Lauantaina startattiin Pohjois-Pohjanmaata kohden jo ennen kuutta aamulla ja perillä oltiin puolenpäivän jälkeen. Matikaisen lomaparatiisiin majoituttiin jottei oltaisi sukulaisten nurkissa. Meillä piti olla aittamajoitus, muttei se piharakennus miltään aitalta kuitenkaan näyttänyt mielestäni. Tai sitten käsitykseni aitasta on jokseenkin mielenkiintoinen. Tosi ahdasta oli kun käytössä ei ollut oikeastaan kuin huone, joka oli melkoisen pieni. Vessa, sauna ja muut palvelut löytyivät muualta pihapiiristä. Majoitukseen kuului aamupala, joka oli kyllä ihan loistava! =)

Ranen äidin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun pöllähdettiin lauantaina iltapäivällä pihaan...Kukaan nimittäin ei ollut hiiskahtanutkaan, että oltais menossa sinnepäin. Noh, äkkiä kommuuni toipui järkytyksestä, tunki kissat jemmaan ja mukavasti passaili meitä viisi päivää =)

Sunnuntai oli kaunis päivä ja aamupalan jälkeen heti lähdettiinkin koirien kanssa tarpomaan metsätietä pitkin kohti Matikaisen emännän suosittelemaa laavua ja ulkoilureitistöä. Metsätiellä oli sitten kiitettävästi vettä ja eteneminen oli hieman hankalaa. Tuli tehtyä pienet akrobaattishow:t Ranen aamun piristykseksi. Säilyin onneksi kuivana vaikkei monen sentin päässä ollut mutavellinen pyllykään. Ison mustelman sain vain palkkioksi show:stani ;) Koirilla tuntui olevan hyvä fiilis, olivat kovin onnellisen oloisia kun pääsivät metsään seikkailemaan. Käännyttiin tien huonontuessa takaisin ja mentiin läheiselle pellolle puuhastelemaan koirien kanssa. Päivän aiheena oli namien etsiminen. Viskelin ympäri peltoa nameja ja käskettiin koirien etsiä. Aivan erilaiset etsintätyylit, mutta hyvin kaikki namit löytyivät. Ne mitä toinen ei vauhdiltansa huomannut, toinen poimi tarkkana parempiin suihin...

Harjoiteltiin myös hanskan tuomista. Ajatuksena oli, että Reiska hakee hanskan ja tuo Ranelle. Reiska kävi merkkaamassa hanskan, muttei ottanut suuhun ja tuonut sitä. Tainnut tulla opetettua sille vähän liiankin hyvin, että vaatteisiin ei kosketa (ettei pienenä siis olisi niitä tuhonnut). Rane sitten piruuttaan käski Kytän hakea hanska. Kyttäkin kävi merkkaamassa hanskan. Uudelleen käsky ja tuo tohelohan meni ja haki sen. Ohimennen kuolasi kivaksi, mutta pappishan se taitaa olla meidän etsintäkoira. Reiska vaan tuijotti tyhmänä vieressä. =) Tarkoitus olisi jatkossa opettaa Reiska hakemaan käyttötavaroita, mitkä saattavat hukkua tai tipahtaa jonnekkin, esim. kotiavaimet, auton avaimet, hanskat yms.

Luoksetuloa: molemmilla supervauhdikas (matkaa oli paljon) ja loppuasentokin melko hyvä. Liikkeestä maahanmenoa: molemmilla hienoja. Kyttä oli ihan vireessä ja teki joitain juttuja jopa paremmin kuin Reiska (se on se vietti!) vaikkei sille oo niin niitä opetettukaan. Pappiksella into korvaa puuttuvan tekniikan aina välillä ;) Että kun tuli taas inspiraatio treenailla senkin kanssa! Toki Reiskakin on ollut mönkään menneen möllitokon jälkeen melko hyvässä vireessä ja emännänkin pää alkaa palautumaan vähitellen...ja on niitä kisojakin taas katseltu...mutta ehkä niin, että Rane menee ja ohjastaa Reinoa...saas nähdä...

Kaikki muut päivät olivatkin sitten pohojosessa synkkiä ja harmaita, osa jopa sateisia, ettei sen kummemmin jaksanut panostaa ulkoiluun, vaikka se oli loman tarkoitus. Lähinnä sitten vaan sukuloitiin ja pojat taisivat tehdä vaikutuksen useampaankin tyyppiin reissun aikana.

Eilen sentäs harjattiin Kyttä, jolta lähtee karvaa tuhottomasti. Saatiin eräällekin lentopallokentälle semmonen mukava karvapeite. ;) Mikseiköhän Reiskasta koskaan lähde silleen karvaa? En oo koskaan huomannu, että sillä ois karvanlähtöaikaakaan ollu. Samalla kun harjasin Kyttää Rane tokoili Reiskan kanssa ja vallan mainiosti tuo näytti pelittävän. Jäävät liikkeet oli mainioita ja seuraaminenkin tosi kivan näköstä. Sitten alettiin hieman harjottelemaan kaukoja käsimerkkien kanssa. Reiska teki liikkeiden vaihdot hienosti, mutta eteni koko ajan ja vaikka sen jätti about kymmenen metrin päähän, niin se oli hetken päästä nenä kiinni ohjaajassa. Pistettiin takapalkaksi nameja ja Reiska muistikin niiden olemassaolon parin ekan vaihdon ajan, jonka jälkeen se unohti palkan ja alkoi taas tulemaan eteenpäin. Vapautuksen jälkeen kyllä muisti taas palkan ja ryntäsi sinne syömään. Toivottavasti alkaa vähitellen hokaamaan sen, ettei tarvitse liikkua eteenpäin. Itelle tuli jostain syystä kyllä inspis lähtee treenaamaan noita enemmänkin ja kohta alkaa Reiskalla käytävätreenit =)

Eipä siitä pohjosen reissusta kai sen enempää, sukulaisten luona oli kiva seikkailla ja kumpa pian taas pääsis uudelleen käymään! Huomenna sitten lähdetään mun sukulaisten luo hengaamaan eli mennään Kanta-Hämeen reissulle. Tasapuolisuutta siis sukulaisten luona juoksemisessa. =) Viikonlopuksi varmaankin kotiin.