiä ja jossain vaiheessa lähdettiin kotiin.

Illalla meille sitten tulikin Milla & Jarno ja Pete & Eeva kattoon jääkiekkoo ja hengaan. Reiska oli koko ajan tosi kummallinen. Pyöri mun ympärillä eikä pystyny viittä sekuntia pidempää aikaa olemaan paikallaan. Tosi outo, käytin sitä monta kertaa ulkonakin, kun ajattelin, että sillä on maha sekasin. Ei ollu, vaikka oli syöny aikamoisen tupollisen Nipan karvoja ja Nipan turvottamattomia nappuloita varmaan jonkun litran verran. Vieraiden lähdettyä ja meidän mentyä sänkyyn Reiskakin maltto mennä nukkumaan ja todettiin, ettei sitä mikään vaivaa, kun heti rauhottu kun mekin mentiin nukkumaan.

Lauantaina sitten Rane olikin töissä ja mä käväsin Forssassa. Iltapäivällä vähän tokoilin ja kävin Reiskan kanssa lenkillä. Se oli jotenkin ihan mahdoton eikä ollu ollenkaan kuulolla mun kanssani ja veti hihnassa kun pieni hinuri. Hulan kanssa kuitenkin leikki ihan normityyliin koirapuistossa jonkun aikaa. Illalla taas hyöri ja pyöri eikä millään meinannu pysyä paikallaan.

Sunnuntaina alettiin aamusta miettimään, että Reiskan arvojärjestys on menny varmaan sekasin, kun se Nipa meni alistumaan meidän "aziz combat fighterille" ja kokeilee nyt koko perheen järjestystä ja luuli varmaan olevansa kaikkien pomo kun Kytällekkin pärisi eikä meinannu totella käskyjä, vaan kyseenalasti niitäkin. Rane joutu vähän ravistelemaan Repee (muutenkin niin ravistettava ennen käyttöä- eläin) kun Kytälle pärisi, onneks Rane sattu oleen vieressä sopivasti että pääsi puuttumaan tilanteeseen. Sen jälkeen Reiska oli jo vähän sen näkönen, että hupsis... Lähdettiin sitten sunnuntaiaamuna eräjormailemaan ja kiertämään Kaitalampee ympäri mä, Rane, Reiska ja Kyttä sekä Tiia & Hula. Golffin takakonttikin taipuu mihin vaan, kyllä sinne kolme isoo koiraa mahtu ihan hyvin vaikka olin aina kuvitellu, että kaks on maksimimäärä. Kaikkee sitä oppii autostaan ;) Oli ihan sikamagee reissu. Mä niin nautin siitä kävelystä keskellä mettää, ei oo päässykkään taas vähän aikaan ja sit oli tosi mahtavat maisemat ja hyvä seura. Pian uudelleen!

Kävely toteutettiin siten, että Kyttä ja Hula kävelivät koko ajan Reiskan edellä ja sitten mä tai Rane roikuttiin Reiskan kanssa siellä jonon viimeisenä. Ennen lenkkiä Rane kyllä hieman ravisteli Repeä ja muistutteli, että miten siinä hihnassa taas käveltiinkään. Reiska käveli ihan mallikkaasti siellä viimisenä eikä koittanu temppuilla mitään omiansa. Illalla todettiin, että arvojärjestys vaikuttais olevan taas kunnossa, koska pojat olivat omia ittejänsä eivätkä kyräilleet toisiaan niinkuin vielä aamulla olivat tehneet. Toivottavasti kaikki oliskin nyt kunnossa. Toki ei oo vielä mietitty sitä loppuun asti, että kannattaako Reiskan antaa lähiaikoina olla Nipan kanssa tekemisissä, jos alkaa taas luulot itestään kasvamaan...

Reiska oli myös melko huvittava, kun päästettiin koirat jossain vaiheessa juomaan järvestä vettä ja ilmeisesti kova janonen vaivasi jäppistä, kun koitti kurottautua oikein kunnolla veteen...No siitähän seurasi mulskahdus nokka edellä veteen. Pylly ei sentään kastunu ja vesi ei ollu kovin syvää. Repe kun ei mikään uimamaisteri oo...Kyttäkin taas kahlaili vähän vedessä, mutta uimistahan meillä ei harrasteta. Tiedä sitten häntä onko osaamis- vai haluamiskysymys. Kyttä ei varmaan halua ja Reiska ei varmaan osaa. Pitäis saada joku mukava, vesi-intonen koira näyttämään Reiskalle, että uiminen on tosi kivaa...Tai sitten emännän ittensä pitäis mennä lutraamaan ja koittaa vikitellä Reiskakin uimaan. Isäntähän ei niitä spiidoja vedä jalkaansa. ;)

Illalla kävin vielä pikatokoilemassa Reiskan kanssa, kun möllitokokisasta oli tullu kisakirje ja siihen piti vastata. Piti kokeilla, että miltä Reiska vaikuttaa, että kannattaako sen kanssa mennä mihinkään. Noh, seuraaminen oli oikein hyvää paikan osalta. Tosi hyvässä paikkaa seuraili mua, mutta kontakti oli melko heikko. Jäävät liikkeet ja paikallaolot kunnossa. Ilmotin pitkän pähkäilyn jälkeen, että ollaan tulossa kisoihin. Saadaanpahan harjotusta (kisa pidetään alokasluokan säännöin) ja vähän näkee, että miten mä & Reiska reagoidaan kisatilanteessa. Yöllä sitten näinkin painajaisia siitä, miten Repe lähtee multa lapasesta ja menee härkkimään kaikkia lähistöllä olevia koiria ja moikkaamaan Ranee, ärähtää tuomarilla ja kaikkee muuta tommosta tosi suotavaa...

Mietittiin eilen, että onneks Repe ei oo missään osaamattomassa (siis ei mekään välttämättä osata, mut huomataan ainakin ongelmat ja lähetään sitten ettiin niihin ratkasuja) tai tajuamattomassa perheessä. Siitä sais niin helpolla ongelmakoiran ettei tosikaan. Sen kanssa pitää olla ihan käsittämättömän jämäkkä ja sitä pitää pitää tosi kovassa kurissa aina välillä, koska se tosi helposti luulee itestään liikoja ja on muutenkin käsittämättömän kova ja vahva luonteeltaan. Kyttä taas on tosi pehmee ja tietyllä tapaa herkkä, mutta onneks ei alistu sentäs Repelle.

Kyttis, Hula ja Reiska poseeraamassa Kaitalammen hienoissa maisemissa. Kuvat Kaitalammelta on ottanut Tiia.

Kytällä aina sama vakioposeerausilme. Ilme menee päälle kun kamera havaitaan ja poistuu kun kamera häviää.

Repellä vähän kuuma =)

Vanha herra =)