Eilen oli kovin sateinen ja ankea sää, joten ei lähdetty ollenkaan sitten lenkille, vaikka sitä oltiin suunniteltu aika pitkästi ja melkein jopa hartaastikin.

Koirilla oli kuitenkin hyperaktiivisuusvaihde silmässä siitä asti kun töiden jälkeen menin kotiin. Reiska heti alkuun kolhi minut mustelmille ja onneksi nenä on vielä paikallaan - niin kovaa se oman nenänsä löi minun nenääni. On se ihanaa kun jotkut on niin onnellisia siitä kun menen kotiin =)

Teimme siis otsikon mukaisesti nenänkäyttöharjoituksia. Ensin oli vuorossa Kyttä ja Reiskan oli määrä suorittaa paikallaistuminen sillä aikaa. Piilotin Kytälle nameja maton alle, kenkätelineeseen, hyllykköön ja penkin päälle. Eri korkeuksille, kun jostain luin, että koiran hahmotuskyky eri tasojen välillä ei välttämättä ole kovin hyvä. Pappis istua könötti paikoitettuna sen aikaa kun tein kätkemisiäni. Odottamisen harjoittelua. Käskystä läks kuin tykin suusta, tiesi selvästi mitä etsittiin ja etsi tosi hienosti häntä heiluen ja nenää tuhisuttaen. Ei luovuttanut ennenkuin löysi. Oli onnellinen löydöistään vaikkei nameista niin piittaakaan.

Reiskan paikallaistuminen ei sit mennyt ihan putkeen. Aina kun annoin Kytälle käskyn mennä etsimään, Reiska singahti siltä istumalta kohti etsintäaluetta. Ei näin. Noh, harjoitus oli hyvä kuitenkin. Reiskan on kuitenkin opittava, että sitten tehdään kun sille puhutaan ja kun minä puhun. Tokotreeneissähän se saattaa mennä kenen tahansa käskystä esims maahan ja muutenkin jos joku voimakkaammin käskee koiraansa, niin Reinomies tottelee...

Reiskan etsintävuoron ajan odottamisharjoituksia tehostetusti tehdylle papalle ei ollut mitään ongelmaa maata lattialla ja odottaa vuoroaan. Reiskan etsintään lähtö oli yhtä lennokas kuin Kytälläkin, etsiminen oli puolestaan haparoivempaa kuin Kytällä. Jos ei meinannut löytyä, niin saattoi palata luokseni. Toki uudesta käskystä lähti innokkaasti menemään taas. Melko tyytyväinen tähänkin suoritukseen...

Siinä sitten viime yön kypsyttelin (koskakohan olen ajatellut nukkua?) Kytän harrastamisjuttuja ja mietin, että vois kokeilla piruuttaan vahia. Jäljet on kuitenkin samanlaisia kuin mejässä. No okei, ehkä vähän vaikeempia =) Kyttä on kuitenkin paljon parempi jäljestelijä kuin Reiska, niin se vois handlata hyvinkin tommosen vahin. Pitää kokeilla. Ko tästä nyt iskis inspiraatio tehdä niitä jälkiä...

Ymmärtääkseni tuossa vahikokeessa ei ole laukauksensietoa, niin olis siis omiaan Kyttikselle =) KORJATKAA jos olen väärässä! Ohjaajalta edellytetään metsästyskorttia ja voimassa olevaa hyväksyttyä ampumakoesuoritusta. Metsästyskortti on lompakossa ja toi ampumakoekaan niin haastava oo...Pitäis vaan ehkä vähän verestää taitoja ja mennä sit kokeileen..Jos 90-kymppiset papatkin sen onnistuu läpäseen, niin miksen minä sitten...Ja jos en läpäse, niin pitää vähän vinkkailla iskälle... Toki siihen on vielä PAAAAALLLLJJOOONN matkaa että Kyttis olis mihinkään kokeeseen menossa ja voip olla ettei koskaan oo menossa...Mut seuraava koira voip olla menossaan, et pitää valmistautua...Toki sitä seuraavaa koiraakaan vielä oo tiedossakaan, mut kuitenkin...

Aina välillä tulee mieleen, että miten vinksaan muakin katotaan ko palveluskoiran kanssa mejäilen ja mahdollisesti jatkossa vaheilen... =)

Ja meidän Reinomies...Ilmosin sen agilitykurssille =) Kaikkee pitää kokeilla, jotta tietää sit mistä tykkää ja mistä ei =)