Kaikkee sitä mieleen ihmisellä juolahtaakin...ja saa siihen vielä muutkin mukaan.

Eli lähdettiin Petikossa olevaan mätsäriin minä & Reiska sekä Tiia & Hula. Kävellen. Matkaa siis jotain neljä kilsaa. Matka meni joutuisasti, vaikka olikin tosi kuuma, loppumatkasta käytiin ostamassa mansikoita =) Tosi hyviä!

Vähän etukäteen pelotti Reiskan käyttäytyminen mätsärissä. Mutta sinne sen takia raahauduin, jotta näen miten se toimii tilanteessa, jossa on paljon koiria ja miten se suhtautuu tuomariin. Repe kun on nyt loman jälkeen ollut varsin maalaistunut ja vähän väliä rähissyt muille koirille ja keksinyt ties mitä ja elänyt ulkona ollessa ihme vahtimodessaan eikä siihen ole liiemmin saanut kontaktia ulkosalla.

Alunperin mun ei ees pitäny ilmoittautua mätsäriin, mutta sitten huomasinkin, ettei ennen seuraavaa näytelmää oo missään sopivalla paikkaa mätsäriä kenraaliharjotusta varten, niin tehtiin se sitten nyt.

Paikalla oli myös möllitoko ja mua harmittaa ihan vietävästi, ettei siihen osallistuttu. Reiska ois ollu niin hyvässä tokoilumielentilassa. Tyhmä emäntä kun ei rohkeesti ilmottanu Repee alokasluokkaan!! Harmitus maksimus!! Mut ehkä näitä möllitokoja on vielä tänä kesänä jossain... Hope so, vaikkei netissä ookkaan mainintaa semmosista...

Reiskan käyttäytyminen paikalla, missä oli melko paljon ihmisiä ja koiria (toki hieman vähemmän kuin oletin, koiria oli mätsäriin ilmoitettu yhteensä noin 80-90, möllitokoon olisi 60 ensimmäistä päässyt, mutta oletan, että tokoilijoita oli vain parikymmentä) oli tänään käsittämättömän hienoa! Mamma sai olla niin ylpeä ja rinta rottingilla ettei tosikaan. Mätsäripaikalle päästyämme Reiska selkeästi päätti, että hänpä ottaakin kontaktia mammaan ja kuuntelee kauniisti mitä sanotaan ja tekeekin vielä kaiken mitä sanotaan ja chillailee vaan. Ei suuremmin jaksanut noteerata muita koiria, ei Hulaakaan ollenkaan niin paljon kuin ajattelin. Tosi lepposasti makoili tai seisoskeli ja ihmetteli maailman menoa. Meidän Reiska?!!! Meidän äshlämähäsläkkämies?!! Kyllä taas hetken aikaa mietin, että oliko toi taas meidän koira ollenkaan kun näin äkkiä taas ihan ihme muutos toiminnassa.  

Mätsärin järjesti rotikkayhdistys tai sen alaosasto tai miten lie. Mätsärissä oli urosten ja narttujen kehä. Tämmösessä ei ennen ollakkaan oltu, mut ihan kiva kokemus. Meidän kanssa kehässä samaan aikaan oli saksanpaimenkoiranpentu. Olin lepposissa fiiliksissä kehässä ja jotenkin tuntu, että Reiska oli samoissa fiiliksissä. Mielestämme esiintymisemme meni hyvin, eikä Tiiakaan siitä mitään kommentoinut, joten ei se ihan hullua voinut olla. Reiska jaksoi yllättävän hyvin seisoskella (oli kyllä ihan tokoilumodessa) ja tuomarista ei jaksanut välittää pennin vertaa. Tuomari kyseli, että saako hampaita katsoa, vastasin, että olis paras katsoa kun siitä olen maksanut ;) Sitten tuomari (tosi pätevä) kommentoi, että joo, täällä on näköjään kaksoiskannukset, ette sitten oo vielä leikkauttanu niitä pois? Olin vähän silleen, että ei niitä olla leikkaamassa pois!!Rodun ominaispiirre! Kehätoimitsijakin tuli siihen ja sanoi tuomarille, että beauceroneilla kuuluu olla kaksoiskannukset ja sitten pahoitteli minulle, että "anteeksi, mutta me rottweilerihmiset emme ymmärrä kaksoiskannusten päälle mitään". Totesin siihen vaan, että eivätpä monet muutkaan ymmärrä niiden päälle mitään. Tuomari oli vähän nolona ja kenties sen takia saimme punaisen nauhan.

Sitten olikin Hulan vuoro käydä kehässä. Oltiin Tiian kanssa kovasti pähkäilty, että kumpi sen esittää ja lopulta päädyttiin siihen, että Tiia harjottelee kun muuten olisi joutunut hillumaan Reiskan kanssa jossain kiinnittämässä Hulan huomiota. Joo...Hula ei sitten mamman kanssa oikein jaksanut esiintyä ja olla SAKSANPAIMENKOIRA! Tuomarikin asiasta mainitsi, että koira on vähän kasassa...Sininen nauha.

Todettiin, että näyttelyissä jonkun muun kuin Tiian tulee esittää Hula, koska Hula on niin kiintynyt mammaansa, että ei esiinny Tiian kanssa, mutta kun Tiia on kauempana, niin seisoo varsin mallikkaasti ja etsii Tiiaa katsellaan ja kun löytää, niin tuijottaa tosi ylväässä asennossa mammaa.

Sitten vaan istuttiin, seurattiin kehiä, kulutettiin aikaa...Pähkis oli aika hyvin edustettuna:mätsärissä meidän lisäksi ainakin kaksi muuta koiraa ja möllitokossa yksi koira.

Ranen piti tulla hakemaan meidät oltuaan ensin pelaamassa jalkapalloa. Tuli ryhmäkehien vuoro ja Ranesta ei ollut kuulunut -> käytiin niissä ilman sen kummempaa menestystä. Rane ei edelleenkään kuulunut eikä vastannut puhelimeen...Tapahtuma loppui ja meidän ei auttanut muu kuin lähteä kävelemään. Kumpikaan koira ei ollut syönyt aamun jälkeen ja vesi oli lopussa ja edelleen oli ihan hervottoman kuuma. Kotona oltiin kuusi tuntia lähdön jälkeen eli aika pitkä ja KUUMA päivä. Reiska taisi kotimatkalla myös olla lähellä lämpöhalvausta, mutta onneksi selvittiin kotiin... missä Kyttä oli päättänyt vähän osoittaa mieltänsä ja siellähän meidän olkkarin matolla oli pökäleet. Jätkä oli kehitellyt itselleen ripulin, mikä jatkui vielä aamulla kun käytin sitä ulkona. Voi reppanaa. Oli ihan nolona kun tulin Reiskan kanssa kotiin, mutta minkäs sille voi. Toki olisi Kyttä voinut jättää vessan oven avaamisen, ulko-oven avaamisyritykset ja partsin oven avaamisyritykset väliin...Naarmuttaa piru vie kaikki ovet ihan pilalle...

Summa summarum: Olen edelleen ylpeä Reiskasta eikä sitä ilmeisesti ole turhaan juoksutettu erilaisissa koiratapahtumissa ja mätsäreissä kun nyt käyttäytyi niin mallikelpoisesti kun olla ja voi. Onnellinen.