Turistimatkailua Keravalle. Sain onnekseni mukaani isännänkin, jottei yksin tarvinnut mennä, kun Tiian Hula, jonka piti siis tulla mukaan, oli kennelyskän "kourissa". Matkalla soitti möllitokon vetäjä ja kertoi paikan muuttuneen. Onneksi meillä oli navigaattori ja selvisimme oikeaan paikkaan. Yhdeksästä ilmoittautuneesta oli paikalla vain viisi. Ihan hyväkin, niin ei tarvinnut kylmässä seistä ihan niin kauan.

Reiska ensimmäisenä. Ennen "kehään" menoa leikin sen kanssa vähän patukalla ja oli oikein innostunut siitä. Vire kerkesi vähän laskemaan ja "kehään" päästyämme iski se samainen paisetila, mikä oli päällä mm. siellä viimekertaisessa oikeassa tokossa. Juoksutarkastusta vastaava tsekkaus: Reiska oli ihan ookoo ja sen mielestä tais olla ihan kivaakin ko vieras nainen kopeloittee. Mikähän sitä vaivas? Seuraaminen kytkettynä oli ihme hortoilua. Toki ei ollut kovin kaukana musta. Yksi perusasento päin honkia. Varmaan olisi jonkun vitosen arvoinen ollut.

Seuraaminen vapaana: komensin muutaman kerran seuraamiskaavion aikana, kun ärsytti se touhu niin kovasti. Kontaktia oli vähän enemmän kun edellisessä. Muutama oikein hyvin mennyt käännös. Varmaan oltais jotain kutosen tietämissä saatu.

Liikkeestä maahanmeno: muuten hieno, mutta meni maahan vähän tavallista hitaammin ja vinoon. Tähän (kuten kyllä kaikkeen muuhunkin) saatiin lisää vinkkiä.

Luoksetulo: Täydellinen ja saatiin kehuja. Sitä tosin puhuttiin, että Reiska ei jotenkin tajua ollenkaan himmata vauhtia ennenko se on mun kohdalla. Siinä vasta hokaa alkaa jarruttaan ja sit menee pitkäksi, mutta ajattelin tässä justiinsa, että en ole tekemässä sille asialle nyt mitään, kun muuten on tuo liike kunnossa. Muuten kerkeen pilaamaan sen ennen skaboja.

Liikkeestä seisomaan jääminen: Kaunista ;) Loppuistuminen vähän vino, kun hypähti jotenkin vammasesti vähän eteenpäin.

Estehyppy: hyvä hyppy, jäi seisomaan, mutta sitten tuli joku hyvä haju ja uteliaisuus ja piti vähän liikkua ja alkaa haistelemaan estettä. Istu-käskystä seistä pönötti edelleen, toinen käsky -> seisoi kauheen kivasti edelleen, kolmas ja neljäs käsky yhtä turhia, viides oli jo karjasu ja siitä istahti kun oli ensin siirtyny mua karkuun varmaan metrin päähän. HUOH. Sen siitä saa kun kieltää ennakoimasta ja istumasta, niin sitten ei koira istu. Tän varmaan kerkee korjaamaan. Otettiin uudelleen ja vilautin namia Repelle. Hämärää, mutta jotenkin sen fiilis ja asenne puuhasteluun muuttuivat ihan täysin ja sen huomas katselemassa ollut isäntä ja kokeen vetänyt Katikin. Mahtava hyppy, mahtava seisomaan jääminen ja istui käskystä, tosin vähän hitaasti. Namipalkka ja koira oli tyytyväinen.

Katseltiin muiden suoritukset ja rupateltiin niitä näitä ihmisten kanssa. Onneksi käytiin leikkauttamassa se Kytän silmässä oleva patti...kun tuolla eräs nainen puhui, että sen 2-vuotiaalle koiralle oli tullut samanlainen patti silmään, muttei hän siihen ollut sen tarkemmin puuttunut ja lopulta silmä oli kai tulehtunut ja silmäluomi muurautunut umpeen ja siihen malliin. Oli ollut aika mittava leikkaus silloin sen jälkeen kyseessä. Tuli tosi hyvä fiilis siitä, että oli tehnyt oikean ratkaisun ja leikkauttanut Kytän silmässä olleen patin. Ei päässyt se patti tuolle asteelle.

Sitten alkoikin tiputtelemaan lunta - ihanaa! Ja vuorossa oli paikallamakuu, joka suoritettiin viimeisenä. Sitä ennen luoksepäästävyys. Reiskan kanssa oltiin reunimmaisina. Luoksepäästävyydessä sanoin Reiskalle ennen Katin tuloa kohti, että "paikka" kohtuullisen hiljaisella äänellä ja Reiska pysyikin siihen asti paikallaan kunnes Kati oli muutaman metrin päässä. Olin silleen, että voi paska, mutta Reiska nyt sitten yllätttikin ja meni ihan yli-iloisena moikkaamaan Katia ja tyyräilemään pyllyään. Ihme koira. Ei se treeneissä tolleen mene moikkaamaan kouluttajia, vaikka olisivatkin tuttuja jne. Oiskoos murrosikä helpottamassa vai onko Reiskalle tullut vaan uusi vinksahdus? Hiukset harmaantuu edelleen omistajalla tän kanssa, kun ei tajua...

Paikallamakuussa Reiska meni hienosti kylmään ja lumiseen maahan makaamaan ja jäi hienosti paikoilleen kun kävelin poispäin. Puolessavälissä kävelymatkaa koirista poispäin kaikki 4 muuta koiraa olivat jo läksineet pois paikoiltaan, mutta päästyäni perille ja käännyttyäni Reiska makasi edelleen paikallaan. Ihana. Ei ollut kovin paiseisen näköinenkään. Omistajat veivät koiriaan takasin ja koirat läksivät liikenteeseen uudelleen. Tosi kova hälinä Reiskan ympärillä, huutoa, käskyjä, omistajien tohinaa ja koirien häsläämistä. Se makasi 1,5 minuuttia paikallaan ja sitten nousi istumaan, ei kuitenkaan ollut lähdössä mihinkään. Kävin komentamassa sen takaisin maahan, jäin vähän lähemmäs ja palkkasin pari kertaa ja sitten menin sen viereen ja komensin istumaan viereeni. JÄTTIKEHUT! Kati tulikin sanomaan, että ihan mieletön paikallamakuu! Enempää häiriötä ei ois voinu saada, kun vieressä meni vielä juniakin aika tiiviiseen tahtiin ja taivaalta tuli lunta oikein urakalla. HYVÄ! Nyt pitää vielä tätä vähän harjoitella, jotta muistais, että vaikka mitä tapahtuis, niin siellä könötetään niin kauan kunnes on lupa nousta ylös. Tosi ylpeä olen ja palkkioksi saatiin Katilta pari siankorvaa, jotka tosin Kyttä kotona söi, kun Reiska vaan leikki niillä... =)

Tällä kertaa emme siis saaneet kirjallista läpyskää asian tiimoilta, mutta saatiin katsaus siihen, mitä treenataan ja missä oikein mennään. Ihan muuten hyvä fiilis jäi Reiskan osaamistasosta, mutta se hämäsi, että miten se lukon mihin Reiska menee tommosessa tilanteessa saa auki...KELLÄÄN MITÄÄN IDEAA?? Kaikki otettais vastaan ilomielin...

Illalla luin vielä kotona sääntökirjaa ja siellä sanotaan, että koira saa seistä luoksepäästävyydessä ohjaajan vasemmalla sivulla. Tätä kokeillaan vielä ennen koetta, jos joku vaan tulee tekemään meille luoksepäästävyyttä. Pitää koittaa värvätä porukkaa ja kaikki lukijat sais ilmoittautua vapaaehtoisiksi. Koe on kyllä vähän huonoon aikaan, ko sitä ennen mulla on tentti ja kaiket illat menee tenttiin lukemiseen, niin Reiska jää nyt vähän vähälle treenille ja mennään kokeeseen vähän niinko harjottelemaan. Eilenillalla tuli myös soitto, jossa meille tarjottiin paikkaa yhteen kokeeseen, mutten ottanut sitä vastaan.