Joku rotikka vauhdissa...? ;)

Torstaina suunnattiin päivällä kohti meitin porukoita, kun alkuloma oltiin viihdytetty pohojosessa Ranen porukoita. Käytiin vähän shoppailemassa pojille kaikkee sälää ja sit istuttiin koko ilta glögeilemässä kaverillani Jennillä. Reiska oli Jennillä mukana ko aateltiin sosiaalistaa sitä, mut jotain ihanaa Jennissä on kun Reiska oli taas ihan bestistä Jennin kanssa vaikka on viimeksi pienenä miehenä nähnyt Jennin. Oli kuulemma jäppinen vähän kasvanut sitten viime näkemän.. ;)

Perjantaina käytiin vähän siellä sun täällä ja kiusattiin meitin äitiä, joka loppupeleisä oli vallan tyytyväinen asioiden kulkuun ;) Sitten iltapäivällä mentiin Feeniksin parkkikselle tokoileen. Repe oli jossain omissa ei niin tokomaailmoissaan ja sitä suunnattomasti otti päähän kun ei päässyt puuhastelemaan Rokan ja Rapan kanssa (en kyllä tiedä tajusiko kumpi on kumpi vai oisko vaan ollu halu päästä koikkerin kanssa puuhasteleen) ja tokoilu oli vähän sitä sun tätä. Muutama ihan ok seuraamispätkä otettiin (niiden kymmenien surkeiden lisäksi), liikkeestä maahan meno oli ihan hyvä, liikkeestä seisomaan jääminen oli samanlainen kuin maahanmeno ...Kontaktit surkeita, perusasennot surkeita ja siihen malliin. Pojalla oli kaikki taas mielessä ja sitten kun joku muu käski koiraansa vähän voimakkaammin, niin Reiska kivasti toimi ja teki mitä muualla käskettiin... Huoh.

Eläinkaupasta olin ostanut pienen muovisen kissoille tarkoitetun lelupallon ja ompelin sen avaimiini kiinni ja sitten ollaan harjoiteltu avaimien etsimistä. Reiska kun ei halua ottaa avaimia suuhunsa, niin sen takia tuo pallo sinne, niin voi kantaa avainnippua pallosta ja tietenkin se on kivempi etsittäväkin. Torstaina oltiin aloitettu nämä avaimenetsintätreenit ja perjantaina jo kokeilin sitten ulkona asiaa ja hienosti tuo haki avaimet, vaikka koitin niitä vähän piilottaakin Ylpeä olo. Kyllä tuo sentään jotain osaa! Juu ja luoksetulot oli ihan kympin suorituksia =)

Lopuksi paikallamakuu Rapan vieressä ja oikein hyvin makaili siihen nähden, että hälinää oli ympärillä. Ylpeä =) Ennakoi perusasennon lopuksi, mutten jaksanut siitä ottaa stressiä.

Lisäksi otettiin Marian vinkistä kiinni ja kokeiltiin luoksepäästävyyttä silleen, että Reiska onkin Ranen kanssa. Että johtuuko rähinöintiongelma musta vai ei. Minna ensin ja kaikki vallan ok. Minnan kaveri Kati, jota Reiska ei kai koskaan oo nähny teki sen jälkeen ja Reiskahan päätti taas rähjätä oikein urakalla. Poikkeuksena mun kanssa tehtyihin versioihin seisoi koko ajan Ranen edessä eikä ottanu askeltakaan taaksepäin ja rähjäs siinä vaan. Kun Kati tuli vaan lähemmäs, niin Repe meni vähän vastaan ja haisteli Katia. Ja about kolmen minuutin päästä tarjoili jo pyllyään Katille. OMITUISTEN OTUSTEN KERHO. Ei tosta Repestä kyllä ota selvää! Mun pää on kohta ihan harmaa (onneks just kyllä värjäsin sen, mutten tiedä kauanko toi värikään auttaa tässä harmaantumisfiiliksessä).

Tällä aikaa Rane otti Kytän kanssa vähän harjoitteita. Hemmetti mikä tokolahjakkuus meillä asuu! Monilahjakkuus olisi kyllä ehkä parempi ilmaisu, mutta kuitenkin. Patukka messissä ja koira toimii kuin unelma. Muutaman kerran löysin itseni seisomasta paikaltani ja tuijottamassa sitä kun Kyttä pelitti hienosti. Palkkautuu patukasta niin hyvin ettei tosikaan ja vire tekemiseen on ihan huipussaan ja tuo kun luontaisesti osaa seurata oikeassa paikassa ja tehdä muitakin tuollaisia juttuja ilman, että niitä on opetettu edes tuolle...Oivoi...Pitänee alkaa miettimään tuon tulevaisuutta ihan tosissaan...

Tosissaan saatiin samalla reissulla Minnalta ihana läjä patukoita, noutokapuloita, pantoja ja häkkilöinen. KIITOS vielä kerran! Ihania kaikki! =)

Perjantaina sitten treenailun jälkeen köröteltiin kotiin ja jätettiin pojat kotiin ja mentiin Petelle ja Eemalle glögittelemään ja raportoimaan pohojosen reissusta. Kiitos vielä ihanasta seurasta ja hyvistä "pöperöistä" =)

Tänään sitten kasattiin häkki ja se on kyllä upea (just muuten mahtu autoon). Molemmat koirat mahtuis sinne ihan hyvin. Ongelmana vaan on se, ettei tuo urpåReino mene sinne. Toooosi pelottava juttu...Kyttä menee sinne ihan häpinä ja kerran jo yllätin sen häkistä tekemästä petiä itelleen. Noh, Kytän yksiöksi se vähän tulikin, mutta ois se nyt ollu kiva, jos Reiskakin ois voinu sulattaa ajatuksen ja mennä sinne. Mut ei tule vaikka mä/Rane istuttais siellä, syöteltäis nameja sieltä, laitettais nameja sinne, laitettais lelu sinne tai tehtäis mitä vaan. Siedätyshoidon vuoksi häkki asustaa nyt koko komeudessaan meidän makkarissa sängyn vieressä määräämättömän ajan. Nimim. kyllä tuo urpå sinne vielä menee....

Aamusta oltiin kyllä isännän kanssa tokoluennolla, mutta siitä tulee erillinen stoori. Olen niin onnellinen, että mentiin sinne. Oli tosi hyvä ja valaiseva

Illalla päätettiin Tiian kanssa mennä pienelle lenkille. Otin Kytän mukaan, kun Reiskalla on huomenna aktiivipäivä. Alkuun Kyttä ja Hula (jotka ei olleet nähneet varmaan puoleen vuoteen) kiukuttelivat hieman toisilleen, mutta sitten hetken päästä olivatkin jo yhtä laumaa =) Koirat oli ilosia ja omistajilla juttua riitti ja pieni lenkki sitten venähtikin 7 km mittaiseksi =) Eikä ees tuntunu missään, vähän niinko ohimennen talsittiin semmonen rundi =) Kotona Kyttä oli edelleen ihan vireessä ja veti oikein kunnon ralleja ympäri kämppää. Hauska nähdä, että kyllä siitä papastakin virtaa löytyy, ei oo kotona aikoihin revitellykkään. Toki tuo Repe ehkä hieman hankaloittaakin revittelyä. Lenkillä mulla oli mukana vastakeitettyjä, joulukinkulle tuoksuvia possun kieliä pieniksi nameiksi pilkottuna. Heti saatuani ne pilkottua jo kotona huomasin, että koirat menee ihan sekasin niistä. Kyttäkin istu nätisti kai jonkun 5 minuuttia ja kerjäs nameja. Kyttä joka ei piittaa niinkään nameista. Lenkille lähtiessä testasin Hulaankin tätä uutta herkkua ja Hulankin mielestä oli kyllä tosi hyvää! =) Kyttä päätti sitten yllättää mamman ihan täysin ja pelitti namin voimalla ihan  sikahyvin ja kerjäili jopa nameja. KYTTÄ. ULKONA. Ennenkuulumatonta, mutta vallan ihanaa =)

Kotona sitten kerjäilyvaihde jäi päälle ja pappis kerjäili omistajien kananpaloja ja dippiä. Dippiä sitten jäi ja annettiin piruuttamme pappikselle kippo nuoltavaksi. Pari kertaa lipaisi ja sen jälkeen ilme oli niin näkemisen arvoinen. Semmonen "hyi hemmetti mitä mulle syötitte". Käskettiin kerjäilyn salot oppinut Reiska paikalle ja tyhmänä sekin nuolaisi dippiä ja ilme oli vähän samanlainen. Kyttä seisoi vieressä ja tarkkaili tilannetta ja urpå tuli siihen tulokseen, että "ei tolle nyt ainakaan mitään dippiä anneta vaikka kuinka pahaa ois" ja sitten meni ja nuoli jämädipit vielä pois irvistellen. Päivän repeilyt kyllä saatiin siitä! Olisipa ollut camera viekossa, niin ois saanu hyvää pätkää. Mutta koskas se nyt ois oikeeseen aikaan mukana...