Eilen taas Reiskan kanssa lähdettiin suitsaitsukkelaan mun töitten jälkeen Järvenpään suuntaan. Vantaalla sato kaatamalla lähtiessä vettä ja kirosinkin sitä, ettei oo kiva tokoilla kaatosateessa, mutta Järvenpäässäpä ei satanut koko aikana ollenkaan. =)

Aiheena oli siis yksilötreenit eli jokainen sai pureutua ongelmiinsa yhdessä kouluttajan kanssa. Muut saivat sillä aikaa tehdä mitä tykkäsivät, tarkotus olis ollu tehdä semmosta rataa, mutta mä taisin olla ainoo, joka sitä tahkos koko ajan. Muiden aika meni tuttujen kanssa rupattelussa. Hyvä ettei mulla oo tuttuja tuolla, niin tulee tehtyä tosissaan jotain eikä vaan rupateltua.

Tämä "rata" oli semmonen noin 10 m x 10 m alueelle tehty tokoilujuttu:

  1. Hyppy. Paikalla oli kaksi pienehköä estettä, joilla piti harjoitella hyppyä.
  2. Kontakti. Merkki, jonka kohdalla tuli harjoitella ihan vaan kontaktia koiran kanssa.
  3. Kaukokäskyt. Merkki, jonka kohdalla näitä harjoiteltiin.
  4. Nouto. Erilaisia kapuloita, joiden kanssa voi harjoitella pitämistä tai noutamista, koiran tasosta riippuen.
  5. Ruutu. KÄÄK. Mikä se on? ;)

Tossa "radalla" oli tosi paljon häiriötä sillon kun siinä useempi ihminen treenas koiransa kanssa. Reiska olikin alkuun ihan tohkeissaan, että "oujee, täällä on paljon tyyppejä..niiden kanssa vois vähän koittaa leikkiä ja silleen.." Koitti kutsua muita koiria leikkiin ja mä sain komentaa sitä vähän väliä kun saatiin ohjeistusta noista harjoitteista. Sitten kun alettiin tekemään, niin johan muuttu Reiskalla ääni kellossa. Pidin sitä vapaana (päätin kerrankin antaa luottoo ja olihan se ihan sen luottonsa ansainnu eli saattaapi saada jatkossakin olla vapaana). Ensimmäisenä se meinas mennä partisneitiä moikkaamaan. Kielsin ja stoppas niille jalansijoilleen (oli siis jo vähän kerenny etenemään) ja jäi miettimään, että tuleeko mun luo vai meneekö neidin luo. Mä kerkesin toimia ennenko Reiska ja menin sen luo, otin perskarvoista kiinni, nostin sen pyllyn ilmaan ja totesin, että koitakkin mennä sen luo kun mä olen kieltäny. Sen jälkeen Reiska toimi vapaana kun unelma ja oli niin kuulolla kun koira vaan olla ja voi. Könötteli mun luona ja teki just mitä mä sanoin ja sillon kun mä sanoin. IHANA!

Ekana harjoteltiin hyppyä. Edelleen samainen ongelma mikä on ollut jo pitkään, että tulee sen esteen vierelle, vaikka pitäis jäädä seisomaan sen esteen toiselle puolelle. Ennakoi myös istumisen kun mä menen sen viereen. Toinen este oli tosi pikkunen ja Reinomies ei alkuun hahmottanu sitä ollenkaan ja kun käskin hypätä, niin tyyppi hyppää suoraan yläilmoja kohden, ei mitään käsitystä siitä, että ois voinu hypätä estettä kohden vaakasuunnassa. Noh, sit mentiin tutkimaan estettä yhdessä ihan läheltä ja sen jälkeen hahmotti senkin, mutta selkeesti ei jotenkin ymmärtäny, minkä takia tämmösen yli tässä nyt täytyy mennä. Miksei oo kunnon kokosia esteitä. Mut oli kyllä tosi hyvä harjotus ton pikkuesteen hahmottaminen.

Sitten otettiin vähän kontaktiharjotuksia, tosi hyvät kontaktit ja sivulletulot ihan kun oppikirjasta! =) Sitten vähän "kaukokäskyjä" niin että harjoteltiin vaan istumista ja maahanmenoo niin ettei yhtään tulla eteenpäin. Mä vähän autoin namilla.

Sitten olikin meidän vuoro yksityishetkeen kouluttajan kanssa. En ollut muistanut etukäteen miettiä, että mihin paneuduttaisiin tosissaan. Otin kuitenkin sen meidän normiongelman eli seuraamisen ja se olikin ihan hyvä juttu, että otin sen aiheeksi. Saatiin niin paljon hyviä vinkkejä ettei tosikaan. Ja kouluttajalta ne jutut tulee kuin apteekin hyllyltä, ei sen tarvi ollenkaan miettiä mikä sopis meille, se tietää ne niinko samantein ja se on mun mielestä yks hyvä kouluttajan merkki. Eli palkkauksella ja "jumpalla" lähdetään työstämään asiaa lisää eteenpäin. Reiska edisteli eilen ihan aika pahasti ja kouluttaja meinas, että siihen puututaan heti eikä vasta 15. päivä. Tuo "jumppaharjoitus" on sellainen, että otetaan koira sivulle hyvään kontaktiin ja sitten otetaan yksi askel eteen, palkataan koira, ehkä otetaan toinen askel eteen tai taakse tai miten vaan. Mutta yhtä askelta otetaan ja palkataan aina kun koira on hienosti mukana. Tätä jo iltaruoan kanssa sitten harjoiteltiin ja alkoi vähitellen sujua. Seuraamisessa palkka annetaan kesken seuraamisenkin (palkaksi vaan pitäisi keksiä jotain, mitä Reiska ei jäisi jäytämään) ja palkkaavan käden kohtaan kiinnitettiin erityishuomiota, että se edistäminen saadaan pois. Eli jos palkkaa vasemmalla kädellä, niin ihan omassa kyljessä kiinni palkkaava käsi tai jos palkkaa oikeella kädellä, niin sitten palkka selän takaa. Tässä onkin mammalla harjottelemista, mutta mitä nyt muutaman kerran testailin, niin toimi tosi hyvin.

Sitten seuraamisen yhteyteen pitäisi keksiä joku oma palkkasana, joka voidaan sanoa kesken seuraamisen ja sen jälkeen antaa namipalkka. Mutta että tämä yksi tietty sana olisi Reiskalle merkkinä siitä, että nyt tehdään oikein ja hyvin ja sitten palkka tulee heti kun sen saa kaivettua tms.

Mielestäni loistavia ideoita tohon tuli. Miksen mä ite hokaa noita? Ja minkä ihmeen takia mä en osaa toimia niinko mun pitäis. Jotenkin hirveen vaikee taas oli ite tehdä niinko kouluttaja käski. Siis niinko kävellä eteenpäin, kehua koiraa ja antaa namia. Mun aivot ei jotenkin kyenneet eilen niinkin yksinkertasiin suorituksiin ja sit se olin useasti minä joka kämmäs jotain, eikä koira. Mitä sitä suotta koiraa kouluttaa, kun omistaja se enemmän kaipais koulutusta. Huoh.

Sitten kerettiin vielä kattomaan tota hyppyasiaa. Käski hyppyyttää Reiskan esteen yli ja sitten käskeä seisomaan ja sen jälkeen alkaa heittelemään lihapullanpalasia Reiskalle sinne kohtaan missä sen kuuluis olla. Korjaa kuulemma pian hypyn jälkeisen paikan oikeaksi kun hoksaa, että sinne ne namit lentelee. Käski muutenkin aina välillä heitellä Reiskalle nameja, jotta kontaktit paranee (koira katsoo sinuun aina välillä, kun tietää, että sieltä välillä voi lennellä jotain), koiran hahmotuskyky paranee ja muutenkin tämä kuulemma auttaa paljon koulutuksessa. Miksen mä tommostakaan oo hokannu?

Siihen sitten loppu meidän yksityisaika ja jäätiin harjotteleen tota hyppyasiaa siihen esteelle. Joops, Reiskahan hokas saman tein ton kopittelujutun ja viiden minuutin päästä hypyn loppuasento on ihan täydellinen ja koira kiltisti kyttää esteen toisella puolella, että lentääkö namia... =) IHANA! Sit muuten vaan kopiteltiin niitä nameja ja sen jälkeen otettiin paikallamakuu, joka ihan loistava. Sitten vapautin Reiskan, joka meni vähän liiankin vapaaksi ja sai minisikakohtauksen! Onneks oltiin vähän sivummassa muista, kun koira pinkoo ees taas menemään RÖHKIEN ja muristen ja meikäläinen nauraa ihan kippurassa ja vedet silmissä koiralle. Kaikki muut katteli meitä ihan järkyttyneinä =) Mut tokoilu vaan on välillä niin hauskaa, ne muut ei vaan tainnu ymmärtää asiaa.

Meni kyllä vähän aikaa, että sai Reiskan taas tokoilufiilikseen, se ois voinu ilmeisesti röhkiä ja sinkoilla ties kuinka ja kauan.

Ajattelin sitten, että otetaan jotain vähän rennompaa ja viskelin noutokapulaa sille jonnin aikaa ja se ihan tohkeissaan haki sitä. Muutaman kerran ei nähny tai jotenkin tajunnu, että minne heitin ja se joutu jonnin aikaa ettimään sitä. Heitin metallinoutokapulan, Reiska lähti hakemaan, mut ei meinannu ottaa sitä suuhun millään -> menin ite paikalle ja sanoin, että tuo ja sitten Repe toi sen ja oli niin vaikeeta ettei tosikaan. Tätä voitais viikonloppuna harjotella. Pari kertaa viskoin patukkaakin ja sehän oli ihan loistojuttu ja sitä oli kiva hakea. Normi puista noutokapulaa jyysti mennessään eli sitäkin pitää vähän fiksailla, mut sen kanssa ei oo niin kauhee hätä.

Sit kokeilin ruutua ja vein Reiskan kanssa yhdessä sinne lihapullia ja sitten kiskoin koiran sieltä muutaman metrin päähän. Sanoin "ruutu", osoitin ruutua ja Reiskahan läks...nenä maassa ettimään niitä lihapullia, mitkä sieltä ruudusta sitten löysikin, mutta ei se mitään ruutua kyllä taatusti tajunnut. Voi elämä. Meillä ensi kerran aiheena sopivasti onkin sitten ruutu ja meillä ei oo mitään käsitystä siitä. Jos viikonloppuna jaksaa, niin harjotellaan sitä muutaman kerran, tähän asti oon koittanu vaan kypsytellä päässäni, että miten sitä kannattais lähtee opettamaan Reinolle. Jos emme ole harjoitelleet sitä viikonloppuna, niin sitten emme vain osaa sitä ensi viikolla ja oletan, että meille se opetetaan =) Ei sitä kaikki muutkaan sentäs osanneet.

Sitten tunteroinen melkeinpä loppuikin ja mä olin ihan maassa, että taasko pitää kotiin lähteä. Mä olisin voinu tokoilla upean tokokoirani kanssa vaikka koko loppuillan. Toki Reiskasta kyllä huomasi, että se oli pannut parastaan koko illan ja alkoi vähän väsyä. Vein sen autoon ja annoin palkaksi pitkän aikaa repussani kulkeneen koiran lihapateeaterian, jota olin säilönyt jotain spesiaalitilannetta varten. Nyt oli spesiaalitilanne ja halusin kiittää äijää mahtavasta työnteosta!

Reiska oli siis ihan tohkeissaan ja suurella innolla tekemässä hommia ja kerran sillä jopa meni Kyttätyyppisesti vähän yli koko homma ja koira oli ihan ylikierroksilla eikä tienny miten päin olis tehny ja mitä. Annoin sen sit vähän aikaa vaan olla ja rapsuttelin sitä, niin palautu sieltä normi-intopiukkaReiskaksi. Tossakaan mielentilassa se harvoin on ja nyt oli melkein koko tunnin! Meillä on vielä toivoa! Ikinä ei oo ollu niin hyviä tokoilusessioita mitä eilen oli!

Mä leijun jossain omissa tokomaailmoissani eilisen jäljiltä. Reiskan kanssa ei koskaan missään oo ollu niin hyviä treenejä mitä eilen oli. Ihan mahtavaa oli tehdä sen kanssa töitä! Ylistin sen kotonakin ihan taivaisiin! Mun mahtava pikkutokomies! On tainnu tehdä hyvää se kun sunnuntaina herättelin sitä vähän tähän maailmaan... ;) Niin ravistettava ennen käyttöä-malli tuo meidän olento. Ihanalta tuntui varsinkin se, että Reiska oli niin messissä tekemässä töitä mulle eikä se ollu ollenkaan semmosta pakkopullaa mitä se välillä selkeesti sille on. JEE!

By the way...Kyllä se varmaan viimeistään illalla mut taas tiputtaa maan pinnalle häröilemällä täysillä tai olemalla niin epätokokoira kun olla ja voi. Jostain pitäis vaan keksiä joku juttu, jonka avulla sen sais olemaan yhtä innostunu tokoilusta jatkossakin. Toki eilen se oli niin rehvakkaana siitäkin, kun pääsi mamman kanssa kaksin puuhailemaan jotain ja Kyttämies joutu jäämään yksin kotiin.