Reiska ei ole tänään eikä eilen saanut minulta huomiota. Johan on poika ihmeissään. Kun alkaa sitä kerjäämään, käännän sille selkäni ja se on vallan kummissaan että mitä täällä valtakunnassa oikein tapahtuu. Tekee hyvää sille varmaan. Huomenna ajattelin huomata sen, jotta pääsen jatkamaan kosketusalustaharjotuksia jotka ennen huomioimattomuutta aloitin sen kanssa.

Lääkärissä tänään ja tämä viikko sairaslomaa, joten oikein hyvää aikaa treenata Reiskan kanssa kävelyä. Käveltiin tänään kirjastolle, joka on ehkä kilsan päässä. Menomatka kesti tunnin verran. Perillä huomasin, että hemmetin kirjasto ollut auki. Käveltiin takaisin ja kesti vain 25 minuuttia. Kuten ajasta voi päätellä, edistymme!! Matkalla joku mummo pysähtyi kehumaan Reiskan komeata ulkomuotoa ja itselle tuli tarve selitellä ehkä hieman outoa menoamme, niin mamma totesi tyytyväisenä, että hyvä noin iso koira onkin opettaa hyville tavoille ettei vie minua kuin markan munkkia. Sitten joku mies tuli ja kysyi, että eikös tuo olekin bouseroni. Olin vähän äimän käkenä kun osasi lausua rodun vallan hienon kuuloisesti oikein.

Lenkillä kyllä hermo ei kiristynyt alituisesta pysähtelystä vaan lähinnä siinä, että Reiska seisoo edessäni ja ihmettelee ja tuijottelee maailman menoa ja analysoi varmaan pienessä päässään myös maailman menoa. Eli ei ollenkaan aina minkäänlaista kiirettä tulla sivulle, jotta matka jatkuisi. Ja minähän en sille puhu enkä muutenkaan vinkkaa. Muutaman kerran jouduin kyllä nyppäsemään narusta kun nuoleskeli maata tai liian intensiivisesti tuijotteli muita koiria, joita ylipäänsä tuli liian vähän vastaan! Takaisin tullessa päästin Reiskan hetkeksi juoksemaan vapaana umpihankeen ja se teki kyllä hyvää, koska saatiin suuremmin pysähtelemättä kävellä loppumatka. Taitaa siis pojalla olla virtaa, vaikka iltaisin on ollut ihan kuollut lahna ja nähnyt varsin paljon makoisia unia: juossut tuhatta ja sataa, haukkunut, kitissyt ja murissut. Hauska seurata.

Pappis oli käynyt päivällä Ranen kanssa lenkille, mutta pääsi nauttimaan ihanaisesta naisseurasta eli Tiiasta ja Hulasta vielä lenkin ja uuden kirjastokäynnin merkeissä. Kyllä oli pappis tyytyväinen ja väsynyt! Ei ole liiemmin otusta koko iltana näkynyt.

Reiskan ja Kytän elämään on tullut uuden vuoden myötä myös sellainen muutos, että jos poistuu ruokakupilta, niin kuppi lähtee samantein veks. Reiskalla kun on tapana ollut haahuilla omiaan ympäri kämppää ruokailun välissä. Tänään menikin sitten vähän jauhot suuhun kun kuppi lähti vaikka oli melkein täynnä ruokaa. Joku olento on sitten koko illan metsästellyt vanhoja nappuloiden jämiä sieltä sun täältä nälkäänsä. Oppinee pian...

Tässä illalla olen mietiskellyt harrastamista. Mejäkautta odotan ihan hirveällä innolla tai edes sellaisia kelejä, että pääsisi jälkiä tekemään. Onneksi innostus taatusti laantuu kun on muutamat jäljet rämpinyt metsään. Tokoa tulee treenattua lähiaikoina ihan supertehostetusti eri ryhmissä, mutta haittaako tuo...En vaan oikein tiedä mihin suuntaan tuon tokon kanssa olisin menossa...Ehkä se selviää.. Perjantaisin saamme kuitenkin jatkaa samassa halliryhmässä missä olemme syyskauden olleet, muttei se ole Repelle optimaalisin paikka, mutta jatkanemme silti siellä. Lisäksi olemme saaneet Malminkartanon Sirkuskentälle vapaaharjoitteluvuoron keskiviikolle ja jos vaikka joskus muistaisin vuoroa käyttää, niin olisi ihan loistavaa plussaa! Keväällä sitten Turkkusen suunnalle Lentsun kurssille, jota kovasti odotan ja toivon kovasti, että pääsemme kurssin avulla eteenpäin puuhasteluissamme! Huomenna alkaa koiratanssi luennolla ja sunnuntaina sitten tanssahdellaan ja tanssahtelua jatkuu helmikuulle..On tässä urakkaa...Kun siinä sivussa pitäisi vielä tenttiä yksi tentti ja jossain vaiheessa koittaa uusia toista tenttiä ja tehdä kandiseminaarityötäkin...ÖÖÖÖ? Kiire vai...Ei meillä...