Reiskan kertomana: Me mentiin perjantaina mamman kanssa taas sinne hallille, missä ollaan joka viikko käyty. Sinne mikä on ihan lähellä. Nyt oli tosi vähän porukkaa paikalla, meit oli vaan neljä tyyppii enkä mä sit jaksanu ees noteerata niit, ko ei ollu oikein kivoi tyyppei paikalla. Meil oli taas se joku tyyppi, josta mamma kauheesti tykkää vierailevana käskyttäjänä.

Otettiin ensin se kauhee juttu missä tyyppi tulee mua kohden kun mä koitan istua mamman vieressä ja katella mammaa. Mut ko mamma tykkää siit tyypistä kauheesti, niin mä sit ihan ilosena kans moikkailin sitä ja mamma oli kauheen tyytyväinen.

Sit meitin piti ottaa se juttu, missä maataan vaan paikallaan, mut en mä ollenkaan jaksanu ymmärtää sitä käskyä mitä mamma sano. Mä sit vaan nousin ylös ja lähin mamman perään käveleen ko se oli menossa sinne riviin minne muittenkin mammat oli menossa. Ei oo hyvä juttu jättää mammaa sinne yksin niiden muiden kanssa...Mamma sit jotenkin vähän kai hermostu ja vei mut takasin sinne missä muutkin koirat oli, mutku emmä halunnu jäädä sinne, niin mä leikin, etten mä ymmärrä mitä mamma sanoo mulle. No sit se vähän hermostu mulle ja sit mä jäin sinne ja sit mä sainkin juustoo siitä hyvästä. Kyl mua silti ahisti olla siellä...Onneks ei tarvinnu olla kauaa ja onneks mamma ei sit mennykkä niin kauas kuin se ensin oli menossa.

Sit me harjoteltiin sitä makaamista, mut emmä jaksanu semmosta tehdä. Mä ajattelin, että voitais harjotella noita näyttelyjuttuja ennemminkin ja sit mä kivasti seisoskelin mamman edessä aina kun se koitti saada mua makaamaan. Ei se tykänny kyl kauheesti mun ajatuksista...

Sit me vähän hypittiin esteen yli ja se oli ihan kivaa ja se este haisi niin mielenkiintoselle, että mun oli ihan pakko vähän nuuskutella sitä. Mamma ei taas tykänny siitä, ihme nipottaja.

Sit me kauheesti leikittiin sen patukan kanssa ja se on kivaa! Mut sit mä huomasin yhtäkkiä ko sinne halliin tuli joku täti ja sit yhtäkkiä siellä olikin kaks ihan vierasta tätiä ja mä en ollenkaan huomannu sitä kun ne tuli ovesta. Tuliko ne ovesta? Niin sit mun piti vähän varottaa mammaa niistä tädeistä, kun en oikein saanu selvää mistä ne ees tuli, niin sit mä tuijotin niitä sillä mun pahalla katseella ja vähän murisin. Mamma taas hermostu. Mä en ollenkaan ymmärrä ko mä en tehny sen mielestä mitään oikein siellä. Koitin vaan varottaa vähän sitä. Noh, sit mamma jotenkin sekos ja raahas mutkin mukanaan ja meni niiden ties mistä tulleiden tätien viereen seisomaan ja alko jutteleen niille ihan muina miehinä. Ei se ollenkaan tajunnu, ettei niiden kanssa voi tosta vaan kaveerata. Mut kyl ne sit olikin ihan kivoja ko syöttivät mulle nakkeja ja froliceja. Melkein yhtä hyvää ko juusto. Ja kyl mäkin sit vähän ajan päästä aloin tulla siihen tulokseen, ettei ne ookkaan mitään tosi vaarallisia tyyppejä...

Mamman kertomana: Perjantaina siis mentiin taas ATD:n hallille tokotreeneihin ja siellä oli taas tokon maajoukkueen valmennusrenkaan vetäjä Niina vetämässä meille treenit. Ensin luoksepäästävyys kisamaisesti. Otin ensin Reiskan seisomaan mun vierelle ja sitten Niinan kans siinä väiteltiin, että onko sallittua kisoissa vai ei. Olin lukevinani säännöistä, että olis sallittua, mutta Niina meinas, ettei koskaan ainakaan oo nähny semmosta. Joten siis istutin Repen ja Niina teki luoksepäästävyyden. Reiska lähti liikkeelle ja meni morottaan Niinaa (se tykkää jotenkin tosi paljon Niinasta) ja olin vallan tyytyväinen suorituksesta.

Sitten paikallamakuu. Käskin Reiskan maahan. Istu puoliksi mun eteen. Käskin uudelleen -> nousi seisomaan mun eteen. Joka hemmetin kerta näin kun käskin!! Sit siinä meinasin jo polttaa päreeni kunnes sain Reiskan lopulta maahan, käskin olla paikallaan ja lähdin kävelemään pois. Juu, Reiska laahustaa perässä. Ei millään suostunu jäämään paikalleen. Noh, tehtiin paikallamakuu sit niin, että seisoin Repen edessä. Oli kuulemma ollu kovin paiseinen ilme. Ei niin, että Repe paikallamakuusta olis koskaan tykänny, mut olis paras maata sillon kun käsketään. Muurrrr...

Treeneissä kukin sai tehdä mitä tykkäsi ja Niinan kanssa sai sitten katsoa jotain juttua, mikä mätti...Me nyt sitten Reiskan kanssa harjoiteltiin maahan menoa, joka sitten tunnin lopuksi alkoi muistumaan taas mieleen...Ihme henkisiä ongelmia tuolla otuksella taas..Otettiin myös seuraamista ja muita alokasluokan juttuja.

Niinan kanssa ollessamme otettiin hyppy ja sinänsä meni muuten ihan hyvin, mutta Reiska alkoi haistelemaan estettä seisomaan jäätyään. Loppuasento oli myös hiukan huono. Niina käski harjoittelemaan sitä, että Reiska jäisi kauemmas esteestä, koska avoluokassa sieltä pitäisi kerran hypätä takaisinkin..Noh, päätin, että jos joskus päästään avoluokkaan (tällä menolla ei siis todellakaan päästä), niin mietitään asiaa vasta sitten. Tuo nyt on pienempiä ongelmiamme. Harjoiteltiin kuitenkin muutaman kerran niin, että vietiin lelu kauemmas esteen taakse ja hypäytettiin Reiskaa esteen yli. Hyvinhän tuo meni.

Palkkana oli jälleen patukka ja siitä Reiska erityisesti tuntui tykkäävän. Toki juusto ja lihapullatkin olivat hyviä ;) Niina sanoi myös sitä, että minun pitäisi kiinnittää huomiota vartaloapuihini sekä siihen, että kuikuilen ja tuijottelen Reiskaa vähän väliä ja että Reiska on oppinut odottamaan sitä ja jos en tuijottele sitä, niin se ei pelitä ollenkaan niin hyvin. Olin juuri itsekin tajunnut, että Reiskan koepaikkajökkis saattaa johtua tuosta, että en tuijota sitä yhtä paljon kuin treeneissä ja se hämääntyy asiasta ja sen takia koko homma menee hortoiluksi. Noh, näitä harjoiteltiin perjantaina.

Sitten tosiaan halliin tuli pari tyyppiä katselemaan meidän treenejä ja ne oli Reiskan mielestä niin epäilyttäviä ettei tosikaan ja niitä piti vaan vahtia. Tyypit oli ihan mukavia ja pyysivät meitä tulemaan lähemmäs ja meninkin sitten siihen ihan muina miehinä ja tyypit syötti Repelle nameja ja Repe siinä sitten vähän rentoutuikin. Sitten eräs meidän ryhmässä treenaava tyyppi sanoi, että saatan omalla käytökselläni lisätä tuota Reiskan vahtimista. Että kun komennan lopettamaan, niin käytös onkin päinvastaista mihin pyrin ja Reiska huomaa hermostumiseni ja alkaa vahtia enemmän kun huomaa, että tilanteessa on jotain outoa.

Näinhän se siis taas kävi, että vika on mammassa, ei koirassa  Vaikka sen kyllä jo tiesinkin...

Treenien jälkeen lähdettiin möksälle ajelemaan hieman kurjassa kelissä..

Lauantaina käytiin ostamassa tosi iso patukka koirille, kun kerran tykkäävät pienestä mallista. Ajattelin sitten kokeilla sitä Kytällä...Joops, patukasta oli täytteet tulossa ulos kahden minuutin käytön jälkeen eikä Reiska päässyt kokeilemaan oikein ollenkaan sitä. Kyttä kun on kunnon puruotteella siinä kiinni eikä ole ajatustakaan päästää irti. Illemmalla Reiskan treenien jälkeen Rane nosti Kytän ilmaan...Kyttä kun roikkuu siinä patukassa kiinni niin kauan, että saa sen itselleen tai käsketään irroittamaan...Pienempikin patukka meni sitten sen jälkeen rikki sinänsä, että se naru, josta itse sai pitää kiinni hajosi..Hienoa...Nyt ei ole patukkaa..

Lauantaina satuttiin myös oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja saatiin vähän peuran luita ja vähän teurasjätelihaa. Kyttää eivät moiset innostaneet, mutta Reiska söi luita ja lihaa hyvällä ruokahalulla ensin ihmeteltyään, että mikäs tää juttu olikaan ja sitten hokastuaan, että ai tää olikin tää juttu...Sunnuntaiaamuna sitten tulikin yrkkä, missä sulamattomat luunpalat tuli ulos...Onneksi on oppinut vähitellen, ettei matoille yrkätä.

Illemmalla mentiin Minna, Saken ja karvasten poikien kanssa treenaamaan. Kyllä Reiska nyt osas maahan menemisen, vaikka oli luminen ja märkä maa. Ihme urpå. Harjottelin edelleen sitä, etten olis suuremmin kattonu Repeen ja oli sitten sen mukasesti aika löysää menoa mm. seuraamisessa. Tehtiin myös nouto ja Repe haki kapulan hienosti lumen seasta, mut sit jotenkin unohti, että mitä pitikään tehdä ja juoksenteli kapulansa kanssa vaan eestaas mälväten sitä. Urpå.

Jäi kuitenkin itelle hyvä mieli varsinkin sen jälkeen kun Repe teki ihan kohtalaisen paikallamakuun Rasmuksen vieressä. Vähän levoton oli olo ja kovasti kurkki Ranea ja Sakkea sekä Minnan piilopaikkaa. Mut makas nätisti. Olen ylpeä. Ei se mennykkään rikki. Kai.

Sakke ja Minna harjotteli Rokan kanssa metson siipien hakemista ja se jos mikä ois Reiskasta ollu huippua. Oli ihan hulluna menossa hakemaan kans siipeä. On siinä meillä kans lintukoira ;) Pitäis ehkä joskus piruuttaa kokeilla, että hakisko siiven, jos semmosen veis jonnekkin / heittäis jonnekkin..Repestä tulee kyllä tällämenolla kauhee mettäkoira ja meitä katotaan entistä enemmän kieroon, mut eipä sillä taida olla väliä... ;) Pääasia lienee kuitenkin se, että koiralla on kivaa.

Treenien jälkeen Reiska ja Rokka pääsivät vähän moikkailemaan toisiaan ja voi kun Reiskalla oli hauskaa. En niin tiedä nauttiko Rokka kovin paljon yli-innokkaan bossun seurasta...Ainakin kovasti komensi Reiskaa ja puri mm. Reiskaa pyllyyn. Ihan oikein ja ihanan iso ego Roksulla on =) Ja jännää on, että Reiska vaan innostuu lisää kun Rokka puree tai komentaa sitä...Jos joku muu olis kyseessä, niin saattais saada selkäänsä, mut Rokka on Reiskankin mielestä ihan spesiaali =)

Kiitos Minna ja Sakke ja Rokka ja Rapa ja Kasperi, ootten ihania! =) Oikein harmittaa vieläkin kun ei saanu kuvaa teidän auton kuskista ja apukuskista!

Toki viikonlopun jälkeen tuli semmonen fiilis, että mä ja Reiska voitais vajota johonkin talvihorrokseen ja kattoo joskus sitten uudemman kerran tota tokoa..kenties... Mutta toisaalta oon melko sinnikäs tyyppi kun Reiska on kyseessä, että saatanpa perjantaina taas mennä treeneihin...

Muuten viikonloppu meni ihan kivasti, vähän jotenkin väsynyttä menoa oli ja kerrankin kun mulla ois ollu sosiaalisuusvaihde päällänsä, niin kellään muulla ei sit ollukkaan ja se pisti vähän nyppimään. Muutenkin tässä lähiaikoina niin paljon nyppinyt semmoset ihmiset, jotka vaan omaa persettään jaksavat ihailla eivätkä ollenkaan osaa kattoa sitä omaa pientä ihanaista napaa pidemmälle. Mut onneks ei tarvi semmosia kauaa katella ja muutenkin sitä ei tarvi pitää yhteyttä ihmisiin, jotka ovat mitä ovat...