Hyvinkään koirakylpylän viekossa oli eilisen mätsärimme halli. Oletin jotenkin hallin olevan lämmin, muttei se kyllä hyvällä tahdollakaan sitä ollut ja kattokin vuoti. Onneksi sai juoksuttaa koiria, niin ei ihan sentäs päässyt jäätymään vaikka lähellä olikin.

Alkuun tuntui, että mikään ei mene putkeen, ko kehä oli melko pieni ja hallissa oli yleinen härdelli ja niin eespäin. Kehät saatiin kuitenkin jossain vaiheessa päivää pyörimään ja Reiska olikin heti alkuun numerolla 6. Paria en ees muista. Reiskan reaktiota tuomarin lähestymiseen etukäteen olin eniten jännittänyt, mutta se meni tosi hyvin ottaen huomioon kaikki viimeaikaiset luoksepäästävyysongelmat tokossa. Mutta selkeästi Reiska hahmottaa eri pantojen tai eri tapahtumien erot. Näyttelypanta kaulassa on selkeästi eri juttu kuin tokopanta kaulassa. Harmaat hiukset lisääntyivät tokon luoksepäästävyyden suhteen, mutta voidaanpahan viedä koiraa näyttelyihin...Huoh.. Vähän Reiska oli sen näköinen tuomarin tullessa tutkimaan, että voi vitsi nyt se tulee räpläämään, mutta melko hienosti siinä hengaili, mitä nyt nojaili muhun jonkun verran. Tuomari oli todella tarkka ja tosi pitkään tunnusteli Reiskan luustoa. Kyseli minulta miten vanha Reiska on ja onko se tuonti vai kotimainen. Tuo kysymys jäi vähän ihmetyttämään, mutta se selvisi myöhemmin sitten. Sitten juostiin koko rahan edestä: ensin kaksi kierrosta ympyrää normaalivauhtia ja sitten kaksi kierrosta reipasta vauhtia. Sitten mentiin kulmaan ja sitten pareittain vierekkäin eteenpäin ja takaisin lähtöpisteeseen. Reiskalle vielä extrajuoksutus toiseen kulmaan. Seisotusta. Reiskasta näkee kyllä, että siihen on tullut tolkkua ja ikää lisää, koska jaksoi tosi pitkään seisoskella eikä tuntunut selkeästi missään. Ennen vanhaan tuo seisominen oli kerran niin raskasta ettei tosikaan. Välillä vaan vilkuili missä Rane, Tiia ja Hula ovat. Saatiin kuitenkin vain sininen nauha, vaikka esiinnyttiin mielestäni hienosti.

Sitten viimeisenä esitin Hulan ja kehään pariksi sattui toinen saksanpaimenkoira. Myöhemmin selvisi, että toinenkin oli narttu ja suurinpiirtein samaa ikää kuin Hula =) Hula seisoi ihan ok, juoksu lieni melko kamalaa, kun koko ajan vain haki Tiiaa katsellaan ja oli menossa sinne missä Tiia seisoi. Ei noteerannut ollenkaan tuomaria, ei ottanut mitään kontaktia tuomariin, vaikka tuomari mitä ääniä tahansa päästeli. Saatiin sininen nauha.

Tiia joutui sitten sinisten ryhmäkehässä esittämään Hulan itse ja mielestäni se esiintyi tosi hienosti Tiian kanssa. Juoksu ja seisominen oli hienoja. Reiska esiintyi myös hienosti ja jossain vaiheessa huomasin, että meitä ei ole enää kuin neljä täällä...Juostiin vielä tanskandogin kanssa kehää ympäri (sitä ennen oltiin juostu neljän seteissä). Ja sitten tuomari valitsi nelosen, kolmosen, kakkosen ja Reiskan YKKÖSEKSI! =) Ja toivotti tervetulleeksi Best In Show-kisaan =) Olin ihan ällikällä lyöty, että mitä vattua miten tässä näin kävi..Meidän Reiska? Ei beussi koskaan menesty mätsärissä tai missään muuallakaan!? Ei tuota kauaa jaksanut miettiä, vaan oltiin onnellisia. Palkinnoksi tässä vaiheessa saimme kunnollisen vetolelun (ihan hifimalli!), nameja ja siankorvia.

Ryhmäkehiä odotellessa oli aikaa ihmetellä vähän ja olikin siitä erikoinen mätsäri, että siellä oli paljon rotuja, joita ei ennen ole mätsäreissä nähty, mm. weimarinseisojia (kolme, joista yksi harvinainen pitkäkarvainen muunnos, joka oli myös BIS 1), irlanninsusikoira, koikkereita (neljä ja yksi nähtiin vielä kotimatkalla), bullterrierejä (ainakin neljä ja yksi oli BIS 2), lancashire heeler (aivan ihana kaikkea rakastava malli) ja kiukkuinen tanskandoggi (doggeja oli yhteensä kai 4 paikalla) ja siihen malliin.

Alkukehän tuomari tuli myös juttelemaan Reiskasta. Kävi ilmi, että hän on läheisissä tekemisissä tai osaomistaa (en ole varma) eräänkin ranskantuontiuroksen ja on käyttänyt tätä koiraa jonnin verran ulkomailla näyttelyissä (koiralla on typätyt korvat, niin ei voi käyttää Suomessa). Juteltiin rodun luonteesta ja koon kasvamisesta ja sellaisesta. Mukava tyyppi ja kiva oli jutella jonkun vieraan kanssa rodusta ja olla niin samoilla linjoilla =)

BIS-kehässä olikin sitten kolme tuomaria, jotka ensin seisottivat ja sitten juostiin. Ja juostiin. Ja juostiin. Juoksutin Reiskaa tosi kovaa, koska sillon se juoksee nätisti. Ranehan ei ole tätä kun vuoden hokenu ja nyt vihdoin meni mullakin jakeluun. Emmämitään blondi oo mut jotain sinnepäin. Jalat meni jo maitohapoille ja henki ei enää kulkenu, oli pakko vaihtaa kävelyyn. Reiska ilosena hyppeli mun vierellä. Tuomarit yksimielisesti valitsivat Reiskan kolmanneksi =) Tosi hienoa!! Olin niin ylpeä!!!! =) Jätettiin kuitenkin useita kymmeniä koiria taaksemme (jo sinisissä aikuisissa oli 15 koiraa ja BIS kehässäkin koiria taisi olla 8). Saatiin lahjakortti, jolla saa 15 kg Royal Canin sapuskaa ja omistajille suklaata ja kynttilöitä. Ihan mahtava päivä ja olin niin ylpeä Reinoeläimestä ettei tosikaan. Hienosti juoksi ja vielä hienommin jaksoi seisoskella. Nyt melkein pitäisi viedä se näyttelyyn mut emmätiiä jaksaako sitä, mut esiintyminen alkaa oleen kohdillaan..;-)

Reiska myös käyttäytyi hienosti mätsäripaikalla. Fiilisteli iisibiisisti ja välillä vähän koitti härkkiä Hulaa ja sitten Hulan rauhallinen olemus ilmeisesti rauhoitti Repeäkin ja molemmat vaan makoilivat iisisti paikalla. Ylpeä! Kotona Reiska sitten leikkikin lahnaa lattialla koko illan, taisi ottaa herneen päälle =)

Kamera oli koko reissun ajan kivasti autossa, joten mitään todisteita reissusta ei ole =(