Pappakoiran kanssa käytiin ottamassa toinen Tardak-piikki ja samalla tutkitutin maksa- ja munuaisarvoja sen vuoksi, että ne oli viimeksi mitattaessa vähän korkeella. Pappiksesta otettiin kolme putkiloa verta ja huomasi kyllä, että se on iso määrä koiralle, kun pappista selkeesti alko hieman huippaamaan  Reppana pappa.

Tardak tökättiin ja pappis ei siitä taaskaan niin tykänny ja selkeesti näytti sattuvan ko taas suunnitteli näppäsevänsä eläinlääkäriä. Pappis kyllä muuten taas reissulla hurmaili hoitajia ja lääkäreitä. Kierähteli odottaessamme aina maahan kun joku hoitaja käveli ohi ja esitteli mahaansa...No kukas siinä olis voinu kävellä ohi rapsuttamatta...  Pappis on kyllä ryhtyny ylisosiaaliseksi ihmisiä kohtaan!

Verinäytteistä sen verran, että maksa- ja munuaisarvot oli edelleen korkealla. Jompikumpi oli jopa tosi korkealla. Verinäytteet lähetettiin sitten vielä ulkopuoliseen labraan lisätutkimuksia varten. Tulokset tulee nyt loppuviikosta varmaankin. Eläinlääkäri kiinnitti myös huomiota siihen mihin itse olin jo kiinnittänyt joku aika sitten huomiota..Eli pappis on laihtunu melko paljon. Painoo ei ollu tippunu kun kilo, mut semmonen nälkäkurki se on ettei tosikaan ja turkki on huonossa kunnossa, vaikka se nyt ihan hyvin syö. En tiedä sitten josko tämä toinen Tardak-piikki auttaisi, mutta vähän on huolta pappiksen kunnosta...

Reinoeläin puolestaa on vallan oma itsensä. Vallan rakastunut kosketuskeppiin. Ollaan sitten iltasin tehty kepintökkimisharjotteita. Tuo urpå kyllä söisi koko kepin, varsinkin jos palkkaa ei näy ja kuulu HETI! Varsin helposti ohjattavissa kepin kanssa. Kivasti on oppinut myös peruuttelua ja jopa aina välillä sitä tarjoilee. Melko fiksu otus, vaikkei siltä näytä...  Sen verran on ollu kylmää että lähinnä on oltu vaan sisätiloissa ja keräilty voimaksia...