Töiden jälkeen eilen otin pappakoiran messiin ja mentiin eläinlääkäriin. Ensin punnitus ja paino oli normaali, 32 kiloa. Lääkäriin mentiin siis papan jatkuvan ripuloinnin takia. Lääkärissä heti hoitaja ja lääkäri tulivat halimaan ja rapsuttelemaan Kyttää. Lääkäriä en ollut koskaan ennen nähnyt, mutta sanoi, että oli tutustunut Kyttään sillon kun Kyttä oli ollut silmäpattileikkauksessa ja vallan oli hullaantunut tuohon äijään. Ja tuo miekkonen kun on kuulemma semmoinen mieleenpainuva tapaus =)

Juteltiin paljon siinä rodusta ja hoitaja oli, että eiväthän nämä kai yleensä näin sosiaalisia ja kilttejä ole...Totesin siihen, että ei tämä tyypillinen yksilö ollenkaan ole tuon ihanan luonteensa osalta, mutta kiltimpi malli jäi tällä kertaa kotiin  

Lääkäri sitten kyseli minulta kaikkea Kytästä ja juteltiin sen ripuleista ja sitten tuli puheeksi, että se juo valtavia määriä vettä ja tottakai sitä koipea ulkona ollessa nostetaan siihen tahtiin myös. Yleistutkimuksessa ei todettu mitään poikkeavaa. Pappiksella oli hieman lämpöä, asteet oli vähän reilussa 39:ssä, mutta lääkäri meinasi, että voi johtua jännityksestä. Kadoksissa ollut palleroinen on kuulemma ihan hollilla plumpsahtamaisillaan ulos. En olisi tuota halunnut kuulla, että se on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana  Eturauhanen tutkittiin ja se oli vallan ok.

Otettiin verikokeita, mitkä ei pappiksesta olleet hirveen mukavia, mutta tosi hienosti jaksoi istua könöttää puoliksi mun sylissä. Oli muutenkin koko käynnin ajan kovasti sylimallia ja kovasti pusuttelevaa mallia. Onneksi pappis on se meidän pikkukoira ja sitä nyt vähän aikaa jaksaakin pitää sylkyssä.

Sitten minä, pappis ja kaarimalja pihalle ja ottamaan virtsanäytettä. Se olikin hauska operaatio...Nimittäin koita nyt kävellä takaisin eläinlääkäriin kassin, koiran ja kaarimaljan kanssa niin, ettet läikytä. No en läikyttänyt, muttei ollut kaukana ja ai että jos olisi tullut koiria tai jotain muuta Kytän mielestä mielenkiintoista vastaan.

Verinäytteessä todettiin, että toinen maksa-arvo ja toinen munuaisarvo ovat koholla. Virtsanäytteen liuskatestissä oli verta, sakassa runsaasti tulehdussoluja, bakteereita, siittiöitä ja muutama kide!  Eläinlääkäri totesi koiran olevan yliseksuaalinen ja siittiöitä on 10 kertaa enemmän kuin normikoiralla. Spermapankki ois näppärä ratkasu meidän papalle...

Kyttä sai 20 päivän antibioottikuurin virtsatieinfektion hoitoon ja jonkun pistoksen pyllyyn, joka on vähän niinkuin kai kemiallinen kastraatio, joka kestää muutaman kuukauden. Pitäisi auttaa eturauhasen liikakasvuun ja yliseksuaalisuuden hoitoon.

Alkuviikosta soittelevat virtsan viljelun tuloksista..

Hyvä kun mentiin ripulin takia eläinlääkäriin ja sit tulikin tommonen. Olin kyllä saanut vahvan intuition siitä, että pappiksella ei ole kaikki kunnossa, mut en mitään tommosta ajatellu, vaikka aika paljon eri vaihtoehtoja olin ajatellu. Hyvä kuitenkin että tuli ilmi. Eläinlääkärissä hoitaja ja lääkäri jotenkin oletti, että Kyttä normielämässä käyttäytyy jotenkin yliseksuaalisesti, muttei se kyllä niin tee. Jotenkin outoa. Mut kai siinä jotain ihanaa on kun Reiska on välillä niin palavasti rakastunu Kyttään, ei toisinpäin  Ripuli oli kuitenkin ihan normaalia herkkävattasuutta tai jotain muuta mistä ei kuulemma liikaa kannata huolestua.

Vein sitten pappiksen kotiin ja otin Reiskan ja mentiin agilityn yksityistunnille Petikkoon harjotteleen puomia! Oli tosi hyvä idea mennä rauhalliseen ympäristöön harjottelemaan hankalaa asiaa. Tuntui, että oli oikea ratkaisu Reiskalle. Ensin pyörittiin ympäri tilaa ja tutustuttiin siihen. Kouluttaja sanoi suihkutelleensa DAP-mönjää ympäriinsä, jotta saatais Reiska ihanteelliseen mielentilaan. Ja siinä se kyllä olikin. Ensin pistettiin puomin pätkä maahan ja nopeasti Reiska mielsi sen niin hyvin, että pystyi ihan hyvin tallustelemaan sen päällä. Ei kyllä millään mennyt jakeluun se, että sen päällä voisi olla kaikilla neljällä tassulla, muttei siis pelännyt puomia enää. Jonkun ajan päästä laitettiin pätkä paikoilleen puomiksi. Puomi oli tosi matalalla, jossain kolmessakymmenessä sentissä kenties. Reiskaa ei edelleenkään pelottanut puomi ja nousi sen päällekkin, mutta lähinnä vain kahdella tai kolmella tassulla. Kerran kokeiltiin niin, että kiivettiin ylös ja tarkoitus oli myös tulla alaspäin, mutta Reiska teki jähmettymiset ylös päästyään, tasaisella. Ei liikahtanut mihinkään, mutta söi kyllä nameja, ettei siinä ollut ongelmaa.

Tämän jälkeen ei saanut mitään stressiä puomista, mutta emme viitsineet ottaa koko juttua uudelleenkaan. Ylösmeno sujui ja alasmeno sujui, kun koira oli niin ahneella tuulella, että minun peukaloni on vähän tuunatun näköinen nyt eikä siis ollenkaan keskittynyt muuhun kuin namin saamiseen. Ei siis saanut minkään valtakunnan ahaa-elämystä sen tiimoilta, että neljällä jalalla olisi voinut puomia mennä, mutta saatiin nyt ylenpalttinen pelko puomia kohtaa pois. Ensi viikolle otin toisen kerran, jos sillon edistyttäisiin yhtä hienosti kuin eilen.

Kouluttaja myös suositteli meille naksua käytettäväksi kun Reiska on niin nopea liikkeissään, että se on kerennyt tekemään kerran oikein ja kymmenen kertaa jotain muuta ja kenties väärää ennenkuin ehdin sen palkata. Sain siis taas noottia! Kouluttajakin kyllä epäili ensin, miten tuollainen jötkylä voi pärjätä agissa ja kun sanoin, että nämä ovat varsin ripeitä, niin oli epäuskoisella ilmeellä, mutta ilme muuttui kyllä ihmetykseksi kun tuo onnellinen olento näytti vähän parhaita taitojaan ja vauhdikkuuttaan! Puomin suoritukseen saimme paljon vinkkejä ja koulutukseen muutenkin ja niitä päästään varmasti ainakin sitten toteuttamaankin kun saan jonkun rakentamaan meille oman puomin ja A-esteen ja ja ja ja! Emäntäkin siis huolestuttavasti alkaa innostumaan agista, josta se selitti jossain vaiheessa, ettei koskaan tuu innostumaan, että ihan tyhmä laji...Hih..