Perjantaina startattiin kohti Rautjärveä (matkaa lähes 300 km yhteen suuntaan) kolmen kieppeissä. Perillä oltiin joskus kasin maissa. Ihan käsittämättömät letkat koko ajan. Mihin ne kaikki ihmiset oli autoillaan oikein menossa? Perille kun päästiin, niin ei ollu minkäänlaista hajua siitä, mimmoseen paikkaan oltiin tultu, meillä ei ollu mitään etukäteistietoja tosta paikasta...Sattui nimittäin olemaan säkkipimeää. Asuntomme oli sisältä kyllä ihan luksusmalli =) Kaikki mahdolliset vetkuttimet ja vempaimet kyllä löyty ja tilaa oli ruhtinaallisesti. Tuo paikka oli siis rajavartiolaitoksen tai tullin entinen rajavartioasema tai joku vastaava.

Aamulla heräiltiin rauhassa ja alettiin vähän katteleen, että mimmoseen paikkaan oltiin tultu ja toooosi hienolta näytti:

Meidän majapaikkaamme oli tuon talon toinen pääty:

Pihapiirissä oli myös toinen talo, jonka toisessa päädyssä oli jotain saksalaisia lomailijoita ja toinen pääty oli tyhjänä.

Pihapiiri olikin sitten ihan kivan kokoinen:

Harmi kun ei ollu grillikelit:

Ranta oli ihan vieressä ja siellä oli rantasauna. Meidän talon alakerrassa oli sähkösauna ja se oli niin hieno, että käytimme sitä. Rantasauna kun oli vähän sen oloinen, ettei haluttu sitä lämmittää.

Lauantai kului aika mukavasti paikkoja ihmetellessä, Simpeleellä käydessä ja tulihan sitä sitten vähän lenkkeiltyä lähiympäristössä ja sitä kävelyä tuli semmoset kevyet 15 kilometriä. Parhaimmillaan oltiin ihan Venäjän rajan tuntumassa. Semmonen järvi, jonka toinen puoli on Suomen puolella ja toinen puoli Venäjän puolella oli meidän edessä. Kerrankin jouduin kehumaan Ranen puhelinhankintaa. Puhelimessa oli GPSpaikannin ja sen avulla oli kiva lenkkeillä kun vähän tiesi missä oli ja minne kannattaa mennä. Ei uskallettu kävellä muualla kuin teitä ja polkuja pitkin, kun näytti metsästäjiä koirineen pyörivän ympärillä aika paljon. Ei uskallettu myöskään pitää koiria irti ihan vaan ettei ne metsästäjät luule niitä mettäneläimiksi ja ammu niitä. Poikien kannalta siis vähän tylsää, kun joutuivat tyytymään remmilenkkeihin.

Valokuvaus - uusi intohimomme... Harjoiteltiin uuden kameramme käyttöä ja ihan kehityskelpoisia kuvia mielestämme saimme.

Aamu-usva järvellä

Pakkasyön aikaansaannoksia:

Ihan vieressä oli myös ampumarata, josta ei muutamaa laukausta enempää kuulunut ääntä.

Tiellemme sattui myös paikallinen nähtävyys:

VR kulkee mitä ihmeellisimmissä paikoissa:

Minä ihan häpinä - ekaa kertaa kai taluttelin meidän molempia koiria ja kyllähän ne kivasti siinä kävelivät. En tiedä miksen tuotakaan ole ennen harrastanut...

Marjoja ja kukkia löytyi vielä jos jonninmoisia:

Maisemat oli aika hienot - jopa niin hienot, että tonne on päästävä uudestaan...

Rantasaunan vahdit:

Ihastuin näihin "vanhoihin" kuviin ihan täysin:

Jäiks mä kiinni hempeilystä..?

Vihdoinkin saatiin myös KönöEerosta puuhakorvakuva. Reiskan toinen korva menee sen puuhastellessa aina välillä tolleen ihan hullusti (sojottaa epämääräsesti eteenpäin) ja nyt se on vihdoinkin ikuistettu - tosin vähän epäselvänä =)

Eilen sitten tuolla suunnalla oli karmea kaatosade ja aikaistimme lähtöämme. Tarkoitus oli olla iltapäivään saakka ja nauttia olosta, mutta kun emme päässeet ulos, niin se oli sitten ihan sama ollaanko sisällä kotona vai tuolla. Noh, päästiinpähän kotiin ilman ruuhkia.

Kyllä taisimme olla molemmat kärttyisiä kun jouduimme takaisin betoniviidakkoon - ainakin kärttyily tuntui olevan sen mukaista ;) Lohdutukseksi piti sitten vähän syödä kebabbia ja illalla tehdä vielä pannukakkua.

Mietittiin, että tuonne pitäisi kyllä tosiaan mennä uudelleen ja jos lähiseudulla on ensi kesänä mejäkokeita, niin sitten ainakin. Maastot olivat nimittäin aivan ihanat. Toki niitä susia, karhuja ja muita metsäneläimiä asustelee noissa metsissä varmasti aika runsaanlaisesti.

Reissun aikana tuli myös todettua, että Reiska onkin paperitehdas - haju on ainakin ihan sama! =)