Eilen töitten jälkeen oli kummallisen energinen olotila ja pakkasinkin Reinomiehen autoon ja lähdettiin Petikkoon vähän vetovyökävelemään...Lienee lähinnä oikeata ilmaisua. Juoksusta ei voida puhua, kun sitä en paljon jaksanut harjoittaa. Vettä satoi kaatamalla kun päästiin Petikkoon. Kotona oli vielä hyvä ilma, että mielenkiintoista miten sää voikin vaihtua tuolla muutaman kilsan matkalla. Noh, olin niin innostunut ettei sää paljon haitannut ja lähdettiin sitten sateeseen. Ilma oli kuitenkin lämmin, niin ei paljon haitannut sitten vaikka vähän kastuikin ja jossain välissä matkaa sadekin loppui.

En tiedä nyt sitten - perjantaina näkee- sainko tällä touhulla Reiskan ihan sekaisin. Kun olen koittanut saada sitä yhdistämään valjaat ja jäljestämisen. Vetoilussa on eri valjaat (siis kaikin puolin, materiaaliltaan ja kiinnitykseltään) ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä miten hoksottimet toimivat. Eilen ainakin vajaa sata metriä vähän ihmeteltiin, että mitä se mamma nyt taas oikein on ajatellut touhuta, mutta sitten selkeästi lamppu syttyi ja Repe läks vetämään. Oli varmaan parasta työskentelyä Reiskalta koskaan. Tosi ihanan tasaisesti, mutta melko voimakkaasti kiskoi mua eteenpäin ja sit Repe ite meni keskellä pururataa eikä hortoillu normityylinsä mukaisesti puskissa tien reunassa. Pari fillaristia ohitti meidät ja muutama kävelijä. Annoin ekaa kertaa Reiskan olla pitkällä vetonarulla (normisti olen pyytänyt viereen kävelemään) ja tuo ei ottanut mitään häiriötä noista. Ihan kun mitään muuta liikennettä ei olisi ollut. No eihän sitä paljon ollutkaan, kolme kilometriä saatiin tarpoo näkemättä ristin sielua missään.

Sitten nähtiin toinen koira ja poni. Näistä Reiska olisi vähän innostunut ja jouduin komentamaan ja ottamaan narusta kiinni, mutta en toisaalta yhtään ihmetellyt. Miten usein ylipäänsä meilläpäin poneja näkyy...? ;)

Hirmu tyytyväinen olin lenkin jälkeen itseeni sekä koiraan =) Taisi Reiskallakin vähän tuntua tuo mamman kiskominen, sen verran kova oli läähätys autolle päästyämme.

Tokoilu on lähipäivinä jäänyt vähän unholaan. Jotain seuraamispätkiä olen muutamia ottanut vaihtelevalla menestyksellä. Paikallamakuuta yhtenä päivänä harjoitin ja tulikin vähän kinkkisempi paikka Repelle kuin mitä oli tarkoitus. Oltiin meidän pikkukentällä ja Reiska oli makaamassa. Seisoin itse muutaman metrin päässä. Pari pikkutyttöä päätti sitten fillareilla oikaista kentän läpi ja menivät sitten puolen metrin päästä Repestä, melkein hännän päältä! Repe ei kuitenkaan YLLÄTYS YLLÄTYS noussut ylös vaan makoili ihan rauhallisena! Olin tosi ihmeissäni ja kyllä poika sai sen jälkeen kunnon kehut ja namit! Vaikka toki vapautin Repen siitä vasta jonkin ajan päästä...

Tänään ajattelin mennä tekemään jonninsortin jälkeä Reinomiehelle, aika lyhyt jälki oli mielessä ja siihen ainakin kaksi kulmaa...Sitten toivottavasti jaksetaan mennä siitä Petikkoon taas canicrossailemaan ja huomenna sitten jäljelle katsomaan, että tajuaako Repe lähteä sitä verta haistelemaan vai olettaako, että ollaan taas lenkille menossa...No kai se sen verran tajuaa...Sitten mustikoita pitäisi hieman poimia samalla reissulla, jotta saadaan piirakka, kun huomenna mennään grillajaisiin Repen tyttöystävien Tessan ja Lunan luo ja sit lauantaina mennäänkin taas maalle =) JEEJEE! =)

Loppukaneetti: Projekti "Reiska maalle maalaiskoiraksi" etenee muutenkin