Innokkaina Reiskan kanssa käytiin taas Järvenpäässä Riitta Jantunen-Korrin tokossa. Reiska oli jotenkin tosi häpinä reissuun lähdöstä. Varmaan johtui siitä, että pääsi mamman kanssa kaksin tekemään jotain ja pappa jäi kotiin.

Alkuunsa oli ohjelmassa eilen perusasentotreenejä ja kontakteja häiriöllä maustettuna. Reiska oli alkuun vähän tohkeissaan muista koirista, joskin jossain välissä alkoi rauhottua. Perusasento kuitenkin ihan hyvä ja kontaktikin melko hyvä. Sanotaanko näin, että yllätti minut positiivisesti hyvällä kontaktillaan, vaikka kouluttaja aiheutti erinäisiä häiriöitä, mutta Reiska ei muuta kun muutaman kerran mulkaissut kouluttajaa. =)

Paikalla istuminen. Ei olla suuremmin koskaan treenattu tokotreenien yhteydessä (kotona muissa yhteyksissä sitäkin enemmän), mutta en uskonutkaan tuottavan ongelmaa. Eli Repe könötteli ihan hienosti paikallaan, palkkailin muutaman kerran.

Paikallamakuu. Pyöritteli vähän päätänsä ja seuraili tosi ahkeraan, että mitä muut tekee ja millon muut saa namia. Muutaman kerran palkkasin sillon kun katto muhun. Sit heitin isomman kävelylenkin, jonka aikana olin ehkä muutaman sekunnin ajan piilossa. Teki hyvää, koska kun lähdin kävelemään kauemmas, Reiska huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan minuun ja tosi skarppina tuijotti, että missä menen eikä edes vilkuillut sivuilleen, että mitä muut tekevät. Kouluttaja kehaisi meitä siinä kun olin matkalla Reiskan luo ja sittenhän Reiska tietenkin istua täräytti pari metriä ennen kuin pääsin sen luo. Komensin sen sitten uudelleen maahan ja makuutin hetken ja käskin sitten istumaan, mutta siinä vaiheessa Reiska oli jo päättänyt, että nyt maataan ja sain useamman kerran käskeä ennenko Reiska nousi perusasentoon. Olin kuitenkin tähän kovin tyytyväinen, koska makaili kauheen kivasti kun olin poissa ja kauempana.

Hyppy. Meni oikein kivasti, oli viime viikolla selkeästi oppinut, ettei sen esteen sivulle tulla enää vaan jäädään toiselle puolelle könöttämään (nyt könötti kyllä tosi kaukana esteestä kun ohimennen seuraili muita koirakkoja), mutta sitten meni ja ennakoi TAAAAAS istumiskäskyn. Suoritukseen sinänsä olin tyytyväinen.

Sitten otin seuraavaa vuoroa odotellessamme seuraamispätkiä ja jäppinen ei oo koskaan niin hienosti seurannu ja olla kontaktissa mitä eilen oli! WAU! Otin useemman kerran ja joka kerta toimi ihan täydellisesti ja nyt olin niin tyytyväinen!!

Sitten taisi olla vuorossa ruutu, jota emme siis ole suuremmin harjoitelleet. Vein ruutuun yhdessä Reiskan kanssa leikkien patukan ja tyyppi oli kikseissään siitä ja sai melko voimakkaasti käskeä Reiskaa, että antoi patukan olla ja sain sen jätettyä sinne ruutuun. Sitten mentiin vajaan kymmenen metrin päähän ja osoitin ruutua ja sanoin Reiskalle "ruutu". Tyyppi lähti ruopien maata mennessään ja haki sen patukan sieltä ja mä hihkuin sille kehuja sieltä kauempaa. Sitten Reiska postaili ympäriinsä patukan kanssa näyttäen, että hei kaverit, mulla on jotain mitä teillä ei ookkaan. =) Kouluttaja nauroi, että hän vähän jo etukäteen ajattelikin, että ruudusta tulee Reiskan lempiliike ja sen takia hän teidätkin patistaa harjoittelemaan sitä. Ja että ruutu on helppo opettaa Reiskalle, kun Reiska näyttää niin kivasti ite palkkautuvan lelun kanssa. Tehtiin toinen harjoitus ja ihan yhtä mahtava ja vauhdikas suoritus. Miten mä vielä viime viikolla ajattelin, että ruutu on mahdoton opettaa Reiskalle...? Mmhh.. Totaa.... Näitä lisää, kun koira oli kerran niin innoissaan. Kolmisen viikkoa kuulemma kannattaa tehdä niin, että lelu on ruudussa ja sitten vähitellen alkaa häivyttämään sitä lelua pois sieltä tai heittää koiralle lelu sitten kun se on hahmottanut ruudun ja mennyt sinne.

Viimeisenä (eikö me muka muuta eilen tehty?) oli tunnistusnoutoa. Jokainen sai yhden kapulan ja sitten sitä piti piilotella koiralle ja käskeä koiran hakea. Reiska ei muutaman kerran nähnyt ollenkaan mihin piilotin kapulan, mutta tosi sinnikkäästi se jaksoi nenän avulla etsiä kapulaa. Saatiin myös vinkki siihen, miten Reiskan kapulan mälvääminen loppuu. Normistihan se on pureskellut kaikki tunnarikapulat pieniksi päreiksi kiikuttaessaan niitä mulle. Nyt kun Reiska oli löytänyt kapulan, niin mä menin kyykkyyn ja ojensin Reiskaa kohti lihapullakättä. Reiska ajatteli vaan sitä lihapullaa ja mälvääminen unohtu ja vauhtiakin tuli ohimennen lisää. Mahtavaa! Näitäkin lisää! Tää on kuitenkin kans semmonen juttu, mikä on Reiskan mielestä ihan huippukiva! =)

Kovasti Reiska sai tunnarin tiimoilla kehuja sen hyvästä nenänkäyttötaidosta ja sinnikkyydestä. =) Mamma taas vähän ylpeenä paikalla =) Kouluttaja suositteli meille myös mejäilyn lisäksi pk-puolen metsäjälkeä tai sitten erikoisjälkeä, mutta en mä nyt noista niin innostunu oo...

Tosi hyvät treenit siis ja emäntä sekä koira oli molemmat ihan kikseissään ja ihan masentuneita kun treenit loppu =( Me oltais taas voitu treenata vaikka koko ilta. Itellä on tosi ihana katella Reiskaa, kun se on nyt niin tohkeissaan kun joku vaan voi olla tohkeissaan yhdessä tekemisestä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Meidän jäppisillä on nyt molemmilla selkeesti tapahtunu joku vinksahdus päässä. Toivottavasti eivät palaudu entiselle tasolle, vaan ovat tällä vinksahtaneella fiiliksellä jatkossakin. Kyttä on alkanu käyttäytyyn asiallisesti vieraiden ihmisten ja koirien seurassa (lauantainen mejäkoereissu) ja Reiska on alkanu saamaan kiksejä yhdessä tekemisestä (sunnuntain mahtava jäljestys ja suuri tekemiseninto tokossa tällä ja viime viikolla). IHANAA! Mulla on siis vielä toivoo Reiskan kanssa tokoilun suhteen!! =) Tokoillessa lähiaikoina on itellekkin tullu ihan hirveesti inspiraatioo ja intoo tehdä, kun koira on ihan kikseissään siitä, että tehdään jotain yhdessä. Se kuuluisa ilme on nyt Reiskalla hallinnassa =) Pidetään peukkuja, että jatkossa samalla innolla paahdetaan!

Järvenpään tokossa vasta eilen huomasin meidän ryhmän kettuterrierin olevan ilmeisesti kuuro ja omistaja ohjaa sitä käsimerkein. Oli todella mielenkiintosta seurata heidän tekemisiään, kun kaikki on niin erinäköistä, mutta koira on ihan yhtä innostunut kuin muutkin ja on jostain kumman syystä valtavan hyvässä kontaktissa. Jopa kouluttajallakin muutaman kerran ruutua ja tunnaria opetettaessa meinasi mennä sormi suuhun, että mites nämä nyt tälle opetetaan, mutta nopeastihan nuo löysivät keinot opettaa näitä. =)

Tänään taitaakin olla koiranruokaostospäivä ja sitten illalla olisi Kytän silmälääkäri. Toki Kytän silmä on jo melko normalisoitunut, mutta ehkä nyt hyvä käydä juttelemassa lääkärissä kuitenkin, että mitä sille tehtäisiin...