Eilen oli tarkoitus treenata linja-autoaseman takana. Päätin ulkoiluttaa itseäni ja pistin Reiskalle repun selkään ja kamat sinne ja eikun kävellen pelipaikalle.

Matkalla sitten Reinoeläin säikähteli kaikkea siihen malliin, että huomasi kyllä ettei se ole ihmisiä ilmeisesti nähnyt saatikka käynyt ihmisten ilmoilla. Meinashan siinä taas jo käämit kärähtää emännällä, joka oli haaveillut mukavasta kävelylenkistä. Koskakoos sitä oppis, että niitä ei oo kun kerran vuodessa - jos sillonkaan

Pelipaikalla oli kovasti koiruuksia ja ajattelinkin Reiskan kanssa olla ihan vaan ja ihmetellä. Kontaktitreeniä oli myös tarkoitus hieman ottaa. Ajatus hyvä, toteutus toinen juttu. Rokka - Reiskan suuri rakkaus - kun tuli autosta ulos, niin tuolla meni pasmat sekaisin. Vinkua kitkutti Rokan perään ja oli muutenkin astetta enemmän ADHD. Vinkuminen, sinkoiluyritykset ja kaikki muu kiva jatkuivat senkin jälkeen kun Rokka meni autoon. Hauskinta oli lopussa koittaa taklailla Minnaa perseen voimin.

Otin treeneissä sitten vaan oman laiskuuden ja ärsyynnyksen vuoksi sivulletuloja, yhden askeleen verran seuraamista, kontaktia ja yhden luoksetulon. Kaikkiin olin tyytyväinen ja tuo oli kyllä hyvässä VIREESSÄ ja ihan messissä tekemässä. IHANA! Miksi se vire vaan aina esims kisoihin mennessä häviää jonnekkin puun taakse?

Kiitos immeiset treeneistä ja pian uudelleen!

Sitten käveltiin kotiin ja herra käveli kuin herran enkeli. Se on se kun on saanut suurimmat virrat purettua akuista pois, niin pystyy taas keskittymään tekemiseen. Ennen hihnalenkkiä Reiskaa pitäisi juoksuttaa metsässä muutama tunti, niin sujuisi varmaan kivasti. Sujuvaa citykävelyä ja mikään ei enää ollut jännää kotimatkalla vaan kaikkeen suhtauduttiin tosi coolisti niinkuin kuuluukin.

Jatketaan harjoituksia...