Perjantaina lähdettiin Minnan, Saken ja koikkeripoikien kanssa heti töiden jälkeen kohti Helsinkiä, missä ajettiin autot laivaan ja läksittiin kohti Tallinnaa. Reinomies vietti laivamatkan auton takakontissa. Pappakoira oli jätetty hoitoon lelunsa kera.

Matkaseuramme

Tallinnassa käytiin vähän kaupassa, syömässä ja koitettiin vaihtaa rahaa, mut kukaan halunnu vaihtaa mun rahoja, joten lähdettiin ajamaan. Ajettiin sitten Viron läpi Latviaan ja Latvian läpi Liettuaan ja melkein vielä Liettuankin läpi Vilnaan. Perillä oltiin varmaan joskus 5.30. Olin sitä ennen meinannu nukahtaa rattiin about sata kertaa, onneks oli Rane huutamassa vieressä kurkku suorana! Poliisitkin pysäytti Minnan ja Saken matkalla kertaalleen ja huomauttivat valoista, joita sitten vähän ropailtiin, jotta olisivat hyväksyttävämmät. Ainoastaan Viron ja Latvian välisellä rajalla kurkattiin meidän passit. Rane pääsi vähän peläyttämään tullimiestäkin, joka ei ensin huomannu Ranen olemassaoloa ollenkaan. Reinomies sai toteuttaa rodun käyttötarkoitusta ja vahti autoa oikein urakalla. Hersiunaa mikä möreä vahtihaukku meidän kontista aina välillä kuului. Välillä Reinon haukkukynnyksen sai ylittämään pelkästään se kun jonossa ollessa takana olevasta autosta nousi ihminen ylös. Ei tarvinnut edes kävellä meidän autoa kohti. Hieno mies kun vahtii autoa!

Nukuttiin autossa muutama tunti ja sitten pitikin jo mennä näyttelypaikalle sisälle kun koikkerikehä alkoi. Lauantain näytelmä oli Liettuan Voittaja 2010- näyttely. Koikkerit esiintyivät vallan mainiosti ja jostain kumman syystä veivät kaikki saatavissa olevat tittelit muiden nenän edestä! Viisi valiotitteliä tuli neljän koikkerin messissä Suomeen.  Lisäksi sitten tuli vielä Liettuan Voittaja 2010- titteli jokaiselle! Onnittelut Minnalle hienosta saavutuksesta! Ihan mahtavia otuksia!

Sitten jonkun ajan päästä olikin Reinomiehen vuoro. Beusseja paikalla oli 5, kolme avoimen luokan urosta ja kaksi narttua. Yksi beussi ei ollut tullu paikalle ollenkaan. Tuomarina oli Jaroslav Matyas Slovakiasta. Ensin vuorossa Raisan Poju (Bengale de Sainte Petronille). Sitten venäläinen Jerom Countryfoek ja sitten meidän ikioma Reinomies. Olin ihan äimän käkenä kun tuomari käski näyttää hampaat. Siis maksoinko minä siitä että tulen näyttämään koirani hampaita vai siitä että joku muu katsoo ihan itse niitä. No joo... Tuomari uskalsi sentäs kokeilla vissiin palleroiset ja kannukset. Muuten ei koiraan koskenut, vaikutti jotenkin vähän pelokkaalta, iso mies! Vähän juoksenneltiin ja sitten tuomari päätyi siihen, että mitä sitä järjestystä muuttelemaan eli Poju ykkönen, venäläinen kakkonen ja Reino kolmonen. Raisa ja Poju olivat tuomarin mieleen ja Poju loppupeleissä ROP ja Liettuan Voittaja 2010- titteli. Onnittelut!

Reiska sai osallistumisestaan diplomin ja arvostelulapun ja olin kovin onnellinen ja tyytyväinen kun huomasin Reiskan saaneen ERIn kuitenkin tuomarilta  Arvostelusta ei sitten mittään tietoa olekaan kun on venäjäksi. Venäjänkielen taitoiset voisivat ilmoittautua kääntämään kyseistä läpyskää!

Sitten vähän shoppailtiin näytelmäpaikalla (hitsi kun olikin halpaa!!) ja odoteltiin isojen kehien alkua. Tuntui ikuisuus menevän ennenko alkoivat. Minna esitti parikoirakisassa Jolindan ja Rapan ja hienosti esiintyivät, vaikkei menestystä tullut. Minä pääsin mukaan esittämään kasvattajaryhmässä Jolindaa eikä taaskaan menestystä. Menestystä ei myöskään ryhmässä Rapalle eikä beusseissa Pojulle.

Illalla sitten päästiin hotellille, joka oli todella hyvätasoinen ja täynnä koiria  Pizzaa naamariin ja kaupassa käynti ja sitten nukkumaan ja kyllä se uni sitten maistuikin! Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja aamupalan jälkeen raahasimme taas itsemme näytelmäpaikalle. Beussit ja koikkerit olivat ikävästi samoihin aikoihin enkä päässyt katsomaan tai esittämään koikkereita kun piti kytätä beussikehän laidalla omaa vuoroa.

Sunnuntaina tuomarina olikin vanha tuttu Leni Finne Suomesta ja koirat olivat samat kuin lauantaina. Etukäteen mietin esitänkö Lenille olevani suomalainen vai ulkomaalainen. No Leni kysyi Reiskan ikää suomeksi niin sitten vastasin suomeksi. Olisi vissiin pitänyt vastata englanniksi  Lenin mielestä Reiskan korvat ovat vähän liiankin lentävät ja Reiska on LÄSKI! Olin vähän silleen, että MITÄH? Leni sitten vaan sanoi, että hänen mielestään käyttökoiran tulisi olla käyttökoirakunnossa ja tämä koira on läski. Sanoin, että ihan on kyllä timmissä käyttökoirakunnossa ja siinä sitten jokunen tovi asiasta keskusteltiin. Alla ehkä kuvaava ilmeeni. Olen ehkä jokseenkin nauruun repeämisen rajamailla. Kuinka paljon lähiaikoina on panostettu Reiskan syömiseen, että siitä saisi koiran näköisen ja sitten tulee Leni, joka haukkuu Reiskan läskiksi!  

Tänään meitä sentäs juoksutettiin ja koira tutkittiin oikein urakalla läpi. Tästä minä maksoin!  Leni tykkäsi eniten venäläisestä uroksesta (jolla muuten oli ilkeät makuuhaavat takajaloissa ja hampaat ristissä!, mutta ei se kai Liettuassa haittaa), Poju toinen ja Reiska jo totuttuun tapaan kolmonen. Ajattelin, että varmaan jotain Hoota pukkaa taas kuten viimeksikin Leniltä on saatu, mutta kun hain diplomin ja arvostelun, niin siellä olikin ERInomainen!!!! Meni siis ihan nappiin ja toivotulla tavalla tuo näytelmä! Olin tosi tyytyväinen. Arvostelusta ei saanut suuremmin selvää kun oli kyrillisellä englannilla kirjoitettu, mutta katsotaan jahka jaksaisin siihen paneutua joku päivä.

Venäläinen uros. Venäläiset aiheuttivat minussa hieman ihmetystä kauhealla koiran puunaamisellaan ja muutenkin erilaisella näytelmäasenteella kuin mitä Suomessa beussi-ihmisillä on.

Raisa ja Poju joka haukuttiin kiinalaissilmäiseksi:

Tietenkin sitten ryhmässä beussi menestyi ja oli kolmonen! Onnittelut Venäjälle!

Itse tuli taas ryhmää odotellessa HIEMAN shoppailtua, noin niinko seuraavan 10 vuoden pannat on ostettu ja vähän leluja ja seuraavan vuoden ruoat ja siihen malliin. Liettuassa kuivatut sisäelimet oli tosi halpoja ja niitä sitten hamstrattiin haisemaan autoon

Pääsin taas esittämään koikkereiden kasvattajaryhmää, mutta ei tullut taaskaan isossa kehässä menestystä koikkereille. Harmi! Onnittelut kuitenkin taas Minnalle hienosti sujuneesta päivästä!

Illalla taas hotellille, josta lähellä oleviin kauppoihin shoppailemaan ja syömään!

Aamulla olikin aikainen herätys ja matka kohti kotia alkoi. Liettuassa ja muuallakin matkalla Via Balticalla oli u-käännösten tekeminen varsin sallittua ja kuten kuvasta näkyy, niin ihan jopa vissiin suositeltavaa! Kaistat myös kummasti loppuilivat kesken ja tuli melkeinpä tilanteita kun piti äkkiä päästä viereiselle kaistalle ajelemaan. Liikenneympyrät katoilivat myös välillä ja siihen malliin. Onneksi sai itse ajella vaan Minnan perässä ja koittaa vaan pysyä perässä ajamatta pyllyyn kiinni, sekin kun muutaman kerran oli jokseenkin lähellä. Tiet olivat kuitenkin pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja niillä oli mukava ajaa. Liikennekulttuuri oli myöskin melko kohteliasta ja tietä sai hyvin aina kun laittoi vilkun päälle.

Takaisintulomatkalla oli melkoinen lumimyräkkä jossain vaiheessa Liettuaa ja eräskin rekka oli kaatunut tielle ja jouduttiin kiertotielle. Onneksi oli kuitenkin navi, joka auttoi sitten oikealle tielle takaisin. On ne vaan niin hyviä laitteita reissussa!

Paikallisia asukkaita?

Viron raja. Kumma kun joku punainen auto koko ajan oli meidän edellä

Jokseenkin pitkä kerrostalo Virossa!

Matkan saldona oli noin 1500 kilometriä neljään päivään. Paljon titteleitä ja valionarvoja koikkereille. Tyytyväinen omistaja Reiskalla. Kiitos Minnalle ja Sakelle ihanasta matkaseurasta! Odotetaan jo suurella innolla seuraavaa reissua ja kyllä mä tonne Liettuaankin lähtisin koska vaan uudelleen!

Pappakoira olikin sitten vissiin vähän näreissään kun joutui pois hoidosta, jossa oli saanut hyvää ruokaa, rapsutuksia ja leikkimistä! Pappis ei kyllä vieläkään liene kunnossa kun oli puklaillut hoidossa ollessaan yhtenä aamuna ja tänään aamullakin puklaili ja ruokahalu on taas vähän kehno. Tosi harmi.

Eilen menin sitten Reiskan kanssa hiihtelemään hankikantopellolle. Reiskan mielestä ei ollu mitään tolkkua siinä hommassa ja se ei oikein osannu koko aikaa, varsinkaan latua tehdessä, vetää kunnolla mua koska ei oikein tienny mihin olis menny. Sitten kun latua oli hiihtänyt monta kertaa, niin hanki alkoi pettämään varsinkin Reiskan alla ja se oli taas ihan pyllystä Reinon mielestä. Nooooh, saivatpahan naapurit taas ihmettelemistä!

Minnan kuva-albumista löytyy lissöö kuvei.

Tuossa on kuitenkin Minnan ottama kuva Reinosta ja niistä kaikista pokaaleista, joita me ei saatu: