Sunnuntaina oltiin koiratanssimassa Reiskan kanssa. Tyyppi oli ihan täynnä virtaa – johtuen varmaan siitä, ettei kukaan oo suuremmin jaksanu tai kerenny tehdä sen kanssa mitään. Kerrattiin alkuun viime viikon harjoitteet musiikin tahdissa. Reiska pelitti vallan mainiosti ja olin aika tyytyväinen sen oppimissaldoon ja tekemisintoon.

Ohimennen kyllä Reiska kerkesi tossa yhtenä päivänä isännän ja emännän yhdessä sotkiessa oppimaan peruuttamaan ja irvistämään samalla…Taito sekin…Reiskan kun käskee sanomaan pienen pienen sanan, niin se irvistää tai siis nostelee suupieliään. Mä käskin Reiskan peruutella ja Rane käski Reiskan sanoa pienen pientä sanaa, niin tyyppi teki sitten kahta asiaa ja hienostihan se sujui. Tosi näppärästi on kyllä oppinut peruuttelua ja pystyy melko kauaskin irtoamaan musta jo kun tietää, että se nami lentää ainakin sinnepäin missä se ite on! Mamman heittotaidoissa ois kyllä jotain parantamisen varaa…
 
Sitten harjoiteltiin uusia juttuja… Reiskan kanssa harjoiteltiin sellaista, että se kävelee mun vierellä oikealla puolella ja sitten käskyn saatuaan tekee ympäripyörähdyksen ja vaihtaa mun takaa puolta vasemmalle sivulleni ja jatketaan kävelyä. Sinänsä helppoa tuo puolen vaihtaminen, kun Repelle on opetettu, että aina ollaan vasemmalla puolella ja hienosti se osaa hakea oikeaa puolta. Tuo pyörähdys aiheutti sille päänvaivaa ja koitti päästä helpolla, mutta oli niin ahneella ja iloisella tuulella ettei mennyt kauaa aikaa hokata juttua.
 
Toinen uusi juttu oli pyöriminen yhdessä. Mä käskin Reiskan tulla sivulle (eli se lähti kiertämään mua myötäpäivään kun oli ollu sitä ennen mun edessä) ja mä lähdinkin pyörimään vastapäivään. Pyörittiin kierros ja sitten Reiska tuli mun sivulle oikeeseen asentoon istumaan. Hokas ihan sikkenopeesti ja oli kuulemma hienon näköstä. Toimittiin siis tässä harjotuskoirakkona jotta muut tajuaa mitä pitää tehdä. Muilla olikin sitten enemmän opettelemista kun niiden koirat eivät suuremmin olleet opetelleet sivulle tuloa saati sitten takaa kiertämällä. Jotain hyötyä siis tästä meidän kiertämällä takaa - sivulletulostakin kerrankin! =)
 
Sitten mietittiin alku- ja loppuasentoja koiratanssiohjelmaan ja muita spesiaalitemppuja, mitä koira tekee. Reiskan kohdalla sanoin, että se tykkää kanniskella kaikkee ja tuoda mulle (pikkuäijässä asuu pieni noutaja) ja sit näytin miten kivasti se hakee mun avainnipun. Kaikki oli ihan haltioissaan siitä ja ite olin tietenkin ylpeä koirastani, mutta myös ihmeissäni, että eikö kukaan muu opeta tällaisiä koiralleen… Sitten kerroin Reiskan uudesta tempusta eli Hesarin tuomisesta ja kaikki oli ihan haltioissaan siitäkin. Kouluttaja joka on kovin ihastunut Reiskaan ja rotuun ylipäänsäkin naureskeli, että Reiskahan on palveluskoira ja emäntä on vaan valjastanu sen oikeisiin hommiin… Naureskeli myös taas Reiskan äijämäisyydelle…Se on kyllä välillä vaan niin mies ton älynsä ja tekemistensä kanssa… ;-) Sinänsä onneksi miesmäiseen tyyliin hyvin simppeli luettava =)
 
Mietittiin sitten Reiskan koiratanssiohjelman aluksi sellaista, että se toisi mulle jotain ja sitten lopuksi se ammuttaisiin, kun kerran osaa kuolla (no tai ainakin kitua). Kouluttajan mielestä Reiskalle sopisi ehkä paremmin kunnon teemallinen ja etenevä tanssiohjelma kun muille suositteli vaan liikkeiden tekemistä ja enemmän tanssimaista. Olin kyllä ihan samoilla linjoilla.
 
Lopuksi vielä Reiska kumarteli ja esitteli näin ryhmän toiselle koirakolle miten se onnistuu minun kertoessani miten sen Reiskalle opetin…
 
Tosi tyytyväinen fiilis jäi tunnista ja olen jostain kumman syystä ihan hurahtanut lajiin! =) Ehkä johtunee siitä, että näkee, että koirakin tykkää tosi paljon tehdä kaikkia turhanpäiväisiä temppuja ja niitä on kuitenkin tullut opetettua tuolle. Normitoko on Reiskan mielestä selkeästi ihan tylsää saman jauhamista ja siinä ei ole niinkään hohtoa, mutta tommonen temputtelu on ihan loistoa sen mielestä! Pitäis vaan tokoa harjotellessa ottaa noita temppujakin sinne väliin mahdollisimman paljon. Ja kosketuskeppi…se on Reiskan mielestä jotain ihan superkivaa! =)
 
Ranen perhettä on myös lähipäivinä nähty ja sinänsä mielenkiintoinen sattumus eiliseltä Ranen kertomana oli se, että Ranen äiti (josta Reiskan niiin paljon tykkää!) oli koittanu saada Repeä kantamaan Hesaria, muttei Repe ollu suostunu ottamaan sitä ollenkaan suuhunsa. Ranen kokeillessa ei ollu mitään ongelmaa ja tuo yksi oli sitä Hesaria onnessaan kanniskellu…Näköjään meillä on vallan valikoiva koira, joka ei palvele kaikkia… Vaikka normaalisti jos joku jotain sanoo, niin Reiska tekee. Mikä on varsinkin tokotreeneissä ärsyttävää kun ite koittaa ottaa jotain seuraamispätkää ja joku käskeekin koiraansa menemään maahan niin, että Reiska kuulee, niin tuohan lysähtää maahan samantein…