Tarkoitus taas harjoitella puomia kera superhyvien uusien namien (keitettyjä broilerin sydämiä). Itse oikein ihmettelen kekseliäisyyttäni näiden uusien namien tiimoilta. Pääasia on tietenkin se, että maistuu ja että namit aiheuttavat toimintaa.

Vireessä Reiska sitten olikin! =) Nyt ei ollut moksiskaan maassa olevasta puomin pätkästä, vaan ihan tassutteli sen päällä. Sitten sillä selkeesti välähti, että kun tassut on ton päällä, niin tulee namia. Sit alko tarjoileen semmosta, että seiso mun edessä etutassut lankun päällä. Fiksu mies, ei onneksi mennyt kauaa että hokasi. Sitten pähkäiltiin sitä kun Reiska ei meinaa millään kulkea sitä lankkua pitkin neljällä tassulla. Kouluttaja ihmetteli, että mikä ihme tässä on ja mä vaan totesin, ettei sillä oo vielä välähtäny. ;)

Kouluttajalla oli onneksi hyvä idea harjoitteluun eli minä namien kanssa peruuttelen lankku jalkojen välissä ja Reiska seuraa minua (ja nameja). Kun Reiskan kolme jalkaa on lankulla, kouluttaja naksauttaa naksulla minulle infon, että nyt koira tekee oikein -> yksi nami. Jos Reiska on neljällä tassulla lankulla -> naksautus ja suullinen ilmoitus asiasta -> pysähdytään ja syödään kunnon satsi nameja. Ei mennyt kauaa kun uskaltauduimme nostamaan lankun puomiksi. Puomi oli tosi matalalla, ehkä jossain 40 cm korkeudella maasta korkeimmalla kohdallaan. Reiska tarjoili koko ajan sitä, että laittaa molemmat etutassunsa puomin päälle ja kyttäilee, josko sitä namia tulisi.

Siitä ei mennyt kauaa kun Repe rohkaisi mielensä ja meni koko puomin ja vielä neljällä tassulla kävellen puomin päältä ja sitten kun sai kovasti nameja ja kehuja ja rapsuja ja taputuksia, niin innostui kun hoksasi tehneensä oikein ja sitten alkoikin tarjoilemaan puomilla kävelyä. Muutaman kerran meni koko puominkin iteksiin ja sen jälkeen kipitti mun luo näyttämään miten hieno mies onkaan. Vähänkö olin kyllä ylpeä miehestä! =) Miekkonen oli kyllä niin hellyyttävä innostuksessaan kun puomi olikin tosi kiva juttu... Kyllä siitä vielä agikoira tulee =) Seuraava juttu on sitten nostaa puomin korkeutta, mutta pitää kattoo koska siihen sitten ryhtyy.

Alkuun läähätys oli vähän stressaantuneen oloista, mutta sitten kun Reiska hoksasi asian ytimen, niin läähätys väheni ja oli ihan eri kuuloista. Ei stressiä puomista siis enää. JEEJEEJEE!! Kyllä se aurinko näköjään risukasaankin aina välillä paistelee! =) Oon taas niin tyytyväinen ja ylpee Reinomiehestä =)

Eilen ja edellispäivänä harjoteltiin taas myös BH-koetta varten. Tiistaina Reiska istu 20 min postin edessä. Postissa oli vähän ruuhkaa, onneksi pystyin jonottamaan niin, että näin Reiskan koko ajan. Paikalla oli myös paljon muita koiria kiinnitettynä tolppiin ja ohi meni paljon koiria. Reiska ei suuremmin noteerannut niitä, vaan istui rauhallisena ja tuijotteli postiin sisälle eli sinne minne minä olin mennyt. Kun tulin postista olin tosi ylpeä Reiskasta, mutta sitten tuli joku urpå äijä ja muriseva dalmis ja äijä päästi dalmiksen ihan Reiskan iholle ja sitten Reiska lähti murisemaan ja ärräämään takaisin, mikä sinänsä oli ihan oikein, mutta jäi sitten tosi huono mieli harjoituksesta ja se harjoitus sitten meni vähän pilalle, vaikka itsessään niin hyvin menikin. Onneksi dalmis ei mennyt murisemaan Reiskalle silloin kun minä en ollut paikalla. Kirjaston edessä meni tosi hienosti, muttei siinä mitään häiriötä ollutkaan.

Sitten agin yksärillä jubailtiin paljon kaikkee yleistä koirista ja ihmisistä ja vastuuttomuudesta jne (olin siis tunnin sijaan yli kaksi tuntia kyseisellä yksärillä). Sitten kouluttaja sanoi, että kun kerran jotain vähän komensin Reiskaa, niin Reiska oli heti korvat luimussa ja selkeesti otti nokkiinsa asiasta. Jäin miettimään ja lausuin ääneenkin, että mitä jos...Perjantain tokossa Reiska on ollut tosi ihmeellinen monta viikkoa ja tosi omituinen ryhmän vetäjää kohtaan. Mitä jos se johtuu siitä, että tokon vetäjä komensi ja huusi kunnolla Reiskalle muutama kuukausi sitten. Jos Reiska on ottanut nokkiinsa ja vahtaakin vetäjää koko ajan, että mitä se tekee ja miten se käyttäytyy eikä sen takia pysty itse toimimaan kunnolla ja kun vetäjäänhän se nykyään reagoi tosi voimakkaasti ilmottamalla kovaäänisesti kun se tulee lähellekkin eikä oikein anna koskee itteensä eikä oikein halua irtaantua musta tyypin ollessa lähellä...Agin kouluttaja meinasi, että vallan mahdollista ja mitä enemmän itse ajattelin asiaa, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että voisi tosissaan olla hyvinkin mahdollista! Pitää miettiä ja tutkia ja seurata Reinoa...

Eilen tuli myös Minnalta vastustamaton ehdotus pienestä road tripistä, josta ei voine kieltäytyä...eli Reiska päässee reissuun...kenties.... Mamma on ainakin innostunut ideasta...