Eilen meinas tosissaan tulla kiirus, kun töissä jäin istumaan kahville oletettua pidemmäksi aikaa, jotenkin en vaan tajunnut, että miten paljon se kello oikein onkaan. Siitä sitten äkkiä cruisimaan kotiin ja pappakoira mukaan. Pihalla häthätää pissanäyte papalta purkkiin ja menoksi. Eläinlääkäriin siis taas päädyimme. Tikkien poisto sujui ihan sairaan hyvin, ensimmäisen tikin jälkeen pappis sinkosi pystyyn, mutta loppuajan makoili mallikkaasti ja kun tikit oli poistettu oli erittäin tyytyväinen itseensä ja sen sitten huomasi.  Punnittin pappiksen ja oli kymmenessä päivässä lihonut 2 kiloa!  Eläinlääkäri naureskeli, että näyttäisi kaikinpuolin siltä, että pappis on vallan kunnossa... Pissanäyte oli kuulemma hienon näköinen eikä siinä ollut mitään poikkeavaa! JEE!

Pappiksen silmästä eläinlääkäri huomautti (siinä sattui olemaan kellertävä mönjäpallo), että jos mönjän tulo jatkuu, niin sitten pitää soittaa niin ell soittaa meille apteekkiin respektiä jollekkin silmämönjälle. Satelliittia pappiksen tulee vielä pitää jokunen päivä päässä, jottei mene ja nuoleskele haavoja. Haavat ovat kuitenkin kuulemma parantuneet tosi hienosti ja hienoiltahan nuo näyttivät. Ette kyllä usko miten kiitollisessa fiiliksessä eläinlääkäristä lähdin kun pappis on päässyt terveiden kirjoihin! Kiitos siitä eläinlääkärille!

Toki sitten tänään aamulla pappis oli nukkumassa säkkituolissa ja kun minä nousin ylös sängystä, niin alkoi sen päivänen meteli. Meteliä on jotenkin melko vaikea kuvailla, semmosta ihme röhinää, ihan kuin nenässä ja kurkussa olis jotain tukkeena. En tiedä...Ulkona röhinä sitten loppui eikä alkanut enää uudelleen ennen töihin lähtöäni. Tiedä sitten saammeko mennä röhinän kanssa eläinlääkäriin vai onko pappis vaan allerginen aamuherätyksille? 

Eilenillalla sitten eläinlääkäristä kaahailin kotiin ja sitten pitikin jo lähteä arkkitehtia tapaamaan. Mukavan oloinen tyyppi ja ajatukset tuntuivat kohtaavan hienosti, että saapa nähdä mikä on sitten lopputulos, pitäkäähän peukkuja! 

Loppuun vielä jokunen kuvanen viikonlopun lenkkiretkiltä:

^ Räkä poskella kirjaimellisesti! 

Välillä Repellä oli hyvä hankikanto, välillä kävi noin ^ . Tyyppi kuitenkin rallailee ihan ilosena (no koska se ei ois ilonen jos tokokokeita ei lasketa) menemään tuolla umpihangessakin. Asenteena Repellä on vähän semmonen " Ei tunnu missään " varsinkin jos joku heittelee lumipalloja tai jääkökkäreitä!

Perjantaina olisi sitten edessä Reinon elämän ensimmäinen laivamatka ja ensimmäinen ulkomaan matka edessä, saas nähdä miten käy. Pitäkää peukkuloisia pystyssä, että kaikki menis hyvin ja että Repe vallottas kaikki!