Perjantaina menin taas tavalliseen tapaan tokotreeneihin. Harjoteltiin ruutua, joka meni Reiskalta ihan sikkehyvin! =) Monet oli ihan ihmeissään itseni tavoin siitä, että miten hyvin Reiska ruudun osasi. Muut eivät osanneet oikein ollenkaan, joten kerrankin oli hienoa kun sai loistaa. Muut ryhmäläiset kyllä käskivät olla brassailematta... Jännä kyllä kun kotona se ei osaa ruutua ja treeneissä osaa. Hieno mies. Olin ylpeä. Toki jäi ruudun etureunaan, mutta käskin aina ottamaan vähän pakkia, niin johan oli hyvässä paikkaa sen jälkeen. Näyttöruutu on mun mielestä ihan Reiskan juttu. Lisäksi treenattiin hieman kaukoja, seuraamista ja jotain semmosia perusjuttuja. Toinen isompi pääjuttu oli hyppy, joka meni Repeltä muuten ihan hyvin, mutta jäi vähän tyhmään paikkaan seisoksimaan. Mut ei vaadi paljon korjausta!

Sitten köröteltiin viikonlopuksi isännän luokse ahtaisiin oloihin. Sopu kuitenkin sijaa tuntuu antavan. Lauantaina Pete ja Eeva tuli tutustuun meidän asumukseen ja sitten käytiin keebabilla ja illalla mentiin Minnalle ja Sakelle viettään iltaa (ja vähän yötäkin) oikein mukavassa seurassa! Pojat olivat illan vanhemmillani hoidossa, haettiin ne joskus sitten kolmen aikaan aamuyöllä kotiin tullessa messiin. Vähän olivat ihmeissään yöllisestä herätyksestä...

Sunnuntai meni ihan kaameassa koomailussa. Miten sitä voikin tulla niin huono olo tommosesta valvomisesta! Tai sitten mä oon tosissaan vanhentunu ja pahasti... Illalla sitten tsemppasin ja ajelin Vantaalle siivoileen paikkoja ja paikkaileen ja käymään koiratanssissa Repen kanssa. Koiratanssissa tosiaan piti olla tehtynä jonninsortin ohjelmanumero. Mä sen sitten hätäpäissäni keksin just ennen tanssimaan menoa. Me alotettiin sillä, että Reiska haki pullon mulle, siitä seuraamista oikeella puolella, puolenvaihto vasemmalle, ympyrän pyörimistä, peruuttamista ja lopuksi kuoleminen matkalla mun luo. Peruuttaminen meni vähän hassuksi kun tuo istui kun käskin peruuttamaan. Ajattelin, että nousee seisomaan ja lähtee peruuttamaan. Ei meidän Reiska kuitenkaan....Tuo onneton lähti peruuttamaan istualtaan...Hypähteli istumisasennossa menemään taaksepäin. Repeilin itse ihan täysillä! Kaikki kyselivät sen jälkeen ihan tohkeissaan että miten sen opetin Reiskalle..Hyvä siinä sitten selitellä, että se just näytti ite oppineen tuon... Muiden ohjelmat oli ihan hyviä, ei kuitenkaan ollenkaan niin paljon temppuja kuin Repellä, lähinnä vaan seuraamispätkiä ja jotain maahanmenoja tms.

Sitten lopputunnin ajan harjoteltiin ja puuhasteltiin kaikkea musiikin tahdissa ja suunniteltiin mimmosia ohjelmia millekin koiralle voisi keksiä...

Harmillista kun tuo tanssahtelu oli niinkuin viimeinen ohjattu kerta. Lajia pitää kuitenkin jatkossakin harrastaa kun Repe niin tykkää siitä. Emännän pitää uhrautua kun ei tuosta niin innostunut ole..Vaikka temppujen opettaminen Reiskalle on kyllä tosi kivaa.

Sitten huristeltiin Reiskan kanssa taas isännän luo kun mulla on tää viikko sairaslomaa, niin ollaan maalla hengaamassa sitten. Päivällä nähtiin pitkästä aikaa Heidi-serkkua ja käytiin melkein puolentoista tunnin lenkillä Elonkierrossa. Kun kaikki muutkin siellä näyttää ravaavan, niin pitihän munkin päästä kokeileen. Kiitos Heidi seurasta, oli kiva jutella pitkästä aikaa vaikkakin oli vähän raskasta kulkea! Ihan loistavaa treeniä oli kyllä Reinomiehelle kun mennä paineli umpihangessa ihan onnessaan. Jossain vaiheessa löysi jonkun aarteen (en osaa sanoa mikä se oli, joku matonpalan tyyppinen ratkaisu kuitenkin) ja sitä sitten heiteltiin Repelle, jolle isojen ojien ylityksetkään ei kauheita ongelmia tuottanut tai sitten ainakin sisulla mentiin läpi lumihangen hakemaan aarretta. Ihana lenkki! 

Pappiksen kanssa sitten kävelin vähän pienemmän lenkin Reiskan lenkin jälkeen. Pappis on kyllä ollu vähän väsynyt koko päivän, mutta pitää toivoa, että se tuosta taas tokenisi. Ja olihan se sillä aikaa kun Reiskan kanssa ulkoiltiin avannut "makkarin" oven ja mennyt sänkyyn nukkumaan. Pentele! Nyt koitetaan opettaa mukavuudenhaluista pappista nukkumaan säkkituolissa sängyn sijaan. Ja molempien koirien pitäisi harjoitella rentoutumista äänekkäässä talossa. Vahtikoirien ei kuitenkaan ole helppo olla talossa, jossa seinät ovat kuin paperia. Aamulla oli kyllä hauska kun naapureiden herätyskello kuului hyvin meillekkin Tässä on kyllä varmaan koko meidän perheelle opettelemista!