Eilen iltapäivällä sitten vein Kytän eläinlääkäriin ja eläinlääkäri ensihätään rauhotti papan, joka simahti sitten lattialle, ihan oli taju kankaalla...Hain Reiskan sisään ja herrsiunaa ko se säikähti! Oltiin selkeesti tapettu Kyttä ja Reiskalle tuli paha paniikki! Ihan itelle hiki tulla pukkas kun mun 45 kilonen mussukkani paniikissa koittaa kiskoo itteensä oven läpi. Saatiin kuitenkin tökättyä sille rokotukset ulkomaanmatkailua varten ja väkisin syötin sille heisimatolääkkeet (vai mitä ne oli).

Sitten läksin Reiskan kanssa Elonkiertoon seikkailemaan! Keskiviikkona Minna kun oli ihanien koikkeripoikiensa kanssa esitellyt mulle paikkaa ja reittejä. Kiitos keskiviikon seurasta! Teletappien sanoin: UUDESTAAN UUDESTAAN! ja mahdollisimman pian, kiitos

Lenkitin Reiskaa siellä vapaana, vaikka hiihtäjiä oli ihan tolkuton määrä liikenteessä, mutteivat nuo Reinoa haitanneet. Melkein jokainen hiihtäjä kyllä huuteli jotain kommenttia Reiskan melko hyvästä liikkuvuudesta umpihangessa.

Reiska kotiin ja eläinlääkäriin odottelemaan pappista..Tunnin verran siinä sitten odottelinkin kunnes eläinlääkäri tuli. Piti olla niin helppo leikkaus, mutta ei sitten ollutkaan ihan niin helppo. Ei itseasiassa ollut mennyt ollenkaan oppikirjojen mukaisesti! Oli tiistaisen perusteella ajatellut papan piilokiveksen olevan suurena vatsalaukussa. Ei ollut mittään. Tiistainen suuri kasvaimellinen kives oli varmaan siis kakkaa. Sitten teki reiän sinne missä piilokivekset yleensä ovat. Tuloksetta. Oli sitten jo vähän luovuttanut ja ajatellut, että ei löydy ja ei voi mitään. Apulainen oli alkanut putsailemaan Kyttää ja huomannut rasvapatin ja oli kysynyt, että pitäisikö tämä patti poistaa samalla. HAA! Se oli papan piilokives! Joka oli peräsuolessa toisen kiveksen yläpuolella! Ei mikään ihme, ettei ole tehnyt papan mieli syödä eikä käydä kakalla...Ylisuuri eturauhanen on siis saattanut pappiksen kiveksen siirtää "hieman" väärään paikkaan...ONNEKSI POISTETTIIN! Ei ollut kasvainta!

Papassa oli sitten kolme reikää kun sen hain ja sillä oli taju pahasti kankaalla. Vein papan vanhemmilleni, jossa sen olisi parempi toipua. Oli vaan vähän urakkaa saada se kannettua sisälle, mutta jotenkuten sekin onnistui.

Pappaan alkoi vähän tulla tolkkua illalla, veti kielen sisään ja silmät vähän liikkui. Jauhettiin sille särkylääkettä ja kaadettiin veden seassa kurkusta alas. Illalla pappis oli sitten alkanut valittaa ja isäni oli pitänyt sille seuraa. Aamulla raahauduin Reiskan kanssa katsomaan pappista jo kahdeksan maissa. Käytin inauksen piristyneen papan pihalla ja kova hätä olikin. Syötin väkisin lääkkeeitä ja puoliväkisin lihapullia rasiallisen. 

Sitten läksittiin Reiskan kanssa pääkaupunkiseudulle seikkaileen. Ensin kävin ite lääkärissä, sitten mentiin Murren Murkinaan ostoksille, syömään, kirjastoon ja sitten haettiin Tiia ja Hula ja mentiin Luukkiin varmaan pariksi tunniksi pyörimään. Hula - the väkivaltainen neiti- höykytti Reiskaa oikein urakalla ja pääsääntöisesti Reiska taisi olla onnessaan asian tiimoilta. Kiitos Tiia seurasta, ihana nähdä teitä!

Sitten lähdettiin kotiin katsomaan pappista, joka oli vallan vironnut ja melkeinpä oma itsensä kun haettiin sitä kotiin. Ihan onnellisena tepsutteli lyhyen matkan kotiin hyvin puettuna, kiitos ystävällisen Kasperin   Ja mikäs pahan tappais, eli pitihän papan vähän öninöidä vastaantulleelle pikkukoiralle. Ei siis mitään rauhottumisen merkkejä koirassa, vaikka vähän pelättiin ja toivottiin sen rauhottuvan...Saa nyt nähdä miten pappiksen luonteen käy...pysyykö samanlaisena kuin ennen vai tuleeko jotain rauhottumista...

Pappis ainakin kyllä osaa hyödyntää kipeänä olon! Valittelee vähän väliä ja kerjää huomioo ja nameja ja mitä nyt keksiikään. Hävyttömästi puuhastaa kaikkea mitä nyt normaalisti ei välttämättä saisi puuhastaa, mutta mikä nyt on tilapäisesti sallittua. Väsynythän tuo on ja kohtalaisen rauhallinen, mutta on melko vahva lääkityskin.

Pitäkäähän peukkuja pappiksen paranemiselle!

Reiska puolestaan on vähän sekaisin vieläkin, ehkä se joskus tulee tolkkuihinsa tai sitten ei. Ainakin kohta se lienee sekaisin, kun Antero alkaa huutaa televisiossa...