Ranen ja Repen kanssa suunnattiin agiliitelemään eilen taas Pitäjänmäelle. Edellinen kerta meiltä jäi väliin pohjosen reissun takia, mutta käymme sen sitten tammikuussa.

Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi koira, joka rähisi koko ajan Repelle, mutta yllätyksekseni Repe ei ollenkaan provosoitunut siitä. Olin vallan ylpeä.

Ensin kahden hyppyesteen sarjaa ja se meni pienen alkukankeuden jälkeen ihan hyvin. Toki Repelle ei meinannut mennä millään jakeluun se, että minkä takia pitää hypätä kahden esteen yli, että eikös tässä voi hypätä vaan yhden yli ja jäädä seisomaan niinkuin tokossa... Toki omistajassakin oli kummasti vikaa, kun ei meinannut millään muistaa, mikä oli meillä käskyn nimenä...

Sitten mentiinkin keinulle ja siitä alkoikin ne murheet. Olin ajatellutkin, että se on Repelle tosi kaamee juttu, mut en ollu uskonu, että noin kaamee juttu. Namitettiin koko keinu ja mä ja Rane oltiin molemmilla sivuilla jottei Reino pääsis hyppäämään pois. Pitkään kesti, että saatiin Reiska menemään ylöspäin niin, että sen kaikki jalat oli keinulla. Kova pyrky oli myös pois. Kaikkein pahin juttu oli se, kun Reiska oli keinun puolivälissä ja käännettiin keinua niin, että ylämäen sijaan tulikin alamäki. Reiskalle iski ihan käsittämätön paniikki. Hirveä läähätys ja stoppi siihen. Ei liikkunut eteen eikä taaksepäin eikä suostunut syömään nameja keinulta, kädestä tosin söi niitä muttei edennyt yhtään eteenpäin. Epämääräsellä tuuppimisella, tönimisellä, lahjonnalla ja uhkailulla saatiin se jotenkuten tulemaan alas.

Sitten taukoa, otin putken ja muutaman hypyn sen kanssa, jotta tulisi jotain kivaa väliin, muttei läähätys suuremmin helpottanut. Sitten katseltiin kun toinen koirakko meni keinua useampaan kertaan ja sitten mentiin itse uudelleen. Sama ongelma. Ylöspäin Reiska alkoi menemään ihan kivasti, mutta alaspäin ei mennyt ollenkaan ja siinä vaiheessa iski paniikki.

Reiskan lupaavasti alkanut agiura on vaiheessa karahtaa tuohon heti alkuunsa ja toinen ongelma tulee olemaan A-este. Kyllä se varmaan sen ylös menee, mutta eri asia sitten onkin, miten se tulee alas. Voi elämä. Mä olin jo niin innoissani, että Repelle vihdoinkin löyty semmonen laji mistä se tykkää. No ei se kyllä keinusta tykänny. Lopuksi otin sille vielä pussin ja sinne se meni ihan hienosti. Oivoi... Yli puoli tuntia meni treeneissä Reiskan keinutaiturointiin ja siinä ne treenit menikin. Oikein tuli omantunnontuskia siitä, että kouluttaja käytti kaiken ajan meihin eikä uhrannut oikein ollenkaan aikaa toiseen koiraan. Toki toisella ei ollut ongelmia keinulla ja ihan hyväkin, että käytti meihin aikaa ja ihan hyvä, että ei ollut paikalla kuin kaksi koirakkoa. Pitäisi nyt vaan keksiä noihin alaspäin menoihin joku jippo millä Reiska menisi ne...