Se on loppu nyt ja masentaa, mutta toisaalta oon tosi onnellinen siitä, että sain ihan hulluna kaikkia vinkkejä ja neuvoja ja ahaa-elämyksiä meidän tekemiseen. =)

Eilen jälleen cruisailu Järvenpäähän. Oltiin tällä kertaa nurmikon sijaan hiekalla ja se on Reiskalle sinänsä parempi alusta, koska ei haistele yhtään hiekkaa. Nurmikolla kun tuo haistelu on ongelmana. Otettiin ensin koemaiseen tyyliin kehäänmeno ja seuraamiseen lähteminen. Kouluttaja toimi liikkeenohjaajana. Reiskalla meni tosi hyvin. Tosi kivasti lampsi mun vierellä kehään, käskystä tuli sivulle ja lähti tosi hienosti seuraamaan. Tää otettiin kuitenkin kahteen kertaan.

Sitten paikallamakuu. Menin ensin piiloon, josta tarkkailin Repeä: pää heilu hulluna kun se ei huomannu minne mä menin ja selkeesti etti mua katseellaan. Kouluttajakin huomas tän ja läksi käveleen Reiskan ympäri tosi läheltä Repeä. Ei haitannu Repeä ollenkaan, ihan kuin ei ois huomannu Riittaa ollenkaan, kun etti vaan mua. Mä tulin esille, kävin palkkaamassa sitten kun pää ei enää pyöriny ja menin takasin piiloon. Nyt näki minne mä menin ja makas ihan rauhallisena tuijottaen sinne suuntaan minne mä menin. Pysyi koko ajan ihan samassa asennossa kuitenkin. Mamma on ylpee =) Kun menin takaisin Reiskan luokse ja käskin sen perusasentoon, niin se jotenkin oli tosi hankalaa. Ei suostunu ensin nouseen istuun. Sit kun oikein voimakkaasti käskin sitä, niin se nousi, kiersi mun ympäri ja tuli sivulle oikein hienosti. Mutta eihän tämän näin pitäisi mennä...Noh, harjotellaan..

Liikkeestä seisomaan jääminen. Ensimmäisellä kertaa häröili tosi pahasti seuraamisessa, mutta jäi tikkusuoraan seisomaan eikä ollut ollenkaan vinossa niinkuin tapana yleensä on. Siis itse asiassa ei ole koskaan jäänyt seisomaan noin suoraan mitä nyt jäi. Viime kerran treeni tais jotenkin auttaa siihen... Nätisti seisoi ja odotti mun paluuta ja käskystä istui hienosti perusasentoon. Mutta mutta... Ei jäänyt seisomaan käskystä, vaan piti antaa vartaloapu vielä ennen kuin jäi paikalleen...Tehtiin toisen kerran ja nyt seuras tosi hienosti, mutta kaipas taas vartaloavun ennenko pysähty...Muuten taas täydellinen loppu suorituksella. Tätä(kin) pitää vielä harjotella paljon. Isäntä vois kyllä tehdä ton suorituksen kertaalleen ja karjasta Reiskalle sen seiso-käskyn, niin menis jakeluun ja varmaan toimis mun kanssakin paljon paremmin taasen... Repe välillä kun tuntuu kaipaavan vähän voimallisia käskyjä muistaakseen miten homma piti suorittaa...

Kokeiltiin tässä myös takapalkkausta niin, että mä seurautin Reiskaa ja käskin pysähtyä seisomaan ja Riitta viskas narupallon Reiskan takana maahan, niin että melko voimakas ääni kuului ja mä huusin samalla,  että vapaa. Reiska kyllä juu vapautti ittensä, mutta tuli mun luo tökkimään mun kättä, että missä se nami on...ei sinne pallon luo ja jouduin käskeen sen meneen sinne... Muuten palkkailin eilen pallolla sillon kun oli erityisen hyvä suoritus. Hyvistä suorituksista sai palkaksi vaan lihapullaa... =)

Sitten harjoteltiin sivulle liikkumista ja peruuttamista. Reiskallahan on aina ollu tää perseenkäyttöongelma, mut oon sitä vähän harjotellu kotonakin. Eli ollaan ruokakupin äärellä harjoteltu tota oikeelle menemistä ja se meni eilenkin ihan kivasti, toki Repe hytky pyllynsä kanssa välillä miten sattu. Tähän sain opetusta, että miten nami voisi olla kädessä ja missä käsi voisi olla, jotta se tukisi koiran oppimista. Toki Reiskalla meni silleen vähän yli, että ei pystyny jossain välissä keskittymään muuhun kuin namiin ja sitten otettiinkin toi käsiapu pois. Vasemmalle siirtyminen oli hieman hakusessa, paremmin se kyllä meni kuin uskoinkaan eli kun itse siirrän oikean jalan Reiskan etutassujen väliin ja sitten vähän työnnän omalla vasemmalla jalallani Reiskaa, niin se tajuaa siitä lähteä siirtymään vasemmalle. Toki se tosi helposti tuota pyllyään nostelee ilmaan tai nousee kokonaan seisomaan, siirtyy ja menee uudelleen istumaan. No tämä on tämmönen kiva pyllyjumppa mitä kotona voidaan harjoitella.

Peruuttaminen oli sitten oma juttunsa ja muutaman kerran namilla auttaessani luulinkin ja säikähdinkin jo, että Repe muksahtaa selälleen, niin paljon oli mutkalla taaksepäin. Ei meinannut tuo peruuttaminen mennä heti jakeluun, mut eipä sitä olla tuossa muodossa ennen otettukaan, niin ei ehkä kaada maata. Harjoitellaan kotosalla...

Viimeisenä oli vuorossa ohjatun noudon harjoittamisen aloittaminen...Reiska jätettiin merkille könöttelemään ja vein ite lelun ensin oikealle puolelle ja palasin Reiskan luo. Näytin kädellä suunnan ja sanoin käskyn "oikealle". Repe lähti hitaasti kävelemään oikeaan suuntaan ja vähän ihmetteli ja katseli taaksepäin mua, että mitä hittoa tässä nyt pitäisi tehdä...Sitten näki lelu ja singahti sinne ja kehuin tietenkin kovasti. Sama vasemmalle puolelle ja yhtä hitaaaaasti ja laahustellen lähti taas menemään kunnes taas huomasi lelun ja singahti sinne. Missäköhän sen silmät oli sillon kun näkyvästi vein lelun paikalle? Vai voiko muisti olla niin lyhyt...? Noh, tätäkin harjoitellaan jossain vaiheessa lisää ja luulen, että tästäkin tulee kiva juttu Repelle...Kun tykkää juoksemisesta ja kapulan tuomisesta. Toki sitä kapulaa en ole ajatellut vielä pitkään aikaan ottaa tuohon...

Ihan positiivinen mieli jäi viimisestä kerrasta ja nyt etsitäänkin sitten uutta ryhmää tai kurssia, jossa vois harjotella...

Repellä alkaa oleen jo parempi keskittymiskyky eikä ota enää ollenkaan niin paljon häiriötä muista koirista tai mistään muustakaan kuin ennen. Eilen meni paljon hevosia ohi, mutta eipä Repe niistä oikein piitannut ollenkaan, mistä itse vähän yllätyin. Oman ryhmän koirista ei ottanut häiriötä, vaikka muutaman kerran niitä kutsuikin leikkiin luppoajalla. Ainoastaan kunnon häiriön otti saksanpaimenkoirasta, jota ulkoilutettiin lähistöllä. Kuvitteli varmaan taas, että Hula on maisemissa...Koskakohan se pääsee tästäkin yli ja uskoo, että aina ei ole Hula kyseessä kun nähdään saksanpaimenkoira...