Tarkemmin ilmaistuna PelleHermanniShöy =)

Tehtiin ensin Reiskan kanssa menomatkalla semmonen kiva pieni Itä-Helsinkisightseeing kun käännyttiin vahingossa yhtä liittymää liian aikasin pois Itäväylältä. Mulla on navigaattori, joka on oikein fiksu. Koskakohan mä alkasin meneen sinne minne se käskee? ;)

Vähän treenien aikana sataa tihkutti, mutta eipä tuo menoa haitannut. Ensin alkuun ihan vieras ihminen (toisen ryhmän kouluttaja) tuli tekemään luoksepäästävyyden. Reiska teki perinteiset ja nousi seisomaan ja meni ihan ilosena moikkaan ei siis ollut mitään tietoa sunnuntain mörinöistä tai mistään. Kai se mun jännitys sitten niin paljon vaikutti, että Reiska koki tarvetta suojella mammaa.

Paikallamakuu. Makaili oikein kivasti kahden neitokaisen välissä. Reiskan takana oli koirapuisto, josta tuli tosi paljon häiriötä ja välillä vieressäolijat kävi palkkaan koiriaan ja leikittämässä niitä ja Reinomies pysyi =) Vähän vaan vilkuili välillä muualle, mut ei mitenkään levottoman olosesti. Olin tyytyväinen. Sitten kun viimistä kertaa vapautin Reiskaa paikallamakuusta, niin tuo meinasi kiskasta mut kumoon. Olin just laittanu sille narun ja ottanu sen käteeni ja sanoin taikasanan "VAPAA" ja Repehän sitten ampasi suoraan eteenpäin. Mä en ollut varautunut ja tosissaan muutaman metrin hypähdin sen perässä ja olisin ollu nokallani, jos en ois jotenkin äkkiä saanu edes jotenkuten tukevasti jalkojani maahan. Sitten kun eteenmeno stoppas, niin Reiska alkoi pyöriä mun ympärillä minisikakohtauksensa vallassa ja röhki menemään. Mä nauroin kyllä niin paljon ja samoin tuo toisen ryhmän kouluttaja =) Ryhmäläisemme kattoivat sitten vähän kieroon...

Sitten paikalle tuli oma kouluttajamme, joka kertoi ensin leikkimisen tärkeydestä treeneissä ja sittn puhui rauhottumisesta. Päivän pääasia oli seuraaminen, josta kertoi ensin "teoriapläjäyksen" ja sitten tsekkasi jokaisen koirakon kanssa seuraamisen sujuvuuden. Siinä sitten vuoroamme odotellessa Reiska harjoitti kääpiökävelyä (raahaa kutiavaa? pyllyään perässään istuma-asennossa) ja jatkoi minisikalinjalla. Mä olin niin onnellinen kun Repe oli onnellinen ja sunnuntain sekoilut oli kaukainen muisto vaan, niin höröttelin siellä kovaäänisesti ja kaikki katto taas mua ja Repee kummasti... ;)

" Jaa mää vai?"

Omalla vuorollamme Reiska teki ihan sikahienon seuraamisen (juu kyllä se siis kotona osaa..!) ja kouluttaja sanoi, että hänellä ei ole tuohon mitään sanomista kun on niin hienoa. Joops...Hyvähän sitä on sitten alkaa parantaan tuota seuraamista kun Repe ei kerran suostunu kouluttajalle näyttämään normivammaseuraamistaan tai mitään muutakaan versiota asiasta... Huoh... No se oli kyllä tosi vireessä eilen, ei voi muuta sanoa. Miksei ne kisat ollu eilen? ;)

Seuraamisen käännöksissä kouluttaja vähän kommentoitti mun tekemistä kun hidastan kuulemma vauhdin jo hitaaksi kävelyksi, että vähän reippaampi sais olla, mutta muuten kuulemma ihan hyvä ohjaus koiralle tolla tapaa - siis niinko Repe hokaa vauhdin muuttuessa, että jotain on tapahtumassa ja pitää olla erityisen skarppina. =)

Siinä ne treenit sitten vierähtikin. Repe oli tosissaan vireessä ja toki se hölmöili ja hauskuutti mua minkä kerkes ja oli tosi ihanat treenit, ei oo noin kivaa ollukkaan aikapäiviin! =) Jotenkin vaan ihmetyttää toi noitten muitten ryhmäläisten touhu. Ne on jotenkin hirveen vakavia ja niiden koirat on jotenkin hirveen vakavia eikä ollenkaan innostu riehumaan. Eilen muutama ei saanu koiraansa edes leikkimään. Ja sit ne kattoo mua ja Repee kuin sekopäitä. Hei ihmiset HALOO, antakaa koirienne olla välillä koiria ja jos niiden tekee mieli hauskuuttaa tai muuten vaan sekoilla, niin antakaa niille mahdollisuus siihen. Ei se elämä tai treenaaminen saa olla kovin totista! Meillä ainakin on pirun hauskaa =) Eikä meillä ollu edes lelua mukana, mut kyl me osataan leikkiä ja pitää hauskaa ilman leluakin! =)

Sitten sen verran huomasin eilen, että kovasti Repe on keksinyt tarjoilla seisomista, mikä on ihan jees sunnuntaita ajatellen, eikä jatkossakaan se ole kauheen huono tarjoiluehdotus, koska istuu kuitenkin käskystä tai sitten kun huomaa, ettei ole tuottoisaa tuo seisominen... Sitten lisäksi kekkasin eilen, mikä saa Reiskan rentoutumaan ja vetämään kevyemmän vaihteen päälle. Tätä pitää kokeilla jatkossa jos tuo ottaa samanlaisen jännäkakka-asenteen kuin mitä sunnuntaina, niin jos vaikka heittäis sitten rennomman asenteen silmään. Eli mehän ollaan opetettu Reiska, joka rakastaa kierimistä ja pyörimistä selällään maassa menemään selälleen maahan ja kitumaan (kuoleminen ei onnistunut, kun on niin eläväinen koira) kun me osotetaan sitä sormella ja sanotaan PAM. Toki ei sitä nykyään tarvi osottaa edes sormella, pelkkä PAM riittää. Tekee kitumisen myös vauhdista, mikä on aikas hupaisan näköistä ;) Mutta eilen aikani kuluksi ajattelin treeneissä kokeilla jotain kivaa temppua Repelle ja jotenkin pamauttelun ja pyörimisen ja kierimisen jälkeen Reiska oli niin vireessä ettei tosikaan. Toivottavasti tämä toimisi jännityksen laukaisijana jatkossa! =)

Tää kuva on ollu varmaan ennenkin ja vastaavanlaisia on ollu ennenkin, mut toi vaan on Repen lempipuuhaa...