Viikonlopusta ensin vähän stooria... Perjantaina iltapäivästä päädyin koirien kanssa möksälle, minne Minna, Sakke ja ihanainen Rokka tulivat Reiskaa moikkaamaan. Vähän oli väsynyttä leikkiminen tällä kertaa, mutta hetkittäin saivat ihan kivoja keppileikkejä aikaan... Kiitos kun kävitte, toivottavasti saamme taas nauttia ihanaisesta seurastanne pian! =)

Myöhemmin sitten Rane saapui pelipaikalle ja sitten aika pian lähdettiinkin katselemaan ja kuuntelemaan Maj Karman keikkaa. Oli muuten niin loistava keikka ettei oo tullu oltuakkaan pitkään aikaan semmosella! =) Bändi soitti kaikki parhaat biisinsä, herra Ylppö (terkkuja vaan Reiskan enomies Ylpöllekin) kertoili hyviä välispiikkejä ja tunnelma oli mielestäni oikein hyvä, vaikka paljon porukkaa ei paikalle ollut tullutkaan. Niiden menetys, jotka eivät olleet paikalla. Keikka kestikin melkein kaksi tuntia (ja nukkumaan me päästiin joskus 02.30 kieppeillä..). Nyt voidaan myös sanoa, että Herra Ylppö on ollut minun ja Ranen päällä =) Artisti läks vähän seikkailemaan yleisön sekaan ja hyppäsi sen sohvan selkänojalle, jolla me istuttiin ja sitten hengaili siellä meidän päällä! ;) Kuvia tulossa kunhan saan ne koneelle... 

Lauantaina sitten herätyskello soikin jo seiskalta (tosi pitkät yöunet tuli otettua) ja läksin Kyttämiehen kanssa kohti Renkoa ja mejäkoetta. Kokeen järjesti paikallinen metsästysseura ja paikalla oli taasen oikein mukavia ja ihania ihmisiä ja voi että sitä ruokaa...Suussasulavaa... Lauantaina oli aamulla puuroa ja leipiä useine leivänpäällisvaihtoehtoineen, pääruokana hirvenlihakeittoa. Sunnuntaina samanlainen aamiainen, pääruokana hernekeittoa hirvenlihasta, sitten mm. viiriäisenmunia (en uskaltanut syödä kun en tiedä miten niitä syödään) ja muita lisukkeita, jälkiruoaksi kahvia ja kakkua ja pippareita ja ja...

Jäljentekoparit oli suunniteltu etukäteen ja minä sain parikseni pitkän linjan harrastajan P. Mamian =) Tarkoitus oli tehdä avoluokan jälki nro 18 ja voittajaluokan jälki nro 9. Meinas iskeä paniikki kun huomasin, että pitää tehdä voittajaluokankin jälki ja mähän oon niin paljon perehtyny voittajaluokan jälkeen etten edes tienny minkä näkönen siitä pitäis tulla saati sitten ollu mitään tietoa mistään kulmista, makauksista tai muustakaan.. Edelleenkään en myöskään osaa suunnistaa kompassin kanssa enkä laskea matkaa metsässä. Noh, onneksi luotin pariini, jonka tiesin osaavaksi. Ehkä minäkin vielä opin...Kevääseen mennessä..?

Kokeen pääjehu oli oikein mukava mies ja kertoi ottaneensa minut kokeeseen sen takia, että pääsen opettelemaan jäljentekoa kokeneen tekijän johdolla. Tosi hienosti ajateltu. =) Kaikki jäljet tehtiinkin niin, että jokainen pari teki voittajajäljen sekä avoimen jäljen ja voittajajälkien oppaat opastivat meitä aloittelijoita.

Voittajajäljen tekemiseen ei sitten mennytkään suuremmin aikaa ja siitä tuli mielestäni aika hyvä. Lisäksi sain paljon vinkkejä sen tekemiseen ja muutenkin... Avojälkeenkään ei mennyt paljon aikaa ja siitäkin tuli oikein onnistunut ja piilomerkkasin sen niin, että niitä merkkejä oli sitten metsä täynnä, mutta ennemmin liikaa kuin liian vähän...Matkoihin kokeessa meni paljon aikaa, kun jäljet olivat tosi kaukana toisistaan ja kokeen keskuspaikkakin oli aikamoisen metsäpolun päässä...Parini totesikin jäljet tehtyämme, että ihan hyvä minä muuten olen, kunhan vielä opettelen suunnistamaan... ;)

Kyttä oli kokeen pääpaikalla koko päivän könöttämässä auton luona ja sunnuntaina kuulinkin paljon ihmettelyä siitä, että miten koirani on niin rauhallinen autossa ollessaan (koira takakontissa, takakontti auki). Oli kuulemma vaan nukkunut vaikka ihmisiä ja koiria oli mennyt ohi. Olin oikein tyytyväinen kun kuulin nämä kommentit. Ja sitten kyseltiin vinkkejä, että miten muut voisivat opettaa koiransa pysymään samanlailla autossa...Ööö...tota... oli vähän vaikea neuvoa, kun molemmat pojat nyt vaan pysyvät siellä autossa. Ne tietää, että jos ei ole lupaa, niin sieltä ei tulla tai jos sieltä tullaan, niin sinne lennetään kivalla niska-perse-otteella pikaisesti takasin... Muutenkin tuli taas paljon kommenttia meidän rotuvalinnasta ja kovasti ihmiset kyselivät rodusta. Onneksi vastaukset on valmiina, kun samat kysymykset toistuvat jokseenkin usein...

Lauantaina pääsin möksälle joskus varmaan viiden maissa ja siellä olikin sitten Aatu (Ranen kummipoika 6v.) hoidossa. Kova kyselyikä tuntui olevan päällänsä. Aatu kerkesi kysymään ainakin 5 kysymystä siinä ajassa kun mietin ensimmäiseen vasta vastausta... =) Käytiin sitten Aatun kanssa saunomassa, syömässä ja katselemassa Elonkierrossa eläimiä: sikoja (haisevat kuulemma pahalle? ;) ), vuohia, lehmiä, heppoja ja kukkoa. Nukkumaanmenoaika tuli liian pian, mutta sammuin kuin saunalyhty kun olin niin väsynyt jälkien tekemisestä.

Aamulla taasen herätys joskus kuuden maissa ja suoraan sängystä suurinpiirtein autoon ja Reiska konttiin messiin. Aamutuimaan arvottiin jäljet ja Reiska sai jäljen numero 16. Minulle opastettavaksi tuli koikkeriuros =)  

Laukauksensietokokeeseen. Reiska puuhun ja itse muutaman kymmenen metrin päähän. Reiska tuijotteli intensiivisesti mua ja laukauksen kuultuaan vähän luimisti korviaan koko ajan herkeämättä tuijottaen mua. Ei ottanut mitään häiriöö, vaikka moni meidän ryhmän koira huusi tohkeissaan. Hyväksytty suoritus. Tulee nyt näitä ainakin harjoteltua koko rahan edestä...

Sitten menin pienelle metsätielle kävelemään ja Reiska pomppi vapaana ympärilläni. Ei kävelty kuin joku 20 minaa ja siitäkin jonkin verran oli seisoskelua ja luonnon ihmeiden ihmettelyä. Sitten ajettiin meidän jäljen päähän ja alettiin odottelemaan omaa vuoroa. Otin siinä ohimennen parin tunnin tirsat ja kun heräsin ja nousin autosta, niin opas ja tuomari sattuivatkin juuri tulemaan paikalle. Jouduin toki taas ottamaan Repen suoraan autosta suoritukseen.

Huono säkämme (onko tämä enää säkää vai ollaanko vaan oikeesti ihan surkeita?) jatkui. En huomannut antaa Reiskalle juomista ennen jäljelle menoa. Lisäksi jäljen yli oli mennyt aamun tai yön aikana hirvi ja tuoretta (t)ulostetta oli metsässä jonnin verran. Maassa oli myös iso hirven makaus, jonka Reiska tosin selvitti käsittämättömän hienosti. Tästä olin ylpeä!

Jäljen ikä 20 h 57 min.

Koeselostus sanoo näin:

Reiskan metsässä haahuilua voi nimittää jäljestämiseksi vain aika ajoin. Jo lähes heti krepitykseltä voimakkaasti ilmavainuinen ja korkeajalkainen koira lähtee jäljestämään muutaman metrin sivussa varsinaiselta veriuralta. Se kaartaa jossain vaiheessa ihan jäljen päälle, toteaa kuonollaan jäljen paikan ja jatkaa taas etenemistä hieman sivussa ja lopulta ajautuu niin pitkälle verijäljeltä, ettei taitavanakaan vainukoirana saa vainua verestä. Tähän jäljelle palautukseen loppuu sitten lähes samantein koiran vähäinenkin into koko hommaan. Hetken aikaa pyöriskellään sammaleessa ja kun lopulta ohjaaja saa koiran liikkeelle, niin eteenpäin mennään, mutta homma tuntuu kokonaan unohtuneen. Koira jäljestää ohi makuun ja ajatukset lepäävät varmaan jo lämpimässä, omassa petissä ja päiväruokailussa, sillä jäljestämistyöskentelyyn koiralla ei ole intoa. Vielä kerran kokeillaan kulmalta saadaanko koiraan vipinää, mutta suunta koiralla on aivan itse valittu ja ohjaaja keskeyttää kokeen. Hieman haluton suoritus koiralta tänään eikä ohjaaja onnistunut saamaan siihen millään kipinää.

Tuomarina Jari Salokanto, joka oli hieman pelottavan oloinen, mutta häntä kuskailtuani ees taas tutustuin vähän ja oli oikein mukava tyyppi.

Tuomari lähti jäljeltä takaisin autolle ja me oppaan kanssa sitten käppäiltiin jälki loppuun. Ajoittain Reiska eteni hienosti, välillä kyllä hortoili jossain muualla. Opas kyllä totesi minulle, että kyllä koirasi näköjään jäljestää osaa, muttei oikein inspiraatio tänään ole korkealla. Näinhän se oli.

Reiskahan on yleensä maavainuinen koira, kuten edellinenkin koeselostus kertoo...Oppaan kanssa mietittiin, että Reiska taisi alkuun muistaa, että mikä oli homman nimi, mutta aika pian se alkoi etsimään vettä. Kun oli löytänyt vettä ojasta, jäi sitä juomaan ja viilentymään veteen. Ei tosin mielestäni ihan hullun kuuma ollut. Sen jälkeen Reiska hetken taas olin perillä hommastaan, kunnes tuoreet hirven papanat houkuttivat niin paljon, että oli pakko mennä niihin kierimään. Siinä vaiheessa emäntä repesi jo nauruun mietittyään ensin hetkisen alkaako itkemään vai nauramaan... Pääasia, että koiralla oli hirmu kivaa! Kieriminen ja pyöriminen on muutenkin ihan Reiskan lempparihommaa. Kaikki luutkin se mielellään syö niin, että makaa selällään maha kohti kattoa, pitää luuta tassujen välissä ja nakertelee sitten siinä... Koitettiin tosiaan vielä jäljelle, mutta näin, että ei Reiskaa vähempää voisi kiinnostaa, niin ajattelin säästää tuomaria ja keskeyttää kokeen ennenkuin tuomari sen tekee... Tästä kenties opimme taas jotain... ;) Ensimmäiseltä kulmaltakaan Reiska ei meinannut lähteä minnekkään, kun jäi vaan syömään sinne veristä sammalta... No ainakin merkkasi kulman ensimmäistä kertaa elämässään hyvin. Ehkä siitä vielä joskus jälkikoira tulee...

Maasto oli kyllä miellyttävää suomalaista suopohjaista eli vetistä metsämaastoa. Reiskan jälki oli hyvin tehty ja oletin, että sen tuoksu olisi ollut voimakas yöllisen sateen ja märän maapohjan johdosta, mutta eipä se Reiskaa vietellyt ainakaan tarpeeksi.

Minun opastamalleni jäljelle tuli tosiaan 12-vuotias poika nuoren koikkeriuroksen kanssa. Alkuun jäljestys sujui vallan mainiosti, kunnes ennen ensimmäistä kulmaa koira alkoi haahuilemaan omiaan. Toisella osuudella pari palautusta jäljelle ja haahuilua. Nuoren ohjaajan hermot eivät kestäneet selkeästi koiran riistaviettisyyttä ja viimeistään siinä vaiheessa pojan hermot menivät, kun pyyparvi lehahti lentoon ihan koiran nenän edestä. Itseeni olin opastamallani jäljellä tyytyväinen, kun tiesin koko ajan missä jälki meni ja olin piilomerkannut sen sikahyvin...Varsinkin kun ottaa huomioon, että piilomerkkasin elämäni toisen jäljen...

Avoimen luokan koirilla oli eilen muuta tekemistä kun jäljen seuraaminen ja kahdeksan koiraa kahdestatoista ei saanut tulosta joko tuomarin tai ohjaajan keskeytyksen johdosta. Maasto oli kyllä ihan käsittämättömän riistarikasta!

Kaatona oli hervottoman kokoinen hirven sorkka ja kokeen pääjehu Keijo antoi yhden sorkan minulle =) Nyt päästään semmosella harjottelemaan. Reiska oli tosi kiinnostunut ja innostunut sorkasta =) Lisäksi kokeen pääjehu Keijo kysyi minulta, että olenko ensi vuonna kiinnostunut tulemaan ko. metsästysseuran järjestämiin kolmeen mejäkokeeseen. Olin ihan innoissani, että tottakai mielelläni tulen. Keijo sanoi, että on laittanut nimeni muistiin ja jos ilmoittautumiset kokeisiin tulevat, niin olen mukana ilman muuta. Ihana kun on ilmeisesti innokkuudella tullut tehtyä vaikutus =)

Kokeeseen oli muutenkin ollut kovasti tunkua (kappas), mutta onneksi olivat saaneet yhden tuomarin lisää, niin 18 koiran sijaan kokeeseen pääsikin 24 koiraa. Kokeessa oli 11 eri rotua edustettuna, mikä oli ihan mielenkiintoista. Perinteisiä jälkikoirarotuja toki paikalla oli paljon.

Ihana reissu, kiva kun tuli tehtyä. =) Nyt sitten kotona harjoitellaan näillä näkymin loppuvuosi ja sitten keväällä taas mietitään kokeita ja tutkitaan koekalenteria. Lisäksi mamman pitää nyt mennä jonnekkin kurssille, missä opetetaan suunnistamaan (sain kyllä viikonloppuna ahaa-elämyksen ja oletan tietäväni miten se menee..) ja sitten pitäisi vielä saada selvyys askelmitastani, niin sitten olisin jo mielestäni lähes valmis avo-luokan jäljentekijä =)

Eilen kotosalla oltiin 10 maissa. Repellä taisi kyllä ottaa herneen päälle tuo reissu, kun oli ihan kuollut koko matkan ja vielä kotonakin ihan taju kankaalla. Tekee hyvää koiralle. Siitä olin ylpeä, että vaikka Reiska taas rähähtikin vähän tuomarille ja oppaalle ennen jäljelle menoa, niin ei kyllä mielestäni ottanut yhtään häiriötä perässäkulkijoista. Jotain edistystä! =)

Tänään mennäänkin sitten katsomaan Tessaa ja Lunaa, huomenna taas paneudutaan tokoon ja loppuviikolla mennään pesulle...Mulla kun on kauheen hyvänhajuinen koira...Nimim. ei se hirvenpaskassa oo, mut kuitenkin.... ;)