Olin kysellyt Sporttikoirahallilta agilityhallivuoroja ja minulta kysyttiin sen jälkeen haluanko tulla viettämään lauantai-iltapäivää agilityn merkeissä. Tottakai olin valmis! Kouluttajana oli Nina Frantsi, joka olikin erittäin pätevä ja sellainen, jonka oppiin menisin mielelläni uudelleenkin =)

Nyt olen sulatellut kaikkea oppimaani ja prosessoinut asioita päässäni ja sen vuoksi vasta nyt kirjottelen blogiin näitä juttuja.

Meitä oli neljä koirakkoa ryhmässä ja koulutuksen pääpainopisteenä oli ohjaaminen.

Muutama muistiinpano koiraan vaikuttavista tekijöistä (ihan kaikkea muutakin toimintaa kuin agia varten, pääsee vaan näköjään unohtumaan aina välillä tämmöset perusjututkin):

- liike (mikään rintamasuunta tai käskytys ei riko tämän vaikutusta)

- katse (katseen pitää olla siellä, missä haluaa koiran sillä hetkellä olevan, ei esteissä)

- rintakehä

- jalat

- kädet (liike herättää helpommin koiran huomion saalisvietin takia. Heittoliike on tehokkaampi kuin paikallaan oleva käsi. Vahvista käsien merkitystä palkkauksessa, helpottaa ohjausta. Vaadi ohjaus aina loppuun asti, koira seuraa ohjaavaa kättä)

-suulliset käskyt (vaikuttaa vähiten koiraan. Ajatus käskytyksessä on enemmän se, mitä haluaa esteiden välillä tapahtuvan. Esteiden nimien sanominen siirtää ohjauksen usein oletukseksi ja huonontaa ohjausta. Yksi käsky kääntää koiran katseen kerran. Käskytys päällä, kunnes koiran kuono on kohti suoritettavaa estettä)

- takakeno, vastainen käsi ja peruuttaminen koiran edellä jarruttavat koiraa

Jokaisella ryhmäläisellä oli omat kolme hyppyestettä, joilla harjoiteltiin omassa rauhassa Ninan välillä käyden tsekkaamassa tilanne ja neuvomassa lisää. Minä ja eräskin pätevä bortsu oltiin isommalla kentällä ja pikkukentällä olivat kultainen noutaja ja joku ärrieri, oisko ollu jackrusseli, olivat tuttuja ennestään. Ärrieri kävi jossain vaiheessa kultsun päälle kun oli niin kiihdyksissään agista ja halusi ilmeisesti omistaa kaikki esteet. Sitten jossain välissä bortsun omistaja meni vessaan, jätti TVAnsa vessan eteen ja sieltähän se ärrieri hyökkäsi ja tuli aikamoinen tappelu. Ärrierin omistaja oli nuori tyttö, jolla ei ollut halua, taitoa eikä uskallusta mennä irrottamaan koiraansa bortsusta. Bortsun omistaja joutui sen tekemään ja sai itelleen haavan käteen. Hienoa ihmiset kun hallitsette koiranne hyvin.  Itsehän sain olla SUPERylpeä Reinomiehestä kun Reinomies oli koko ajan vapaana ja lähinnä vain harkitsi kuseksimista sinne sun tänne ja kieri keinonurmella ja siihen malliin, ei ollut mihinkään luotani menossa ja jäppinen saikin paljon luottoa lisää =) JEE!

Ohjaustekniikoita harjoiteltiin:

- irtoaminen eteen (Reiska irtoaa melko hyvin, ensin otettiin namin ja lelun kanssa paria estettä ja sitten otettiin palkka edestä pois ja silti irtosi hienosti hyppäämään esteet). Tätä pitää kuitenkin vielä harjoitella paljon ja ottaa ehkä joku käskykin mukaan. Nina sanoi, että kolmea estettä pidemmälle koiran ei tarvitse irrota, koska kisoissakaan aniharvoin on pidempää pätkää, mutta esim. maalisuoralla tämä helpottaa, koska aika lasketaan siitä kun koira on maalissa, ohjaaja voi olla vaikka vasta puolessa välissä vielä.

- irtoaminen sivulle (tämä oli jotenkin emännälle hankala kuten melkein kaikki muutkin ohjausliikkeet. Jotenkin olen ilmeisesti tottunut tokossa seisomaan paska jäykkänä kun nyt ohjaaminen, varsinkaan oikealla jalalla ja oikealla kädellä ei tunnu toimivan ollenkaan. Emäntä sai paljon kotiläksyjä kun pitäisi kuulemma alkaa opettelemaan tuota ohjausta tosissaan, jos meinaa pärjätä. Ja Nina muutaman kerran näytti, että kun ohjaat väärällä kädellä ja jäät vielä itsekin jumiin itsesi kanssa, niin Reiska ei toimi, vaan jää seisomaan ja tuijottamaan minua ihmeissään...Juu tosi on...)

- irtoaminen taakse (esteen taakse meneminen (keilaus) ja takakautta esteen yli hyppääminen etupuolelle. Tämä onnistui jopa omistajalta kun ensin vain ymmärsi, että se koira pitää keilata sinne esteen taakse ja Reiskahan teki sitten työtä käskettyä)

- veto (kun omistaja käsitti miten sen pitää liikkua, niin Reiskahan tuli hienosti messissä. Kuinka ärsyttävää on kun on lahjakas koira ja omistaja hidastaa kehitystä!?!)

- jenkkikäännös (tämä sujui molemmilta tosi hyvin ja oikein yllätyin siitä, miten notkeisiin käännöksiin Reiska pystyykään taipumaan!)

- valssin perusteet käytiin pikapikaa läpi, muttei sitten otettu käytännön harjoituksia

Halukkaat saivat kokeilla puomia. Reinomieskin kokeili, mutta matka tyssäsi siihen, että tyyppi seisoi kontaktipinnan päällä eikä suostunut liikkumaan eteenpäin. Nostettiin puomin ylösnousuosa maksipöydän päälle ja koitettiin saada Reiska menemään alas. Juu ei menny. Laitettiin puominpätkä vaan maahan ja koitettiin saada Reiska kävelemään sen päällä. Kauhee juttu sekin Reiskan mielestä. Että kiitos vaan koirakoulu kun pistitte tekemään keinua, jota ei saisi opettaa ennen puomia..Minähän en sitä silloin tiennyt, mutta nyt tiedän ja olen vähän vittuuntunut meidän agiryhmän vetäjälle, joka kyllä sunnuntaina varmasti kuulee asiasta. Reiskalla kiitettävä kammo nyt puomia ja keinua kohtaan ja menee varmasti kauan, että se kammo lähtee pois. Toisaalta tyhmää omaa itseä saa syyttää, olisin voinut tietenkin ottaa ensin selvää jutuista (mutta tottakai oletan, että ne koirakoulussa osaavat hommansa ja tietävät mitä opetetaan ja missä järjestyksessä) ja kieltäytyä menemästä Reiskan kanssa keinulle. Noh, Nina kyllä kertoi miten kontaktiesteet, lähinnä puomi tulee opettaa koiralle ja sitten miten kontakteja harjoitellaan.

Jossain vaiheessa Reiska alkoi menemään puomin päältä kun siellä oli nameja kerran ja sitten se alkoi kävelemään koko puominpätkän matkan puomin päällä. Eikä ollutkaan ollenkaan kauheaa ja voi miten ylpeä se olikaan itestään kun sitten kehuin ylenpalttisesti sitä =) Ninan kanssa todettiin, että kun beussilla naksahtaa, niin se handlaa sen naksahduksen aiheuttaneen asian hyvin loppuikänsä, mutta sitä naksausta saa välillä odottaa toooooosi kauan... Kyllä mä uskon, että meillä Reiskan kanssa tulee vielä agissa ihan kivaa olemaan keskenään, lauantaina ainakin oli superkivaa ja se varmaan näky meistä. =)

Reiska sai Ninalta erityiskehuja siitä, että tosissaan notkea ja näppärä liikkeissään sekä helposti ohjattavissa. =) Lisäksi on kuulemma paljon luonteenpiirteitä, jotka tekevät siitä tulevaisuudessa kuulemma hyvän agikoiran. Reiska kun oli tosi röyhkeä ja varasteli esteille ja sitten jotain toruin sitä siitä ja Nina huomasi tapahtuneen ja tuli vauhdilla meidän luo torumaan minua, että ei saa torua tuollaisesta koiraa vaan vähän kehua siitä röyhkeydestä (hauska oli sekin, että kun olin komentanut Reiskan vierelleni ja jos itse vähänkin hytkyin siinä estettä kohden, niin Reiska meni jo..siis esteen yli...se luki minun hytkyntäni luvaksi mennä esteen yli ja se oli soromnoo sitten vaan ja koira oli jossain parin esteen päässä ihmettelemässä että mihin se mamma jäi ). Hyvä agikoira on kuulemma vähän röyhkeä ja varastaa esteille ja Reiskassa siis senkin puolesta on potentiaalia...Olin vähän ymmyrkäisenä siinä sitten..Muutenkin Reiskan silmissä oli ajoittain sellainen tekemisen palo ja into, etten sitten semmosta olekaan nähnyt sillä kuin ihan muutaman kerran. Hieno mies =) Kai se pitää sitten vaan mamman alkaa harjoittelemaan ohjausta kun koiran lempilaji on jo löydetty.

Nina myös käski koittaa jättää tokojutut kotiin silloin kun mennään aksaamaan, koska selkeesti mä kuulemma ajattelen liikaa tokoa opettaessani agilityä ja sitten tosiaan olen jäykkänä kakkana ja ohjaan koiraa tyhmänä vaan oikealla kädellä koko ajan...Harjoittelemista siis löytyy. Nina myös neuvoi, että sitä mukaa kun koira oppii esteitä, ota niitä mukaan ohjausharjoituksiin. Koiralle tulee opettaa kaikki tarvittavat tekniikat (irtoaminen, veto, jenkkikäännökset). Kohtuudessa tulee muistaa pysyä, etenkin jenkkikäännökset kun rasittavat koiran selkää. Kokonaislogiikka tulee huomioida ja muistaa ja hauskaa tulee pitää! =) Näillä eväillä on hyvä jatkaa jonninaikaa.

Eilisestä muuten...Kyttä on jälleen ripulissa ja oli kakkinu meidän olkkarin täyteen kun tuli töistä. Aina niin ihana tuo kakkaylläri. Siivosin kakat ja lähdin Reiskan kanssa canisrossailemaan Petikkoon ja samalla kävin lunastamassa Royal Caninin sapuskat. Ostin tietenkin semmosen 75 euron säkin =) Reiska oli niin onnessaan kun pääsi kiskomaan mua! Se oli jotenkin superonnellinen. Matkalla sai ihan ihme vetospurtteja ja mamma oli perässä ihan helisemässä =) Kuuden kilometrin matkalla ei tullut kuin yksi hölkkäri vastaan ja loppumatkasta annoinkin Reiskan juosta vähän aikaa vapaana. Ei oo taidettu pitää sitä vapaana vähään aikaan, kun se juoksi ihan päättömänä pitkin peltoo ees taas, ees taas ja välillä kävi tsekkaan oonko mä paikalla. Oli kyllä jo niin pimeetä, etten mäkään Reiskaa nähny, mut kuulin kyllä missä se meni. Loppuillan meillä olikin tyytyväinen koira ja emäntä =)